Ei tätä oikein pysty karistamaan mielestään. Inhimillinen puoli on kammottava kokonaisuus, sillä tässä on niin monta todella tragediaa. Johnnyllä pienet lapset ja perhe, Matthew'lla lapsi syntymässä, sisko menossa naimisiin jne... aivan tajutonta.
Tässä kun itse kävin äsken siirtämässä toisen pienokaisistani meidän sängystä omaan petiinsä broidinsa alapuolelle tulin miettineeksi, minkälaista noillakin Gaudreaun veljesten lapsilla on varttua isättöminä. Eivät he tule muistamaan isästään mitään muuta kuin sen tunnemuiston, joka näistä nyt käsillä olevista hetkistä jää heidän mieliinsä, siis muiden ihmisten, kuten äidin ja sukulaisten kautta. Se on mielestäni jotenkin ihan kamalan surullista.