Stevie Ray Vaughanin siirtymisestä yläkerran hiippakuntaan tulee tänään 15 vuotta, joten miehen kunniaksi fiilistelen Texas Floodia, In Stepiä ja muita pitkäsoittoja. Stevie oli kuollessaan 35 vuotias, joten nuorena mies meni. Viimeiset jamit mies veti Claptonin, Robert Crayn, Buddy Guyn ja isoveljen Jimmien kanssa ja menehtyi sitten helikopterionnettomuudessa tämän jälkeen.
Mainos
Verkkolehden uusimmat jutut
-
NL-katsaus: Kloten löysi ylivoimatehonsa voittoputkesta, Harri Pesonen sai pelikieltoa ruotsalaisen tähtipelaajan telomisestaLue lisää »
-
Mestis-viikko: Hermes nousi jo kolmanneksi Alex Mäkelän johdolla, IPK ensi kertaa kauden aikana kolmen ottelun tappioputkessaLue lisää »
-
Maailmanmestari ja kaksinkertainen Sveitsin mestari Carl Klingberg IlvekseenLue lisää »
-
Liiga-kierros: Pelicans mursi Ässien kotitaian, Ryan Laschia taklattiin päähänLue lisää »
-
Drew Bannisterille potkut St. Louis Bluesista – Bruinsista kenkää saanut Jim Montgomery tilalleLue lisää »
-
AHL:ään komennettu Kaapo Kähkönen ei tyrmää ajatusta Euroopassa pelaamisesta – hyvien tyyppien listalta löytyy huippuveskari ja suomalaisvalmentajaLue lisää »
You are using an out of date browser. It may not display this or other websites correctly.
You should upgrade or use an alternative browser.
You should upgrade or use an alternative browser.
Kuuntelussa juuri nyt
- Viestiketjun aloittaja hannes_ko
- Alkaa
- 2 001 804
- 22 835
Lisää vaihtoehtoja
Ketjuun kirjoittaneetAlice Cooper-kokoelmaa on tullut täydenneltyä keikan jälkimainingeissa.
Love It To Death
Loistava levy ja varsinkin neljän viimeisen biisin putki mielyttää kovasti. Kohta, jossa Second Comingin loppujamittelu katoaa hiljalleen pianonsoiton alle ja biisi muuttuu lennosta Ballad Of Dwight Fryksi on maaginen. Ylipitkä raymazarekmaisen uruttelun säestämä Black Juju ei oikein puraise, mutta muuten lähellä täydellistä albumia
Billion Dollar Babies - Deluxe Edition
Tuplasti kalliimpi kuin tavallinen versio, mutta ilman muuta parinkympin arvoinen tupla. Remasteroidun alkuperäisen klassikon rinnalle on laitettu bonuslevy, jolla on 11 biisin livesetti (ilmeisesti ensimmäinen virallinen live-julkaisu klassiselta kokoonpanolta?), pari demoa ja maukas Sun-pastissi Slick Black Limousine.
Hell Is
Sony-kaudelta on tarjolla halpiskokoelmia vaikka millä mitalla, mutta tämä vaikutti biisilistaltaan aika passelilta. 5 biisiä Trashilta, 4 sekä Hey Stoopidilta että The Last Temptationilta, b-puoli Fire ja liveversiot Go To Hellistä ja School's Outista. Varhaisteininä tykkäsin kovastikin Trashistä, mutta nyt kyllä huomaa, että suurin osa näistä näytteistä on liian bonjovia nykymakuuni. Muutoin hyvä paketti ja etenkin Chris Cornellin kanssa kynäilty Stolen Prayer on hieno biisi.
Ja tilauksessa on jo suurin osa 70-alkupuoliskon tuotannosta, joten pureskeltavaa riittää.
Love It To Death
Loistava levy ja varsinkin neljän viimeisen biisin putki mielyttää kovasti. Kohta, jossa Second Comingin loppujamittelu katoaa hiljalleen pianonsoiton alle ja biisi muuttuu lennosta Ballad Of Dwight Fryksi on maaginen. Ylipitkä raymazarekmaisen uruttelun säestämä Black Juju ei oikein puraise, mutta muuten lähellä täydellistä albumia
Billion Dollar Babies - Deluxe Edition
Tuplasti kalliimpi kuin tavallinen versio, mutta ilman muuta parinkympin arvoinen tupla. Remasteroidun alkuperäisen klassikon rinnalle on laitettu bonuslevy, jolla on 11 biisin livesetti (ilmeisesti ensimmäinen virallinen live-julkaisu klassiselta kokoonpanolta?), pari demoa ja maukas Sun-pastissi Slick Black Limousine.
