Kuuntelussa juuri nyt

  • 1 996 334
  • 22 750

Viikate

Jäsen
Suosikkijoukkue
Diskos, JYP, KooKoo, HeKi
En tainnutkaan joulukuussa kirjoittaa tähän ketjuun. Laitetaan nyt sitten samoin tein kahden kuukauden lista.

Absoluuttinen Nollapiste: Seitsemäs sinetti
Nollapistettä jumaloiva ystäväni sanoi, että tämä on välityö. En minä sitä kyllä huomaa. Yhtä hyvä kuin Nimi muutettu ja paljon parempi kuin esimerkiksi Simpukka-amppeli. Tykkään.

Argine: Le Luci Di Hessdalen
Argine on toki aiemminkin ollut neofolk-bändiksi ilahduttavan moni-ilmeinen, mutta tämä levy löi silti ällikällä. Suoraviivaista kitararokkia, jossa vain sävelkulut ja viulun käyttö muistuttavat vanhasta Arginesta. Alkujärkytyksen jälkeen pidän - ja vieläpä aika paljon. Mainio rokkilevy.

Fire+Ice: Gilded By The Sun
Neofolklegenda Fire+Icen 1990-luvun alussa tekemä debytti julkaistiin viime vuonna uudelleen, eikä syyttä. Eihän Ian Read oikein osaa laulaa ja sovitusratkaisutkin ovat paikoin omituisia, mutta tunteen paloa tässä ainakin on. Ja Read kirjoittaa keskimääräistä parempia biisejä.

Forseti: Erde + Hekate: Goddess
Nämä on luontevaa käsitellä yhdessä, sillä molemmat ovat tämän päivän Saksaan painottuvan neofolk-skenen kärkinimiä ja molemmat julkaisivat viime vuonna uudet levynsä (jotka siis ovat nämä kaksi). Pidän kummastakin, mutta eivät nämä kuitenkaan klassikkoteoksia ole. Vähäeleisemmin operoiva Forseti on pidemmän päälle vähän tylsä, ja Hekaten teatraalisempi miekka ja magia -folk lipsuu taas välillä kornin puolelle.

Haikara: Domino
Aika hauska comeback-levy sikäli, että tämän ja edeltäjänsä väliin mahtui yli 20 vuotta eikä tyyli silti ole olennaisesti muuttunut. Tinkimätöntä hippiprogea, jossa lauletaan ykseydestä. Tiettyjä easy listening -sävyjä on ikä tuonut tullessaan, mutta kyllä nekin mukana menevät. Kai sitä nyt saa aikuisrokkia tehdä, kun on yli viidenkymmenen, kuten Vesa Lattunen.

Hector: Nuku idiootti
Vanhoja miehiä osa 2. Ison H:n käsittämättömän epätasaisessa 1980-luvun tuotannossa tämä levy taitaa olla ihan kärkipäätä. Kadonneiden lasten marssi on komea synkistelypala, mutta mukaan on eksynyt taas aika sietämätöntäkin kamaa. Kuitenkin mukana on aika monta hyvää biisiä, mikä on 80-luvun Heikille saavutus.

In Slaughter Natives: Resurrection
Vanhoja miehiä osa 3. Kymmenen vuoden hiljaiselo on karsinut In Slaughter Nativesin soundista valtaosan särökitaroista ja karjunnasta, mutta tunnelma ei ole yhtään kevyempi. Painostava ja raivokas levy, mutta toteutukseltaan tyylikkäämpi kuin monet edeltäjistään. Tosin ainakin yhtä kuningasbiisiä olisi kaivattu.

Killing Joke: Killing Joke.
Vanhoja miehiä osa 4. Killing Joke oli myös hiljaa melkein kymmenen vuotta, mutta teki komean paluulevyn. Itse asiassa bändin taito tehdä yksinomaan hyviä tai jopa loistavia levyjä on uran pituus sekä erinäisten taukojen ja tyylinvaihdosten määrä huomioon ottaen aika uskomaton. Tälläkään levyllä ei heikkoa lenkkiä ole, vaan moderni mättö ja paikoin 1980-lukulaisesti kaikuvat mollimelodiat ovat täydellisessä sopusoinnussa.

