Kuuntelussa juuri nyt

  • 1 996 334
  • 22 750

Pikku Myy

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Syntsälahjoja on tässä kuunneltu. Elikkäs;

-Musiikkia elokuvasta Keisarikunta (perkele kun saisi tuon käden kuntoon, niin kyllä minäkin taas pianoa pimputtelisin noin)
-Green Day: American idiot (näköjään edes joku kavereista kuuntelee minua ü )
-sekä "pissispakkauksessa" (minähän olen puhunut niistä persoonallisista lahjoista, prkl) tullut Uniklubin Rakkautta ja piikkilankaa

Yhtäkään en olisi itse ostanut (ehkä jostain tarjouksesta tuon Green Dayn...) mutta kyllähän nämä pirun hyviltä kuulostavat eivätkä jää hyllyyn pölyttymään.
 

Noose

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chargers, HPK, Oakland A's, Tampere Saints
In Flames - Davids Disarm Their Goliaths

Edelleenkin yksi toimivimmista riffeistä ikänä.
 

tant gredulin

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Re: Tarjouskorista:

Viestin lähetti Elmeri Hautamäki
The Von Bondies: Pawn Shoppe Heart

Missä on kyseinen tarjouskori? Kiinnostaa juuri tarjoushinnan verran, vaikka pyhästi lupasin, etten tammikuussa osta yhtään uutta äänitettä.

Oma soitin jauhaa yhä edelleen k.d.langin Kanada-hymnejä ja Robbie Robertsonin natiivimusiikkia. Näköjään rauhallisempi vaihe menossa...
 

Oates

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tampereen Ilves
Razorlight - Up all night

Interpol - Antics
 

jesse72

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jukurit, MP, E. Frankfurt, hyvä MJE!
Nicole: Suljetut Ajatukset..

-Tämä tuli meikälle ihan puskista vaikka bändi ei ihan tuore tapaus olekkaan. Levy soinut nyt yhtäsoittoa muutaman päivän ja KOLAHTAA JA LUJAA...Aika paljon tulee Soulfly/Sepultura mieleen, siihen vähän svedudödsiä niin hyvä!. Muutamassa kappaleessa tulee laulusta mieleen aivan Sara yhtye ja mielestäni kivasti toimii nuo puhdas ja örinälaulu yhdistelmät.

Todella postiivinen yllätys!
 

MarkusMaggot

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kaljaliigalaiset
Viestin lähetti Elmeri Hautamäki
The Dandy Warhols: Welcome to the Monkey House

Kuin myös, löytyi City Marketin alelaarista hintaan 3.99, eli ei paljon edes lompakkoa rasittanut. Hinta-laatusuhde siis ehkä parasta mitä levyhyllystä löytyy.
 

Cube

Jäsen
Viestin lähetti cosmic_rodeo
Callisto: True nature unfolds

Joku tätä jossakin ketjussa täällä hehkutti (terkut hälle, vaikka en nimimerkkiä muistakaan) ja jo jonkin aikaa itänyt idea orkesteriin tutustumisesta piti moisen epäsuoran rohkaisun myötä toteuttaa.
Gyl. Eli siis meikäläinen lienee ollut kyseessä.. Kiva, että muillekin Callisto on osunut. Jos kipinä iski kunnolla, samassa "tyylilajissa" (termi aika vapaassa käytössä) ehdottomasti tutustumisen arvoisia ovat myös Isis (merellinen Oceanic tai vieläkin maalailevampi, huikea Panopticon) ja Cult of Luna (äärimmäisen raskas The Beyond, ilmavampi Salvation tai vaikkapa nimetön, hiukan harcoremaisempi debyytti). Ja tietysti Neurosis - bändi, josta tämä kaikki oikeastaan alkoi. Callisto on yksi Suomen suosikeistani, mutta kyllähän bändi on vielä kaukana valmiista. Isis, CoL ja Neurosis onnistuvat tekemään levyillään sulavasti sen, missä Callisto vielä vähän kangertelee. Mutta onhan jätkillä aikaa..