Hell Is
Sony-kaudelta on tarjolla halpiskokoelmia vaikka millä mitalla, mutta tämä vaikutti biisilistaltaan aika passelilta. 5 biisiä Trashilta, 4 sekä Hey Stoopidilta että The Last Temptationilta, b-puoli Fire ja liveversiot Go To Hellistä ja School's Outista. Varhaisteininä tykkäsin kovastikin Trashistä, mutta nyt kyllä huomaa, että suurin osa näistä näytteistä on liian bonjovia nykymakuuni. Muutoin hyvä paketti ja etenkin Chris Cornellin kanssa kynäilty Stolen Prayer on hieno biisi.
Ja tilauksessa on jo suurin osa 70-alkupuoliskon tuotannosta, joten pureskeltavaa riittää.
Lukkoseppä
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Lukko
Anne Mattila, perutaan häät. Jotenkin hauska rallatus, vaikka juuri näillä näkymillä en koskaan omia häitäni joudu perumaan. Nyt pitää piratisoida koko levy DC:stä.
cosmic_rodeo
Jäsen
vision kirjoitti:Opeth - Ghost Reveries.
Hyvä levy tämäkin. Opeth on ehkä ainoa yhtye jonka kymmenen minuuttia pitkiä ralleja jaksaa oikeasti kuunnella.
Perkele, kävin tänään tuoretta Opethia paikallisessa levykaupassa kuolaamassa. Jos oisin tiennyt, että Cdon.com ei toimita uutuuslevyjä ilmestymispäiväksi kotiovelle, niin oisin jättänyt tilauksen tekemättä ja asioinut vaikka Airossa. Vauhtia, kirotut ruotsalaiset!
Nyt on pari päivää ollut kuuntelussa harmillisen aliarvostetun suomi-iskelmämetallipumppu Verenpisaran kolmosalbumi Irtileikattu. Vaikuttaisi asialliselta ja ainakin yhtä laadukkaalta kiekolta kuin kaksi aiempaakin albumia. Kitarasoundia on ruuvattu hieman raskaammaksi ja nopeampia biisejä taitaa olla mukana aiempaa enemmän.
Levyllä on pari melko nokkelaa oivallusta, kuten Jumalan kokeen aloittaminen huvittavan itsestään selvästi kirkonkelloilla ja uruilla sekä Harmaita sävyjä -biisin valloittava folkprogeilu. Mahtavuutta on myös levyn pienieleisyydessään hienosti toimiva nimibiisi.
Helloween - King For A 1000 years (13:54)
Kysymyksessä siis täysin uutta kamaa, löytyy uudelta Mrs God sinkulta. On myös avausraitana 31.10.05 julkaistavalla Keeper Of The Seven Keys - The Legacy albumilla. Uskokaa tai älkää,mutta tämä kappale lyö vertoja itse Keeper Of The Seven Keysille ja Halloweenille. Jos yhtään herättää mielenkiintoa niin kuunelkaan. Kappale on niin mielettömän upea, etten olisi ikinä uskonut kuulevani mitään tälläistä tältä orkesterila. Biisin tekoon on osallistunut koko bändi...näitä lisää kiitos.Hevi on parasta!
Kysymyksessä siis täysin uutta kamaa, löytyy uudelta Mrs God sinkulta. On myös avausraitana 31.10.05 julkaistavalla Keeper Of The Seven Keys - The Legacy albumilla. Uskokaa tai älkää,mutta tämä kappale lyö vertoja itse Keeper Of The Seven Keysille ja Halloweenille. Jos yhtään herättää mielenkiintoa niin kuunelkaan. Kappale on niin mielettömän upea, etten olisi ikinä uskonut kuulevani mitään tälläistä tältä orkesterila. Biisin tekoon on osallistunut koko bändi...näitä lisää kiitos.Hevi on parasta!
Iron Maiden - Death On The Road
Joo, rautaisestihan Maiden soittaa livenä tuttuun tyyliin ja hyvät soundit on levyllä, mutta ei tästä valitettavasti saa kuitenkaan niin hirveästi irti. Itseäni häiritsee aika pahasti tuo Brucen välispiikkien puuttuminen. No DVD:ltä ne sitten varmasti löytyvät, mutta olisihan ne voinut tuolle cd:llekin pistää. Kova bändi Maiden silti on livenä, sen kuulee jälleen kerran tältä kiekolta. Mutta silti käännän katseeni kyllä melko nopeasti DVD:n suuntaan. Rock In Rio kolahti kyllä paremmin.