Legendary Pink Dots: All The King's Horses
Vanhoja miehiä osa 5. Legendary Pink Dots ei ole koskaan hiljaa ollutkaan vaan suoltanut julkaisuja 1980-luvun alusta lähtien suunnilleen levy per vuosi -tahtia. Tämä on ensikosketukseni bändiin, enkä oikein tiedä, pidänkö paljon vai vähän. Tunnelmallista, psykedeelistä poppia, mutta biisimateriaali on hyvin vaihtelevaa. Kai näillä parempiakin levyjä on.

MonumentuM: Metastasi
Vanhoja miehiä osa 6. Jostain doom metallin ja goottirokin muodostamalta pohjalta kasvamaan lähtenyt MonumentuM on onnistunut luomaan soundin, jota on mahdoton tarkalleen luokitella, mutta helppoa se ei bändille ole ollut. Kilpikonnan lailla operoiva orkesteri ei ole kohta 20-vuotisella urallaan saanut aikaiseksi kuin kaksi pitkäsoittoa. Tämä harvinaisuuksia ja kokoelmaraitoja sisältävä albumi sentään lievittää sen kolmannen levyn odottelua. Upeaa musiikkia.

Muslimgauze: Veiled Sisters
Kuollut mies. Muslimgauzen Bryn Jones teki 15 vuodessa yli 50 albumia, kunnes kuoli. Tosin postuumina on jo julkaistu parikymmentä lisää, eivätkä ne kai tähän vielä lopu... Tämä on kolmas kuulemani levy bändiltä ja ehdottomasti moni-ilmeisin. Hypnoottisen rummutuksen lisäksi kuullaan muitakin itämaisia ambient-sävyjä. Ja kansi on taas kerran...ajatuksia herättävä.

Ophelia's Dream: Not A Second Time
Luulin tämän neoklassisen musiikin pioneerin jo heittäneen pyyhkeen kehään, kun klassikkostatuksen saaneelle All Beauty Is Sad -debyytille ei kuulunut seuraajaa. Mutta kahdeksan vuoden jälkeen se sitten ilmestyi, eikä pöllömpi olekaan. Vaikka Ophelia's Dream ei oikeaa klassista musiikkia olekaan, ei se silti kuulosta rokkimiesten kömpelöltä yritykseltä tehdä jotain klassisen tapaista, kuten suurin osa tämän genren yrittäjistä. Tyylikästä ja taitavaa.

Petri Pettersson: Ehkä meille vielä jää aikaa
Divarilaarista paljastui levy, jonka olemassaolosta en etukäteen edes tiennyt. Petri Pettersson siis teki sittenkin mahtavalle Nuoruus-klassikolleen seuraajan vielä 1970-luvun aikana, ja hienon seuraajan tekikin. Poeettista progepoppia kovasti Nuoruuden hengessä, mutta ehkä vähän vakavampi ja vaikeaselkoisempi levy, mikä on toki plussaa.

SPK: Zamia Lehmanni
Ensimmäinen kosketukseni tämän Australian industrial-pioneerin tuotantoon, mutta ei taatusti viimeinen. Tummasävyistä, ambient-henkistä maalailua, jota sävyttävät musiikilliset lainat bysanttilaisesta kirkkolaulusta. Tehty vuonna 1986, mutta kuulostaa vähintään kymmenen vuotta tuoreemmalta. Olivat ne aika visionäärejä.

Soul Whirling Somewhere: Hope Was
Levy, joka kuulostaa siltä kuin masennuspotilaat yrittäisivät soittaa amerikkalaista aikuisrokkia. Periaatteessa herkkää ja paikoin siirappistakin tunnelmamusiikkia, mutta ahdistuneet lauluosuudet ja sellaiset biisinnimet kuin How To Hang Yourself ja I Should Throw Myself Under A Train tuskin menisivät läpi Radio Novalla...