Hieman pienemmistä saman sarjan yhtyeistä voisi puolestaan mainita vaikka Pelicanin (vähän kuin instrumentaalinen Isis, kuitenkin selvästi stonermaisempi) ja Breachin (menee jo kokeilevampaan suuntaan). Kun sekaan heitetään vielä kaikenmaailman post-rock-maalailut Magyar Possesta Monoon, niin varmaa on, että uutta musiikkia löytyy tutustumista varten vielä pitkään.. Mulla tulee kai aika pian vuosi täyteen näiden tahtien merkeissä.

Tuo noin niin kuin lyhyesti. Jos kiinnostus heräsi jotain ylläolevaa yhtyettä kohtaan, niin voin toki kertoa enemmänkin.. Tosin netistä löytyy ihan suomenkielisiltäkin sivuilta paljon hyviä arvosteluja näistä.
 

luistimet

Jäsen
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät, Darlington FC
Viestin lähetti Rattlehead
Strapping Young Lad - Shitstorm

Eteerisen kaunista.

Sama soi myös täällä. Mikäeli tämä kappale edustaa edes jollain tavalla Alienin antia, on odotettavissa todellista nannaa. Kuultavissa olevat viitteet Citystä nostavat odotuksia entisestään.
 
Viimeksi muokattu:

MiikaL

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Ajattara - Tyhjyys

Kyseinen bändi on jo varmistunut yhdeksi ensi kesän Tuska- festivaalin esiintyjistä, ja mm. siksi odotus kyseistä festaria kohtaan jo tässä vaiheessa vuotta on varsin kova. Tänä vuonna hankin lipun ajoissa.
 

V-man

Jäsen
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät
Mokoma

Olin kyllä kuullut Mokomaa, mutta en koskaan varsinaisesti kuunnellut. Onneksi Oulun eräässä biljardihallissa soi aina loistava musiikki ja siellä pikkuhiljaa huomasin että tällä Mokomallahan on vaikka kuinka monta hyvää biisiä. Tämän Ruhtinaan hovi on ollut nyt hevirotaatiossani muutaman päivän ja tänään tutustun 120 päivään. Yllätyksekseni 120 päivää on kevyempää kuin TRH. Yleensähän raskaat bändit aloittavat hirveällä mätöllä ja soundi sitten kevenee ajan mittaan. Tiedä sitten onko Mokoman vanhimmilla levyillä mättöä, vai onko bändi tosiaankin valinnut harvinaisen polun ja tekee koko ajan raskaampaa musiikkia?

Oli miten oli, aivan loistava bändi!

edit: Huomasin juuri, että bändin ensimmäisten pitkäsoittojen tuottaja on CMX:n tuottajana tutuksi tullut Gabi Hakanen. Ilmankos Mokoma rokkaa.
 
Viimeksi muokattu:

Cube

Jäsen
Tänään..

Mark Lanegan Band – Bubblegum:
- Queens of the Stone Agen vakionaamoihin nykyään ilmeisesti kuuluva Mark Lanegan yllättää ihan mukavasti tällä soolollaan. Lukemattomat vierailijat - joihin kuuluu mm. PJ Harvey, Josh Homme (tietysti) ja monet muut QOTSA:n nykyiset ja entiset jäsenet – ja utuisen rokkaava äänimaailma luovat pohjan, jonka varassa annetaan tilaa Laneganin syvälle äänelle ja tulkinnoille.. Ja siinähän koko homma onkin noin niinkuin pähkinänkuoressa. Blueshenkistä, syvissä vesissä uiskentelevaa rock-fiilistelyä. Tuskin jää meikäisellä tehosoittoon tai muodostuu elämää suuremmaksi kokonaisuudeksi, mutta on tämä silti enemmän kuin ‘ihan kiva’.


