Kai sitä jonkun sanasen voisi kirjoittaa Elisabetin kuoleman jälkeen. Olihan tuo tosiaan poikkeuksellisen merkittävä ja näkyvä hahmo, hallitsijana yli 70 vuoden ajan ja kerkesi kyllä nähdä yhtä sun toista ja varmaan myös vähän kolmatta ja neljättäkin. Jotain tästä käsittämättömästä valtakaudesta kertoo se että Winston Churchill oli Iso-Britannian pääministeri kun Elisabet II nousi valtaan ja esimerkiksi USA:n presidenttinä oli tuolloin Harry S. Truman. Suomessa tietysti Paasikivi ja Helsingin olympialaiset järjestettiin samana vuonna.
Kehitys on myös ollut luonnollisestikin melko valtaisaa Elisabetin valtakaudella, jos nyt puhtaasti miettii vaikka tiedotusvälineitä niin aikoinaan Elisabetin omia kruunajaisia ei vielä televisioitu, vaikka toki videomateriaalia on olemassa. Ehtipä Lissu sitten kuitenkin nähdä ensin television läpilyönnin ja tämän jälkeen vielä internetin yleistymisen ja päälle vielä sosiaalisen median. Jonkin verranhan tuo taisi itsekin niitä käyttää, ei nyt toki ehkä mitään omaa Instagram-tiliä tai Facebookia paljon päivitellyt mutta ainakin oma mielikuva on että oli ihan hyvin kartalla näistäkin asioista ja pysyi ajan hermolla ihan loppuun saakka.
Hallitsijaperheessä on toki tapahtunut myös vuosien aikana yhtä sun toista, Elisabet on onneksi pysynyt itse kaikkien skandaalien ulkopuolella ja eräs asiantuntija arvioi että ihan oikeasti sieltä ei edes penkomalla mitään löydykään, ja totisesti myös toivon että näitä asioita nyt ei sen enempää lähdettäisikään penkomaan nyt Elisabetin kuoltua. Itse kyllä luotan siihen että Elisabet oli itse nuhteeton, mutta jos nyt miettii mitä kaikkea muuta tässä on vuosikymmenten aikana sattunut niin onhan sitä Lissua saattanut joissain tilanteissa aavistuksen vitutella se mitä ne muut perheenjäsenet on vuosien aikana touhunneet. Nämäkin asiat huomioiden julkinen kuva on kyllä aina ollut poikkeuksellisen hyvä ja julkisuuden hallinta on ollut erinomaista.
Se mistä itse pidin paljon Elisabetissa oli tosiaan tuo heittäytyminen moneen viihteelliseen asiaan ja etenkin vanhemmalla iällä osoitti vielä tätä heittäytymiskykyä. Päällimmäisenä tietysti hallitsijakauden 70-vuotisjuhlista esiintyminen karhuherra Paddingtonin kanssa ja tietysti oma suosikkini eli Lontoon olympialaisten avajaisissa ollut esiintyminen James Bondin kanssa. Todella tyylikkäitä vetoja molemmat. Tähän päälle sitten vielä esim. Youtubesta löytyy lukematon määrä videomateriaalia missä Elisabet osoittaa loistavaa huumorintajuaan, paljon on pätkiä missä on joku tilaisuus ja Ellu heittää jonkun mahtavan onelinerin ja ottaa tilanteen ihan täydellisesti haltuun.
Tietenkään ei voi sanoa että 96-vuotiaan ihmisen kuolema olisi mikään valtava yllätys, mutta kyllä se nyt silti kaikesta huolimatta oli pysäyttävä hetki kun ensiksi tulee se tieto että vointi on huonontunut, perhe on koolla linnassa ja BBC on vetänyt koko ohjelmakartan uusiksi ja sinne on paikalliset arvilindit ja artonybergit tulleet tumma puku päällä töihin. Ja sitten siinä puoli yhdeksän jälkeen illalla tulee se uutinen että kuningatar on kuollut. Vaikka kyseessä ei varsinaisesti ollutkaan itselleni sillä tavalla merkittävä tai tärkeä hahmo itsessään, niin siitä huolimatta tuollainen uutinen on kuitenkin sellainen aikakauden päätös, että siinä samalla käytännössä kuoli merkittävä osa maailman historiaa ja kun Elisabet sitten reilun viikon päästä haudataan niin mielestäni siinä symbolisesti haudataan myös 1900-luku.
Pitkän ja värikkään elämän Elisabet kyllä eli ja on ollut mielenkiintoista seurata tässä muutaman päivän aikana erilaisia TV-ohjelmia missä häntä on muisteltu. CNN Internationalia olen katsonut jonkin verran ja Youtbesta pystyy katsomaan useita englanninkielisiä uutiskanavia, ei nyt ole kovin vaikea arvata mistä siellä on puhuttu ja onhan tuo nyt tietysti aivan luonnollista koska niin valtavasta asiasta on ollut kyse. Siitäkin voidaan tietysti keskustella että onko toisen ihmisen kuolemalla revittely nyt aina niin korrektia, mutta mielestäni nämä lähetykset on olleet äärimmäisen tyylikkäästi tehty ja siellä on haastateltu paljon esim. entisiä pääministereitä kuten John Majoria ja Tony Blairia. Nimenomaan muistetaan ja kunnioitetaan Elisabetin elämää.
Palatakseni vielä noihin valtakauden 70-vuotisjuhliin, niin siellä tuo Paddingtonin mainitsema "Thank you for everything" saa nyt kyllä ihan uuden merkityksen. Eiköhän siellä suurin osa briteistä ole kuitenkin kaikesta huolimatta juurikin tuota mieltä, eli kiitos kaikesta. Yksi aikakausi on nyt päättynyt ja on seuraavan hallitsijan vuoro. Ei se Charlesilla varmasti kovin helppo paikka ole tähän tulla, mutta toivon hänellekin kyllä kaikkea hyvää ja onnea sekä menestystä. Hahmona nyt ei ole ihan yhtä räiskyvä ja karismaattinen mitä äitinsä, mutta toivotaan että vuosikausien koulutus tätä hommaa varten kantaa hedelmää ja sieltä saadaan kuitenkin arvokas valtiomies esille. Varmasti tulee kärsimään epäreilusta vertailusta äitiinsä, mutta toki onhan Charleskin tässä vuosien aikana ollut ties minkälaisessa myllyssä joten eiköhän mies tämän handlaa, omalla tavallaan.
Lepää rauhassa, kuningatar Elisabet II.