Death On The Roadin lisäksi levylautasella on pyörinyt lähinnä mahtava Slipknot, Soilworkin Stabbing The Drama ja useampi Children Of Bodomin levy. Pitää vähän lämmitellä noilla vanhoilla Bodom-levyillä tuota Are You Dead Yetiä, jonka tuloon ei onneksi olekaan enää kuin 2 viikkoa! In Your Face-sinkun myötä odotukset ovat kovat.
Joo, rautaisestihan Maiden soittaa livenä tuttuun tyyliin ja hyvät soundit on levyllä, mutta ei tästä valitettavasti saa kuitenkaan niin hirveästi irti. Itseäni häiritsee aika pahasti tuo Brucen välispiikkien puuttuminen. No DVD:ltä ne sitten varmasti löytyvät, mutta olisihan ne voinut tuolle cd:llekin pistää. Kova bändi Maiden silti on livenä, sen kuulee jälleen kerran tältä kiekolta. Mutta silti käännän katseeni kyllä melko nopeasti DVD:n suuntaan. Rock In Rio kolahti kyllä paremmin.
Death On The Roadin lisäksi levylautasella on pyörinyt lähinnä mahtava Slipknot, Soilworkin Stabbing The Drama ja useampi Children Of Bodomin levy. Pitää vähän lämmitellä noilla vanhoilla Bodom-levyillä tuota Are You Dead Yetiä, jonka tuloon ei onneksi olekaan enää kuin 2 viikkoa! In Your Face-sinkun myötä odotukset ovat kovat.
morningstar
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- HPK, Buffalo Bills
System of a down: Mezmerize. Eilen hankittu. Putosi niin kovaa että piti käydä sitä jo hehkuttamassa tuolla SOAD:n omassa viestiketjussa.
cosmic_rodeo
Jäsen
Opeth: Ghost Reveries
Kyllä minua nyt naurattaa, kun tämän vihdoin haltuuni sain. Vielä enemmän huvittaa se seikka, että levy kuulostaa ihan vitun hyvälle. Hienoa, että bändi soi vielä kahdeksannenkin levynsä kohdalla tuoreena ja innostavana.
Biiseistä on paha sanoa vielä mitään, kun on vasta kolmas kokonainen kierros menossa, mutta ainakin Ghost Of Perdition ja jo ennestään tuttu Grand Conjuration ovat huikeutta. Kuten on myös Baying Of The Houndsin ilmavahko outro sekä Beneath The Miren hieno ujeltavalla urkusoundilla tuplattu kitarasoolo.
Mutta, mikä ihme tämä Atonement-biisi oikein on? Ihan uusi aluevaltaus orkesterille toki, mutta kun ei ainakaan tällaisen pintapuolisen tutustumisen jälkeen oikein lähde. Pimeää hippipsykedeliaa. Ja kuulostaa jollain sairaalla tavalla Donkkareilta. Ehkä biisi ajan myötä suostuu raottumaan.
Huomattavasti paremmin uusien alueiden tutkistelu on onnistunut päätösbiisi Isolation Yearsin kohdalla. Hauras biisi kasvaa nimittäin kertosäkeistönsä (tällä levyllä on näköjään niitäkkin) myötä sellaiseen hienouteen, että kun viime yönä biisiä keittiön ikkunalla tupakoidessani kuulokkein kuuntelin, niin tuli koettua yksi tämän vuoden hienoimmista musiikkihetkistä.
Kyllä minua nyt naurattaa, kun tämän vihdoin haltuuni sain. Vielä enemmän huvittaa se seikka, että levy kuulostaa ihan vitun hyvälle. Hienoa, että bändi soi vielä kahdeksannenkin levynsä kohdalla tuoreena ja innostavana.
Biiseistä on paha sanoa vielä mitään, kun on vasta kolmas kokonainen kierros menossa, mutta ainakin Ghost Of Perdition ja jo ennestään tuttu Grand Conjuration ovat huikeutta. Kuten on myös Baying Of The Houndsin ilmavahko outro sekä Beneath The Miren hieno ujeltavalla urkusoundilla tuplattu kitarasoolo.
Mutta, mikä ihme tämä Atonement-biisi oikein on? Ihan uusi aluevaltaus orkesterille toki, mutta kun ei ainakaan tällaisen pintapuolisen tutustumisen jälkeen oikein lähde. Pimeää hippipsykedeliaa. Ja kuulostaa jollain sairaalla tavalla Donkkareilta. Ehkä biisi ajan myötä suostuu raottumaan.