Mastodon – Leviathan:
- Mun tutustumisen Mastodoniin piti alkaa Remission-debyytistä, mutta kun heput ehtivät lykätä jahkaillessani pihalle uuden levyn, joka on kerännyt vieläpä joka puolella ylistäviä arvosteluja, niin kävihän se suhteen aloittaminen yhtä kätevästi Leviathanista. Aika pitkään tosin kesti, että sain levyn menosta kunnolla kiinni ja kyllä tämä kieltämättä aika keskinkertaiselta alussa vaikutti. Mutta mitä vielä, kyseessähän on aivan mahtava levy!
Tyylillisesti tämä majailee jossain progressiivisen metallin lähimaastossa (ei mitään DT-korneilua tai tiluttelua kuitenkaan), tosin soundit eivät välttämättä ole kovin metalliset.. Levynkanteen on joku lätkäissyt MTV:n (!) vertauksen Rushin ja Metallican yhdistelmästä ja vaikka tuo alussa aika paljon naurattikin, niin täytyy myöntää, että voisi Mastodonia aika paljon huonomminkin kuvailla. Mutta mitäs sillä tyylillä niin väliä, kun soitto pelaa. Eipä ole vähään aikaan tullut vastaan levyä, joka groovaa ihan tällä lailla.. Niin helvetin sulavasti soitto rullaa. Raskaasta riffittelyähän tämä on, mutta musiikissa on silti alati läsnä jonkinlainen syvän etelän letkeys, Georgiasta kun äijät ovat. Ja Brann Dailorin rumputyöskentely.. Mitä tuosta nyt voi sanoa? Huikeaa. Olen antanut itseni ymmärtää, että mies on Leviathanilla vieläpä pitänyt itsensä jokseenkin kurissa fillien suhteen (verraten Remissioniin). No, kyllä niitä silti kuullaan ihan riittävästi.
Vaikea ymmärtää, miten jatkoaikalaiset tuntuvat täysin sivuttaneen tämän(kin) bändin.. Slayerin keikastakin oli pitkä ketju, mutta siinäkin Mastodonia sivuttiin vain muutamassa viestissä, vaikka kyseessä oli sentään toinen lämppäri. Ja sitten jätkät kitisee, että nykyään ei tehdä hyvää musiikkia.. No, maaliskuussa Mastodontti tulee taas Suomeen, ihan pääesiintyjänä vieläpä, joten siinä onkin hyvä sauma vähän paikkailla. Meikäläinen on tietysti silloin taas gines, joten väliin jää. Onpahan tuolla lusiessa sentään aikaa kuunnella musiikkia ja mikäs on kuunnellessa, kun pyöritettävänä on tämäntasoisia levyjä.


Mono – One More Step and You Die:
- Japanilaista ns. post-rockia vahvasti Godspeed You Black Emperor!in hengessä. Nimensä mukaisesti tosin selvästi hillitympi. Paikoin tosi raskasta, mutta pääpaino luonnollisesti hiljaisessa ja hitaassa maalailussa. Onnistuu luomaan aika vahvan “läsnäolon” tunteen musiikkiinsa: Ikään kuin bändi olisi aivan siinä oman sängyn vieressä soittamassa.. Ja sängyssähän tätä kuunnellaan. Jos ei uni ala tulla Monoa kuunnellessa, niin sitten ei varmaan auta lampaiden tai TJ-lukujenkaan laskeminen. Mutta kyllä OMSAYD toimii toki muutenkin kuin nukuttajana. Ei kannata kuitenkaan laittaa soimaan, kun on lähdössä kavereiden kanssa radalle laulamaan Kaijansillan mutsia..


Mr. Bungle – Disco Volante:
Mr. Bungle – California:

- Jostain syystä sitä ajautuu joskus sellaistenkin luulojen pariin, että sekopäistä hulluttelumusiikkia voi tehdä vain raskaalla kädellä soitettuna.. Sitten vastaan tulee Mr. Bunglen tapainen yhtye ja samassa ymmärtää kuinka helvetin nuori ja tyhmä sitä vielä onkin. Tämä on ihan oikeasti aika mieletöntä menoa. Mike Patton neljän muun äärimmäisen lahjakkaan muusikon kanssa päästää musiikilliset visionsa valloilleen ja harsoilee minkään tunnistettavissa olevan genren (tai genrejen) ulkopuolelle vaihtaen jatkuvasti tahtilajeja, tyylejä ja milloin mitäkin. Mitään rajoja ei tunnu olevan ja leukaa saa jatkuvasti olla nostelemassa lattialta. Välillä mennään vähän itsetarkoituksellisen häröilynkin puolelle, mutta mitä vittua? Jos jälki on tätä luokkaa, niin antaa mennä vaan. Ei varmaan kannata edes yrittää esittää ymmärtävänsä tästä kaikesta yhtään mitään vielä tässä vaiheessa.. Häkellyttävää.