Strength Through Joy: Salute To Light
Mukavaa, että muutamilla kokoelmabiiseillä varsin lupaavalta kuulostanut Strength Through Joy teki kuin tekikin yhden todella hyvän neofolk-albumin ennen muuttumistaan melko yhdentekeväksi popbändi Ostaraksi (ja tutustuttuaan Kärtsy Hatakkaan...). Tämä on komeaa, ilman rumpuja toteutettua pakanalaulantaa, ja biisitkin ovat ihan hyviä.

Suot: Valmistautuminen
Joensuulaista perinnemusiikkia Otra Romppasen hengessä. Mana Manan lavavokalistin mukanaolo tuo auttamatta mieleen tämän kaikkien aikojen suomalaisbändin, vaikka musiikki ei ole alkuunkaan yhtä psykoottista. Raskasta se toki on, mutta enemmän vaikkapa Mokoman kahta ensimmäistä levyä kuin Mana Manaa muistuttavaa.

Tortoise: TNT
Tämä taitaa olla niitä ensimmäisiä ja tärkeimpiä postrock-nimiä. Mainio levy, vaikka esimerkiksi Godspeed You Black Emperoriin tai Sigur Rosiin verrattuna meininki onkin aika kevyttä, tasaista ja jopa hivenen jatsahtavaa. Mielenkiinto pysyy kuitenkin vaivatta yllä, sillä biisit ovat mukavan koukkuisia.

Vittorio Vandelli: A Day Of Warm Rain In Heaven
Ataraxian kitaristi teki ensimmäisen soololevynsä, joka onkin parempi kuin yksikään emobändin julkaisu moniin vuosiin. Rikkaasti sovitettua, elokuvahenkistä maalailua. Kruununa I Shot The Albatross, yksi vuoden biiseistä.

Scott Walker: Scott 3
Scott Walkerin kuuntelu on varma vanhenemisen merkki, mutta ei sen niin väliä. Scott teki monta hienoa levyä, joista tämä kolmonen on varmaan hienoin. Tai ainakin alkupään tuotannosta hienoin. Jouset valittavat, ja Scott laulaa kaihoisasti, aah.
 

SSee

Jäsen
Suosikkijoukkue
Semir Ben-Amor
Charon - Sorrowburn
Maj Karma - Metallisydän
Viikate - Surut pois ja kukka rintaan
 

sweeney

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Olen jo pitkään etsiskellyt levyliikkeistä Wastedin Down and out levyä ja tänään se löytyi. Hintaakaan ei ollut kuin kympin verran.

Aivan loistavalta on kuulostanut. Vielä kun pääsisi joskus uudestaan näkemään keikalla.
 

Pikku Myy

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
The Ark - State of the Ark. Ola Salo on porno ja levy mahtava.

Oh no! You put a spike into your vein
Oh no! (Does it make you think you've got)
The blood of thunders in your brain
You ought to know
Just because you're full of it
it doesn't mean that you're the shit
So take a good look at me
Now, here's some good advice:
Try some manners, fuck-face!

Rock City Wankers
 

karhu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät,Man Utd
Yö - Pettävällä jäällä

Tykkään paljon ja uutta levyä odotan innolla.Ilmestyy 16.2.
Näkyi tämä sinkku menneen jopa sinkkulistan ykköseksi.
 

Mustaine

Jäsen
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät
Tom Waits: Swordfishtrombones
---- "" ----": Closing time (aivan huippu!)

Allan Holdsworth: i.o.u.
Rush: 2112.

Ja mulla on nyt lippu Alice Cooperin konserttiin!
 

smasa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Djurgårdens IF, Eintracht Frankfurt
Autopilot Off - Make a Sound

Rempseää skeittipunkkia, suosittelen.
 

Jande

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, FC Arsenal
Viestin lähetti karhu
Yö - Pettävällä jäällä

Huonointa yötä aikoihin... ja vielä minun suusta toi päästettynä, enpä olisi ikinä uskonut sanovani tuota ääneen..

Nyt kuuntelussa The 69 Eyes - Feel Berlin, kolahti minuun, toimii...
 

