Samoja argumentteja pyöritelty täällä puolin ja toisin jo monta sivua. Heittelen tähän väliin irrallisia huomioita/kommentteja ottamatta ollenkaan kantaa itse tapauksen moraalisuuteen.
Kovasti toisteltu, että venäläisillä seuroilla oli keskenään vaihtelevat käytännöt sopimuksesta irtautumiseen liittyen ja ilmeisesti Amur Khabarovski oli sitten eri tulkintojen/arvausten perusteella sieltä pahimmasta päästä. Missään viestissä en silti nähnyt sanallakaan sivuttavan muita Amurin pelaajia ja heidän tilanteitaan. Ehkä osittain siksikin, ettei nopeesti eliteä selaamassa Amurissa ollut Jordanin lisäksi kuin yksi ulkomaalainen, joka ei pelannut kautta loppuun Amurissa, kanadalainen Andrew Calof, ja hänen kohdallaan Wikipedia kertoo, että teki sopimuksensa Venäjälle hyökkäyssodan jo alettua (ja senkin vielä epäkunnioittavasti purkaen aiemman sopparinsa Saksan liigan Schwenningerin kanssa ennen yhtäkään pelattua peliä), ja loppukauden siirrosta Sveitsiin ei mainita mitään normaalista poikkeavaa niissä englanninkielisissä uutisissa, mitä löysin. KHL-statseista päätellen taisi peliesitykset ja sitä kautta vähentynyt vastuu olla syynä siirtoon.
Ei siis saada tätä kautta lisädataa, oliko Amur oikeasti vain muita KHL-seuroja kusipäisempi.
Kovasti täällä myös toistellaan, että Jordanilla on niin hyvät tienestit uraltaan, että helposti olisi maksanut sakon sopimuksenpurusta. Aika monet ihmiset, ihan hyvin tienaavatkin, elävät "kädestä suuhun" eli sopeutetaan se elintaso siihen tulotasoon ja sukanvarteen ei jää erityisen paljoa ylimääräistä. Jääkiekkoilijoissakin on näitä aivan satavarmasti monia.
Syitä on monia aina elämänhallinnan puutteesta elämästä nauttimiseen, emme niihin nyt perehdy sen syvällisemmin tässä yhteydessä. Jos Amur on halunnut olla täyskusipääseura ja halunnut sopimussakkona sen palstatotuutena tiedetyn 2/3 sopimuksen arvosta, ja halunnut sen samantien könttäsummana tililleen/käteisenä ruskeassa kirjekuoressa eikä epämääräisenä "joojoo, maksan sen sit myöhemmin sovittuna aikamääreenä, ihan varmasti" -lupauksena, niin hyvinkin todennäköistä, ettei Jordanilla ole ollut sellaista summaa maksaa juuri heti siinä hetkessä.
Oudoin sivujuonihan tässä koko tarinassa on tuo kapteenina toimiminen. Jäin vain miettimään, että mitenköhän Venäjällä mahtaa kapteenin valitseminen mennä. Suomessahan monesti pelaajat äänestävät keskuudestaan kapteenin. Jos tällainen luottamuslause muilta pelaajilta on Jordanille osunut kohdalle, niin kuinkahan helppoa ja yhteishenkeä parantavaa siitä on kieltäytyä?
Jos valmentaja/organisaatio yksipuolisesti nimittää kapteenin kuten voisi Venäjän kohdalla veikata, niin kuinkahan helppoa sellaisesta määräyksestä on kieltäytyä?
Joku tuolla jo nostikin esiin, että esim Ville Koho oli ennen viimeistä kauttaan ilmoittanut, ettei ole mukana kapteeniäänestyksessä. Se olisi ollut fiksu veto Jordaninkin kohdalla.
Aika vähän hänelläkin kapteeninnatsoja urallaan, joten ehkä ei aavistanut tätä tulevan.