Turbonegro – Scandinavian Leather:
- Turbon uusin taas pitkästä aikaa kuuntelussa.. Enkä oikein vieläkään osaa sanoa, mitä mieltä olen. Jos Ass Cobra oli vielä punkia ja Apocalypse Dudes punk rockia, niin SL menee jo aika puhtaasti rockin puolelle. Ja ehkäpä vielä asteen liian turvallisissa merkeissä.. Turbonegro on lähtökohtaisestikin tietysti hyvin laskelmoiva yhtye, mutta nyt tulee jo sellainen olo, että yhtye pelaa aivan liiaksi oman kulttimaineensa varassa. Vähän on menty siitä, missä aita on matalammalla ja Apocalypse Dudesin täydellisyyteen on pitkä matka. Mutta ei se mitään, tähän suuntaanhan bändit yleensä lähtevät kehittymään, kun huumeet tippuvat pois pelistä.
Hyvä levy Scaninavian Leather kyllä kaikesta marisemisestani huolimatta on, mutta se särmä ja persoonallisuus, joka tekee Turbonegrosta äärimmäisen tylsällä rockin kentällä silmiinpistävän on tällä kertaa niin paljon hillitympää, että itkuhan tässä meinaa tulla.. “Kunniamaininnan” ansaitsee Drenched in Blood, joka lupaavan energisen alun jälkeen latistuu aivan käsittämättömällä tavalla ja alkaa muistuttaa lähinnä Good Charlottea tai jotain muuta siloteltua kampusrock-vetäisyä.. Ihan aidon kunniamaininnan ansaitsevat puolestaan levyn päättävä Ride With Us, joka olisi pärjännyt Apocalypse Dudesillakin ja Fuck the World, jossa on oikeasti yritystä ja oikeanlaista tekemistä. Nämä uhkaavat kuitenkin muutaman muun raidan kanssa jäädä yksittäisiksi valonpilkahduksiksi muuten vähän tasapaksussa kokonaisuudessa.
Jotta joku punainen lanka jäisi tästä kommentoinnista, niin annetaan nyt arvosanakin: 8/10
 
Viimeksi muokattu:

Malone#32

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Wolverhampton Wolves
Twilightning - Plague-House Puppet Show
Loistavaa tykitystä tältä Suomen Maidenilta.
Btw. Coveri Wind-Up Toystä on paras cover-veto aikoihin.

Muita piisejä MusicMatchissä pyörii:
Faith No More- Digging the Grave,
Klassikko...

Bad Religion- Los Angeles Is Burning,
Luulin jo, että Grey Racen jälkeen en jaksa kiinnostua ko. bändistä, mutta tässä piisissä ja parissa muussa uuden levyn kipaleessa on jotain mikä kiehtoo. Noh, ei nämäkään mitään mestariteoksia ole.
 

Timi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit - Schalke 04
Tarttuipa musakaupasta pitkästä aikaa joku erilainen levy mukaan. Tulipa ostettua nimittäin Frank Sinatran levy ja kyllä täytyy sanoa, että tuollainenkin musa voi kolahtaa. Best of -levy on mukava tapa tutustua miehen tuotantoon.
 

Fläppis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans
Tiedä sitten onko Mokoman vanhimmilla levyillä mättöä, vai onko bändi tosiaankin valinnut harvinaisen polun ja tekee koko ajan raskaampaa musiikkia?

Mokoma tosiaan teki ensin kaksi rauhallisempaa ja voisiko sanoa rokimpaa täyspitkää eli Valu ja Mokoman 120 päivää. Tämän jälkeen bändi teki suunnan muutoksen, mistä ei voi liikaa kiittää korkeampia voimia. Ensin rykäistiin suomitrashin klassikko Kurimus ja nyt viimeisimpänä Tämän maailman ruhtinaan hovi.