Huomattavasti paremmin uusien alueiden tutkistelu on onnistunut päätösbiisi Isolation Yearsin kohdalla. Hauras biisi kasvaa nimittäin kertosäkeistönsä (tällä levyllä on näköjään niitäkkin) myötä sellaiseen hienouteen, että kun viime yönä biisiä keittiön ikkunalla tupakoidessani kuulokkein kuuntelin, niin tuli koettua yksi tämän vuoden hienoimmista musiikkihetkistä.
HN kirjoitti:Sama. Ja voi jeesus, mitä parhautta! Tää on kuin Still Life, mutta Blackwater Parkin soundeilla ja maustettuna Deep Purple -Hammondilla sekä Kula Shaker -orientaalitrippailulla.
Ja kestää todella paljon kuuntelua. Esimerkiksi GoP on pyörinyt lautasella jo järjettömän monta kertaa, mutta etenkin sen loppuosa saa edelleen aivan mielettömän tunnetilan aikaiseksi. Ja kohta tätä saa vieläpä elävänä... voiko enempää toivoa?
Tänään hyppysiin saatu Opethin Ghost Reveries täälläkin soi taukoamatta. Todella uskomaton mestariteos jälleen. Viime aikoina on muuten ollut soitossa Katatonian lähes koko tuotanto, The Macheten debyytti Regression, Charonin Songs For The Sinners sekä Amon Amarthin Versus the World. Niin ja tietysti In Flames-DVD Used and Abused In live We Trust.
Supergrass - Road To Rouen
Supergrass on kyllä mainio bändi, eikä siitä heti keksi muuta vikaa kuin sen, että levyttävät EMI:lle, joka on ilmeisesti lopettanut CD:iden julkaisun kokonaan. Niinpä on tyytyminen kämäsiin mp3:siin ainakin siihen asti, kun posti saa kannettua vinyylin Englannista.
Hieno levy tämäkin, vaikka yllättävän rauhallinen. Jos vertailukohteeksi otetaan Manic Street Preachers, tämä on sitten Supergrassin This Is My Truth Tell Me Yours. Muutama todellinen ässäraita on eksynyt sekaan, kuten Roxy ja kolmen viimeisen biisin putki Kick In The Teeth, Low C ja Fin.
Supergrass on kyllä mainio bändi, eikä siitä heti keksi muuta vikaa kuin sen, että levyttävät EMI:lle, joka on ilmeisesti lopettanut CD:iden julkaisun kokonaan. Niinpä on tyytyminen kämäsiin mp3:siin ainakin siihen asti, kun posti saa kannettua vinyylin Englannista.
Hieno levy tämäkin, vaikka yllättävän rauhallinen. Jos vertailukohteeksi otetaan Manic Street Preachers, tämä on sitten Supergrassin This Is My Truth Tell Me Yours. Muutama todellinen ässäraita on eksynyt sekaan, kuten Roxy ja kolmen viimeisen biisin putki Kick In The Teeth, Low C ja Fin.
Antonio Banderas & Los Lobos: Canción del Mariachi (Morena de Mi Corazón)
Stevie Ray Vaughan and Double Trouble: Mary Had a Little Lamb
Tito & Tarantula: After Dark
George Baker Selection: Little Green Bag
Fantastista musiikkia elokuvista Desperado, From Dusk Till Dawn ja Reservoir Dogs.
Ranger
Stevie Ray Vaughan and Double Trouble: Mary Had a Little Lamb
Tito & Tarantula: After Dark
George Baker Selection: Little Green Bag
Fantastista musiikkia elokuvista Desperado, From Dusk Till Dawn ja Reservoir Dogs.
Ranger
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Verkkolehden uusimmat jutut
-
NL-katsaus: Kloten löysi ylivoimatehonsa voittoputkesta, Harri Pesonen sai pelikieltoa ruotsalaisen tähtipelaajan telomisestaLue lisää »
-
Mestis-viikko: Hermes nousi jo kolmanneksi Alex Mäkelän johdolla, IPK ensi kertaa kauden aikana kolmen ottelun tappioputkessaLue lisää »
-
Maailmanmestari ja kaksinkertainen Sveitsin mestari Carl Klingberg IlvekseenLue lisää »
-
Liiga-kierros: Pelicans mursi Ässien kotitaian, Ryan Laschia taklattiin päähänLue lisää »
-
Drew Bannisterille potkut St. Louis Bluesista – Bruinsista kenkää saanut Jim Montgomery tilalleLue lisää »
-
AHL:ään komennettu Kaapo Kähkönen ei tyrmää ajatusta Euroopassa pelaamisesta – hyvien tyyppien listalta löytyy huippuveskari ja suomalaisvalmentajaLue lisää »