Päätin kuunnella samalla koko albumin kokonaan loppuun ja joukosta löytyi vielä tämmöinen kaunis biisi josta selkeesti välittyy artistin tuska ja suru. Tuli kylmät väreet. Voipi olla etten tätä kuunnellessa pysty välttymään kyyneleiltä, siinä vaiheessa kun äidin äidin aika tulee täyteen (hänellä on alzheimer), tai jonkun muun tosi läheisen henkilön.
Ajattara! On todella pitkään ollu tuttu mut nyt vasta kunnolla kuuntelussa. Todella väkevää toimintaa ja suomibläkkispoljentaa. Mahtaako enää tulla uutta?