Vietin nuoruusvuoteni pahasti Mafiaan addiktoituneena. X ei ole kuitenkaan yhtä kiihoittava. Toimittajakunta on nuorentunut, hyviä ohjelmiä siirretty muille kanaville (kuten sille saatanan digi-Q:lle. paitsi että nyt on meilläkin rikiboksi!) ja sellanen tekopirtee naureskelu ja moralisointi lisääntynyt. Vaikka onhan niitä poikkeuksiakin, niin ohjelmissa kuin toimittajissakin. Ja musapuoli on monipuolisin tällä kanavalla, ainakin omalla kuuluvuusalueellani.
Niinpä pienen tauon jälkeen avasin viikonloppuna radion taajuudelta YLEX ja kuuntelin Himotuimmat sekä Listaohjelman. C-kasetithan ei kuole koskaan joten sain tallennettua seuraavat helmet:
Trio Niskalaukaus: Minun oikeus, Nyt on mies! (saksaksi)
Maj Karma: Kyynel
Mokoma: Uni saa tulla
Kotiteollisuus: Kultalusikka
Cradle of Filth: Med#* and hemlock (ei noista koskaan saa selvää)
Viikate: Syytetyn penkillä
Rammstein: America
Karma on sellanen bubbling under-suosikki: ei oo kerenny levyjä ostaa mutta yhtään huonoa biisiäkään en oo kuullu. Kotiteollisuus on kolmisen vuotta ollut henkilökohtaisesti sellaisessa asemassa että sitä on vaikea teilata. tai suhtautua kriittisesti. Soundi perus-vitunhyvää-settiä. Mokoma osaa tehdä pop-klassikkojakin, hieno biisi. Annos bläkkiä/ihmeellistä metelöintiä sillon tällön uppoaa aina, osaavat sitä brititkin. Ja Rammstein jylisee tutusti ja turvallisesti, vitun hyvä soundijylinä, biisi ja video. Sanotuksissakin on hauskasti ideaa.
Joskus kun oon niin rikas että on varaa ostella levyjä enemmänkin, haluis saada talteen levyjä ainakin seuraavilta bändeiltä, ihan alusta alkaen: Maj Karma, Rammstein, Mokoma, Ruoska, Slayer... Toisaalta vanhemman materiaalin kuuntelu tuntuu joskus oudolta, ja montako levyä sitä pystyy kerrallaan sisäistämään? Esimerkiksi Kotiteollisuuden kahden ekan levyn kuuntelu, viimeisten kottaripitkäsoittojen ollessa jo hallussa, tuntui...jännältä. Muutaman kuuntelukerran jälkeen levyistä alkoi jo löytää ne nyanssit, melodiat ja jipot.