TPS:n mestaruusjoukkueessa tällä kaudella ovat hikoilleet:
Jokke Narvanmaa – pankkitoimihenkilö, joka on kunnostautunut sekä pano- että otto-puolella. Jokke ottaa kiekon pois ja panee sen pussiin. Siinä on mies, joka kasvaa korkoa koko ajan.
Sitten jäähyväisottelunsa TPS:n paidassa tänään pelannut Unski Leime. Tiimin todellinen isähahmo, jonka polvi ei kestä kävelyä, mutta pelaamista kylläkin. Uffe taistelee omiensa puolesta vaikka nuoli päässä.
Mikko Haapakoski – pikku-Kalle on todellinen urheilija eikä mikään baarimikko. Ehtii vielä vaikka mihin, jos vain tietää minne on menossa. TPS:n kauden kovin yllättäjä.
Sitten tänään poissa oleva Kari Harila. Hän on nähnyt Jortikan nielurisat useammin ja lähempää kuin kukaan muu. Hiireltä olisi karva kaikonnut, Karin karva vasta kasvaa.
Sitten Jukka Virtanen. Kiveäkin kovempi, on se todella hurja.
(Hurjaa tahtia pitää Tepsi vielä jäällä; Vilanderilla paikka, nosto yli.)
Ja sitten puolustajista sokerina pohjalla kippari Hannu Virta – todellinen jääkenttien kuningas. Parhaimmillaan Hantta asettaa koko muun Suomen kiekkotason kyseenalaiseksi.
TPS:n hyökkääjät, kultaiset hyökkääjät:
Jukka Väinö Tapani Vilander – Huhkolan huhkija, joka tuli pleijareissa tosi kovaa. Tämän kauden kultajahdissa Vilu on ollut kullan arvoinen.
Harry Jaakkola – valtava työrukkanen. Dirty Harry nousi vihdoinkin tähtiin. Oikein hyvä!
Arto Vuoti – Vode – joka nyt istuu vaihtopenkillä, näytti mitä ensi kaudella tuleman pitää.
Juha Virtanen – Pikkari on Tepsin miespuolinen Kikka. Kun Pikkari riehuu, niin pikkutytöt pyörtyvät.
Jevgeny Stepa – sirpin ja vasaran todellinen henkilöitymä. Työn sankari – harossi rabottajet (?)
Ja sitten Jari Hirsimäki – vanha virsi, ratkaisija jälleen Hirsi. Näin tänäänkin.
Kai Suikkanen – taistelija Jumalan armosta. Nättinummen Tyson ei tullut sittenkään Turkuun turhaan.
Pexi Tirkkonen – räävittömän roisi runkosarjassa. Jäähyennätys nyt kymmenen minuuttia. Play Offs palautti pahan Pekan päiväjärjestykseen; ei minuutteja. Mielessä Pekalla pyörii kuitenkin yksi kysymys: Boston Garden vai Grand Arena ensi kaudella.
Viki Tjumenev – Viki on todellinen voittaja. Tällä kaudella Vikin ajoitus osui nappiin. Huomenna kultaa on kaulassa ja silloin on mukava lähteä Hirvensalon sillalle ongelle.
Arse Vuori – siinä on mies, johon voi luottaa kuin vuoreen. Sirkustirehtööri Tjumenevin luottohevonen, mutta vasta kaksikko Vilander-Vuori oli vastustajalle tosi veemäinen.
Petri Niukkanen – niukasti jääaikaa, mutta tiukasti taistelua.
Lisää listaa eteenpäin: Ressi Mikkolainen – tirehtööri Tjumenevin akrobaatti. Putosi nuoralta kuitenkin runkosarjan päätteeksi pahasti. Sitä ennen Ressi oli pitkään joukkueensa paras. Ja nyt Ressi kiskaisee jo kuudennen SM-kultansa.
Kari Jalonen – kojootti. Hän takoo pinnan per peli vaikka keskiympyrässä istuen. Kojo ei unohdu turkulaisen kiekkokansan sydämistä vaikka lähtisi Tampereelle.
Ja sitten koko mestaruuden pohjustajat, maalivahdit.
Make Ketterer - varjo on noussut kuitenkin Maken ylle. Kenelle Ketterer ottaa koppeja ensi kaudella? Ei kai vain Jokereille.
Jouni Rokama – Suomen ylivoimaisesti paras kakkosmaalivahti. Ehkä sitten ensi kaudella on Rokin vuoro nousta otsikoihin.