JustinCase

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, FC Liverpool
Viestin lähetti Mustaine
Tom Waits: Swordfishtrombones
---- "" ----": Closing time (aivan huippu!)

Onko tuolla Closing time biisillä mitään tekemistä Semisonicin saman nimisen biisin kanssa?
 

jesse72

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jukurit, MP, E. Frankfurt, hyvä MJE!
Pelle Miljoonan ELOSSA JA POTKII- the elämänkerta kirja menossa ja sinä taustalla soinut Pöllön vanhempi tuotanto..
 

obi-wan

Jäsen
Suosikkijoukkue
Hammarby IF, HC Andersen, HC Jatkoaika
Manicsin tuotanto Holy Bibleen asti.

Richey come home...
 

lejon

Jäsen
Viestin lähetti JustinCase
Onko tuolla Closing time biisillä mitään tekemistä Semisonicin saman nimisen biisin kanssa?

Ei ole. Tom Waitsin hieno debyyttialbumi vuodelta -73.


R.E.M: Document voimasoitossa. Hieno levy. Sanoisin, että melkeinpä R.E.M.:n paras.
 
Viimeksi muokattu:

Routavaurio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Semiviivelähdöt
Tarot yhtyeen versio Mama-biisistä - iskee vaan jotenkin nyt niin kovaa. Hienoa melankoliaa...En tajua mikä tässä viehättää.

Kenenkäs biisi tämä on alunperin, olisi jopa hulvatonta jos saisi jotain vertailupohja tälle coverille.
 

jesse72

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jukurit, MP, E. Frankfurt, hyvä MJE!
Viestin lähetti Routavaurio
Tarot yhtyeen versio Mama-biisistä - iskee vaan jotenkin nyt niin kovaa. Hienoa melankoliaa...En tajua mikä tässä viehättää.

Kenenkäs biisi tämä on alunperin, olisi jopa hulvatonta jos saisi jotain vertailupohja tälle coverille.

Alkuperäinen esittäjä on GENESIS.
 

luistimet

Jäsen
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät, Darlington FC
One Man Army: When Hatred Comes To Life

The Crownin jälkeläinen kajauttaa ilmoille varsin maukasta death thrashia. Mitään uutta yhtye ei tarjoile, mutta vanhat ainekset kierrätetään hyvin. Sinua, jota laulajapoika Lindstrandin nykyvire kiinnostaa, kehotan vierailemaan osoitteessa http://escape.to/onemanarmy
 

tigger

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Playlist:

-Chemical Brothers ft. Q-tip - Galvanize
-Kotipelto - beginning & reasons
-van Halen - Why can´t this be love
-Ayla - Dreamland
-Tiesto - into the sun
-Bent - Always (Maailman paras talo-biisi, TJEU!)
 
Rotten Sound: Exit

Aika ankaralla kiekolla lähestyy tämä maailman listamenestynein grindcore-orkesteri. Eipä taida missään muualla kuin heviystävällisessä Suomessamme tällainen musiikki viralliselle listalle nousta.

Muuten hyvä levy, mutta rumpali on aika paska. Liian hidas ja epätarkka. Kumma amatööri. (hymiöitä ihan kaikille, tarpeen mukaan)

Tsunamin mukana kadonnut Mieszko Talarczyk on tuotannossaan vaihteeksi onnistunut, soundit miellyttävät näitä korvia kyllä oikein kunnolla. Erityisesti muutaman biisin alussa kuultava muriseva bassokitara melkein hihityttää tätäkin nelikielisen kanssa säheltänyttä.

Voi kunpa levyllä vain olisi hieman enemmän sävyjä. Muutama hitaampi (raskaampi?) riffi siellä tai täällä, niin kyseessä olisi melko täydellinen häränsilmä.

Viestin lähetti rayman
Manicsin tuotanto Holy Bibleen asti.

Richey come home...

Aika tasan kymmenen vuottahan tuo on kateissa ollut. Toivottavasti miehellä kulkee, missä ikinä sitten onkin.
 