Kaksi viimeistä lättyä ovat kyllä miten päin katsottuna tahansa poikkeuksellisia kiekkoja Suomen maassa. Pari kertaa olen bändin livenä nähnyt ja Provinssin viimekesän pikkuteltan veto oli kyllä semmonen show, että oksat pois. Kaikki halukkaat eivät vaan mahtuneet telttaan. Ovat tainneet pojatkin itse nimetä sen parhaimmaksi keikakseen.

Toivotaan, että taso säilyy tulevaisuudessakin.
 

Moto

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
New Yorkin Frank Mobergin 'Greatest Hits - NYC Man' on ollut ahkerassa kuuntelussa viime päivinä.

Jokin aika sitten tilasin hetken mielijohteesta lipun Lou Reedin tulevalle keikalle, kun huomasin muutamia peruutuspaikkoja tulleen myyntiin. Piti sitten aluksi tilata ainakin kokoelmalevy, että herran tuotanto tulee pikkuisen tutummaksi.

Tämä 18 biisin kokoelma on kyllä hienoa kuunneltavaa, vaikka hännänhuipuksi laitetut "bonusraidat", remixit Satellite Of Lovesta ja Walk On The Wildsidestä, ovat ihan HEL-VE-TIN kammottavia.

Yli vuosikymmenen "pitää joskus hankkia"-listallani ollut Transformer tulikin jo tilattua. Sen lisäksi myös New York ja Velvet Undergroundin ensimmäinen.
 

leivoja

Jäsen
Suosikkijoukkue
St Pauli - Non established since 1910
Kyllä joutuu uutta Velcraa kuuntelemaan. Aika timanttinen platta, eikä hitin hittiä ole mukana. ei ihme että Test Animals ja Can't Stop Fighting on pudotettu keikkasetistä veke...

Cubella on kunnolliset platat kuuntelussa... Jos diggailette Callistoa ja ISIS:tä, niin Jesu (Justin Broderic ex-Godflesh dude), Red Sparrows ovat tsekkaamisen arvoisia juttuja...Samoin ZeroTwo, jossa ex-earthtone9 vokalisti Karl Midleton.
 
Viimeksi muokattu:

Tinke-80

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Haukat
http://www.audioscrobbler.com/user/Tinke-80/

8 soitetuinta

1 Cheap Trick - I Want You to Want Me
2 Go Go Girls - Supercalifragilisticexpialidocious
3 Frankie Avalon - Beauty school dropout
4 Uriah Heep - Lady In Black
4 Johnny Wright - Hello Vietnam
4 Letters to Cleo - I want you to want me
4 Sam the Sham & the Pharaohs, The Dixie Cups - Chapel of Love
8 Maxine Nightingale - Right Back Where We Started From

- tinke-80
 

Mustaine

Jäsen
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät
Joo,

Bill Frisell eri kokoonpanoineen on soinut ahkeraan. Ehkä eniten Have a little faith(1993). Juuri nyt soi Blues Dream.

Miami Vice-levyt ovat myös soineet.
 

Moto

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Lou Reedin Transformer. Aika perkeleen kova levy, jolta ei löydy heikkoa lenkkiä vaikka kuinka koittaisi etsiä.

Lisäksi CDON:in virtuaalisesta alelaarista tuli dyykattua kolme kappaletta Office Buildingin sinkkuja (The Land Of Golden Dreams, Never Leave The Ground ja Burn In The Speed) hintaan 0.95 euroa kipale. Enpä itse asiassa ollut kuullut yhtään Office Buildingin biisiä ennen noita, mutta positiivisten huhupuheiden pohjalta uskalsi tuollaisen investoinnin tehdä. Ihan hyvältä kuulostaa, eikä hinta tosiaankaan ollut paha varsinkin kun kahdella viimeksi mainitulla kiekolla on molemmilla kaksi ilmeisesti muualla julkaisematonta ja laadukasta b-puoltakin.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös