Tarkoitan sitä, että resursseja tulisi pikemminkin painottaa PK-seudun ja muiden maamme suurimpien asutuskeskusten ja niiden lähiympäristön hyväksi. Vuosikymmeniä harjoitetun aluepolitiikkamme kun voi isolta osin nähdä veden kantamisena kaivoon. Näkemysero ei muuta. Pidän joka tapauksessa erittäin tärkeänä, että ymmärrämme Helsingin, Tampereen, Turun, Oulun jne. kilpailevan ei vain keskenänsä, vaan myös muiden eurooppalaisten suurkaupunkien kanssa investoinneista ja työntekijöistä.
Ei minulla ole sinänsä mitään maaseutua ja pienempiä taajamia vastaan, mutta haluan ennen kaikkea haastaa (vallitsevan?) näkemyksen nykyisen aluepolitiikan mielekkyydestä. Jos jotenkin tiivistäisin näkemykseni, panostetaan mieluummin Lahden ja Lappeenrannan elinvoimaan, kuin Kannonkosken ja Kaavin.
Asia on ymmärrettävästi vaikea ja on ollut jo pitkään. Kuihtuvan maaseudun ongelmat ovat olleet edessämme jo vuosikymmenet. Joskus laastari on kuitenkin hyvä lopulta repäistä pois.
Mitä tulee Suomen väestön levittäytymiseen pitkin laajaa maatamme, on hyvä muistaa, ettei "koko Suomi" ole ollut koskaan de facto asuttuna, vaan laajoja täysin asumattomia alueita löytyy Etelä-Suomestakin, mikäli Suomen jakaa esim. km2-kokoisiin ruutuihin. Australia-vertaus oli kuitenkin hyvä, toinen voisi olla myös Uruguay. Suomessa, tai toki silloin osana Ruotsin valtakuntaa uudisasutuspolitiikkaa harjoitettiin ahkerasti.
kartta.paikkatietoikkuna.fi
Asiasta kiinnostuneiden suosittelen tutustumaan Paikkatietoikkunan tietokantaan. Ilmakuvia eri vuosikymmeniltä, monenlaisia karttoja jne. ja tässä yhteydessä on erittäin mielenkiintoista verrata väestömme alueellista jakautumista esim. vuosien 2005 ja 2023 välillä. Vuodesta 2005 ei tunnu niin pitkä aika olevan, mutta syrjäseudut ovat suhteellisen dramaattisesti eri puolilla maatamme tyhjentyneet kun datan saa visuaalisena eteensä.