Germanicus

Jäsen
Suosikkijoukkue
*HIFK* Germanicus Julius Caesar Claudianus
Music of the Third Reich

Vaikka en olekaan mikään natsi, niin viime yönä tuli noita kuunneltua pari tuntia. Reippaita marsseja ei voita mikään.
Varsinkin Erikaa kuuntelin mielelläni.

http:/www.thepaganfront.com/brangolf/music_e.html
 

Padis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Viestin lähetti PeteX
Teräsbetonin "Taivas lyö tulta". Siinä on yhteen biisiin hyvin paketoitu Hevimusan sanoma. Täytyy olla aika zombie, jos pystyy kappaletta kuuntelemaan hymyilemättä.

Aamen. On aivan älyttömän hyvä kipale! Piristää kummasti työpäivää kun pukkaa radiosta.
 

Rok

Jäsen
Suosikkijoukkue
Haukat
Stray Catsia, Clashia, Black Sabbathia ja Megadethia on tullut tykiteltyä tässä viime päivinä.
 

Everton

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Viestin lähetti PeteX
Teräsbetonin "Taivas lyö tulta". Siinä on yhteen biisiin hyvin paketoitu Hevimusan sanoma. Täytyy olla aika zombie, jos pystyy kappaletta kuuntelemaan hymyilemättä.

Jos tämä olisi väittelyketju, vastaisin: Täytyy olla aika zombie, jos pystyy kappaletta kuuntelemaan ilman kuulosuojaimia. Eikö yksi Kilpi riitä pieneen maahamme?

Mutta saliittakoon jokaiselle oikeus omaan musiikkimakuunsa, pahoittelen purkaustani. Ja mulla soi nyt nettiradiosta Travis coveroimassa Britney Spearsia. Baby One More Time on loistava purkkapopbiisi ja tämä erinomainen nuotiokitaraversio.
 

BigRedBob

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Florida Panthers, Miami Heat, Trevor Gillies
Viestin lähetti cosmic_rodeo
Rotten Sound: Exit
Muuten hyvä levy, mutta rumpali on aika paska. Liian hidas ja epätarkka. Kumma amatööri. (hymiöitä ihan kaikille, tarpeen mukaan)
Juu ei siitä ole mihinkään. Varsinkin katsottuani RS:n "Murderlive"-dvd:n olen alkanut uskomaan joulupukkiin ja hänen nimensä on Kai Hahto. Aivan uskomaton kannuttaja. Kyllähän miehen taidot oli jo entuudestaan tuttuja, mutta silti, blows my mind.

Viestin lähetti cosmic_rodeo
Erityisesti muutaman biisin alussa kuultava muriseva bassokitara melkein hihityttää tätäkin nelikielisen kanssa säheltänyttä.
Sama huomioitu täällä, karun rouhea säröbassosoundi, jota viimeksi toissapäivänä muistan kehuneeni täydelliseksi.
 

Vteich

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Velcra - Between Force and Fate

Melko tylyä tykitystä Velcran toinen albumi alusta loppuun. Ei enää todellakaan mikään "Suomen Guano Apes", jos nyt ei varsinaisesti ollut ekalla levylläkään. Mutta Test Animalsin tai Can't Stop Fightingin tyyppisiä jopa pieniksi hiteiksi nousseita biisejä uudelta levyltä ei todellakaan löydy. Onko sitten hyvä vai huono asia, vaikea sanoa. Puhtaita lauluja löytyy todella vähän koko levyn 10 biisiltä, Jessi tuntuu olevan vaan entistäkin vihaisempi. Ainakaan ei voi syyttää bändiä popularisoitumisesta, vaikka edellisen levyn jälkeen olisi markkinat saattaneet olla entistäkin paremmin auki. Mutta kovaa ja aggressiivista industrial-tylytystä löytyy sitäkin enemmän. Alussa ei oikein tahtonut saada otetta koko levystä, nyt kuulostaa jo oikein hyvältä. Pidin toki myös edellisen levyn popimmasta linjasta paljon, mutta hyvin toimii tämäkin.

* * * *
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös