Vapaavuori oli kyllä hyvä kiteyttämään asioita ja taitavan poliitikon vaistolla haki asetelmia. Suurmoskeijakin oli sellainen hanke, jota ei kukaan (paitsi se jokin epämääräisten saudilähteiden rahoittama poppoo) oikeasti ajanut Helsinkiin, mutta profiloituminen vastustajaksi varmasti toi lisäpisteitä pers-oikealta. Vapaavuori sinänsä oli hyvin helsinkiläisen liberaali pormestari ja teki paljon työtä Helsingin eteen. Yhteistyökyky oli välillä mitä oli ja vaikka kaikkia hankkeitansa en kannattanut, omasta näkökulmastani hän oli kuitenkin hyvä pormestari.
Suurmoskeijan vastustajaksi profiloituminen oli Vapaavuorelle vielä helpompaa, kun mm. osa vihreistä ja vasemmistota antoi hankkeelle alkuun tukeaan, eikä PS ollut Halla-ahon suulla alkuun suoraan vastaan. Vastaavia hankkeita moskeijan osalta tehtiin muuallakin Euroopassa, ja osa niistä saatettiin loppuun. Osa näistä moskeijoista oli myöhemmin syytösten kohteena radikalisoimisesta ja taidettiin terrori-iskuihinkin löytää ainakin epäsuoria linkkejä.
Järki voitti ennen lopullista rakennuspäätöstä. Kaupunkiympäristölautakkunnssa hyväksytyn esityksen hankkeen torppaamisesta lautakunnan puheenjohtaja Anni Sinnemäki.
Eräs tuttava, joka on Helsingin kaupungilla töissä, luonnehti Vapaavuorta "mutkaton, tehokas, kiireetön, aina aikaa kuunnella, vaativa" ja kun tuttava ei ole kokoomuslainen, kai tuossa jotain perää voi olla.
Kokoomuksella on hyviä ehdokkata: ensi sijassa Valtonen, jonka fokus ei kuitenkaan ole Helsingissä, vaan valtakunnapolitiikassa ja hyvä niin. Kokoomuksella on toivoa, jos hänen tiensä puolueen johtajaksi jatkuu. Vartiainen on myös hyvä, jos kohta ei välttämättä persoonana vastaa ihmisten kaipuuseen vahvasta johtajasta.
Näin se juuri on, mitä tulee Valtosen ja Vartiaisen rooliin valtakunnan tasolla. He ovat nyt mukana, koska syntyi tilanne, joka oli ratkaistava.
Sen sijaan ole toista mieltä Valtosen kannattajanakin siitä, onko hänen valintansa Orpon jälkeen edellytys Kokoomuksen nousulle. Hyväksihän Valtonen olisi, ja teen osaltani sen eteen työtä, mutta en näe Häkkästä ehdokkaana, jonka valinta estäisi Kokoomuksen merkityksen kasvua tulevaisuudessa. Puhtaasti prosenttikannatuksella arvioiden molemmat toisivat lisä-ääniä, ja molemmat menettäisivät jonkin verran ääniä.
Politiikan sisältöä ei voi vielä arvioida, koska kumpikaan ei ole tullut selvästi ulos teesiensä kanssa. Mikä on ymmärrettävää, sillä Orpo on jo asettanut itsensä ehdolle 2022 puoluekokouksen puheenjohtajavaaleissa ("haluan jatkaa") ja jos kuntavaalit 2021 menevät voittoisasti, saako lopulta edes haastajia.
Vartiaisen valinta pormestariksi nostaisi eduskuntaan pers-oikeistoa miellyttävän Atte Kalevan, jota en pidä älynlahjoiltaan edes maakuntatason poliitikkona. Ponteva keskinkertaisuus on ehkä kaunein mahdollinen luonnehdinta hänestä. Summa summarum: kookoomuksen äänestäminen Helsingissä on joistain hyvistä ehdokkaista huolimatta kovin vaikeaa ja tuntuu ainakin liberaalin maailmankuvan pohjalta omaan jalkaan ampumiselta.
Näinhän se on, että myös Kokoomuksen liberaalisiipi tuntee olevansa Helsingissä ja puolueessakin ahdingossa, koska oikeistokonservatiivisempi linja on tullut eri tavoin esille ja saa kannatusta. On kuitenkin myös niin, että Kokoomus kuihtuu, jos puolue halaa Anderssonia, Marinia ja Ohisaloa, koska vasemmistoliberaalit ovat aidompia vasemmalla. Eivät he siirry Kokoomusta äänestämään.
Kokoomuksen tulisi päättää, pyrkiikö puolue tosissaan valtaan viedäkseen Suomen NATO-hanketta kohti maalia, kestävyysvajeen ratkaisua ja muita suuria asioita eteenpäin. Jos vastaus on "kyllä, pyritään", kasvua kannatukseen löytyy parhaiten PS:n ja Kokoomuksen välistä äänestäjiltä, jotka ovat Kokoomuksen nykylinjaa oikeistolaisempia ja konservatiivisempia.
Jos taas Kokoomus haluaa lähteä siitä, että puolue edistää sinänsä hyviä tai erittäin hyviä asioita - vaikkapa "Joukkoliikenne kuuluu Suomessa kaikille teille" - vaikuttaa se vihreiden ja/tai vasemmiston kopioimiselta, ja vie Kokoomuksen kannatusta oikealla nukkuviin tai PS:n leiriin. (Lause oli myös parodiaa Kokoomuksen omasta sloganista aiemmin).
Vielä en ole valintaani tehnyt, mutta Osmo Soininvaara on suurin piirtein fiksuin tyyppi koko valtakunnassa, joten henkilövalinta voisi olla helppo. Anni Sinnemäkeä on vihreät itse arvostelleet liiasta kompromissihalukkuudesta, joten hän lienee toimissaan hyvin pragmaattinen. Taisi tulla Vapaavuorenkin kanssa toimeen paremmin kuin jotkut muut apulaispormestarit. Ainakin hän tuntee Helsingin asiat todella hyvin.
Sinnemäestä yllätti hänen asiantuntevuutensa. Jotain siitä kertoo niille, jotka eivät tenttejä seuranneet, että Vartiainen totesi yhdessä tentissä kysymyksestään suunnilleen niin, että antaa Annin vastata tähän, ja on sitten samaa mieltä. Toki muistan, että muutama kirjoittaja oli Sinnemäen osaamisesta kirjoittanut jo ennen vaalitenttejä.
Soininvaara on valitettavasti ollut viime vuodet hieman sivussa, vaikka hänellä riittäisi edelleen rahkeita valtakunnan ykköspaikoille. Mutta olihan hänellä mittava ura myös kansanedustajana, vaikka itselleni on sellainen kuva, että Soininvaara pidetään sivussa, koska hän ei edusta nykyistä vihreän vasemmistolaista ideologiaa. Sääli, Soiminvaara on yksi parhaista Suomen kauunkiasumisen asiantuntijoista. Ihmettelen, miten Vihreillä ja Suomella on varaa pitää tämä asiantuntemus lähinnä blogitasolla.
Helsingin vihreille voisin kyllä antaa vihjeeksi sen, että älkää ainakaan Ohisalo kärkenä kampanjoiko. Helsinki on Helsinki ja valtakunnanpolitiikka kepun mädättämine kompromisseineen kannattaa siivota siitä kauas.
Toisaalta tätä voisi myös käyttää perusteena pitää ei vain Ohisalo pois kärjestä, vaan myös Vihreät mahdollisimman pienenä. Perustelen sillä, että Vihreät on Ohisalon aikana näyttänyt olevansa puolue, joka luopuu kaikista periaatteeistaan, kunhan saa jatkaa hallituksessa. Mitään eroahan ei tässä mielessä ole PS:n mallia 2015 kanssa, joka myös puhui kuinka on saanut suuria voittoja hallituksessa samaan aikaan kun hävisi itselleen tärkeistä asioista luokkaa 90 prosenttia.