Poikien lomareissulla tulee aina välillä napattua ehkä aavistuksen liikaa viinaksia, tällä kertaa oli paikkana Madrid ja juomana erilaiset brändit. Baareja löytyi kiitettävästi aivan aamuun saakka ja viimeiset oluttölkit joimme parvekkeemme kaiteella istuen, jalkoja tyhjän päällä heilutellen, poltimme kunnon pieruissa pikkusikarit, puhuimme viisaita ja katselimme auringon nousua.
Ei kai siinä muuta vikaa ollut kuin, että huoneistomme oli kahdennessatoista kerroksessa. Meistä olisi voinut tulla jopa Andy McCoy:ta fiksumpia?
Kesämökillä oli isä valittanut, että niityn laidan osittain jo lahonneet männyt pilaavat näköalan ja pitää hoidella jossain vaiheessa kuivumaan halkopinoon. Vei kaksi päivää kovaa kaljottelua, saunomista ja terassilla löhöämistä, ennen kuin huomasin puiden todellakin peittävän näkyvyyttä. Kävin hieman epäuskoisena seuraavana aamuna hämmästelemässä kätteni jälkiä. Olin todellakin kaatanut puut, karsinut oksista ja pistänyt ne moottorisahalla pölkyn mittaisiksi. Ainoa jossi oli siinä, että kannoista erottuvat sahauskulmat osoittivat väärään suuntaan kuin oli aikomus. Ilman sopivan voimakasta sivutuulta olisivat männyt kaatuneet suoraan veneiden päälle. Lähtiessä oli varpaita ja sormia yhtä paljon kuin tullessakin.
Hyvät Palstaweljet, jättäkää ryyppäämään lähtiessä ne moottorisahat kotiin tai ainakin narikkaan.
Eräällä puolivakavalla pelireissulla olimme viimein kirjautuneet hotelliin ja sitten olikin pian rentoutumisen aika. Pelasimme eräässä huoneessa kilinää eli kolikkopokeria. Kaikilla oli mukanaan massiiviset pussikaljapussit ja joillakin lisäksi jopa jämerämpää tavaraa. Illan aikana tulikin siemailtua olutta, lonkeroa, siideriä ja sekava määrä tarjottuja jäykkiä juomia sillä seurauksella, että vatsassa alkoi tapahtumaan hieman radikaalimpia asioita. Ginin makuista tavaraa nousi jo kurkunpäähän ja nenäonteloihin, mutta en suostunut oksentamaan. Aikani nieleskeltyä oli jo pakko keksiä jotain. Kerroin viimein, että kolikot ovat loppu ja joudun noutamaan niitä omasta huoneesta. Jos olisin mennyt puklaamaan parin metrin päähän pelikavereista, niin olisin kuullut siitä vittuilua vähintään seuraavat kaksi vuotta. Oma huone oli tietenkin toisessa päätä hotellia, joten kiire tuli. Mitä lähemmäs pääsin, sitä lujempaa juoksin - käytävän kuvioitu kokolattiamatto näytti kalliilta. Kymmenisen metriä ennen ovea oli avainkortti oikeinpäin kourassa ja suunnitelma selvillä. Ovi auki, väliovi auki oikealla, avaa vessanovi vasemmalla, tiukka kaarros ovenkulmauksen ympäri und Feuer! Vihreän valon syttyminen ovipaneeliin kesti hämmästyttävän kauan. Suunnitelma toimi ja muistin jopa ottaa rillit päästä ennen kumartumista, etteivät taas putoa happamien herkkujen joukkoon.
Posliinipönttö kesti rikkontumatta paineella roiskuvat nesteet ja niiden seassa olleet pari kiloa buffet-pöydän antimia. Todella rajua oksentamista kesti minuttitolkulla tai ainakin se siltä tuntui. Ehdin onnitella itseäni loistavasta suorituksesta, kunnes silmälaseja päähän laittaessa huomasin, että veeseeistuimen kansi olikin ollut alhaalla.
Yhdistetyn veskin ja suihkutilan jokainen seinä oli valuvan, viinanhajuisen liman peitossa ja yllättävän kookkaita kananpalasia, jopa puolentoista metrin korkeudella, puhumattakaan vaatteistani.
Suihkutellessani seiniä puhtaiksi mietin, että homma olisi voinut mennä vielä enemmän poskelleen, vain jos huonekamu Tomppa olisi ollut juuri H-hetkellä pöntöllä sontimassa.
Sisko asui aikoinaan keskellä kaupunkia ja oli jossain periferiassa lomilla, näin ollen kämppä oli vapaa lauantai-illan pohjien ottoa varten. Katselimme pikkuporukalla vanhoja jalkapallo-otteluita ja vedimme viinaksia. Olin ostanut Kreikasta kolmevarttisen tuliaisen, mutta siskon pakastimessa oli jo pullo, joten päätin juoda sen ja jättää lomilta tuodun merkkituotteen kiitokseksi asunnon lainasta. Pelit päättyi, pullot tyhjenivät ja olikin jo aika lähteä keräämään/kerjäämään jälleen lisää noloja, nöyryyttäviä kokemuksia.
Luotettavan ulkopuolisen lähteen mukaan olin joskus puolenyön jälkeen tanssinut yksin parketilla zorbasta. Ja, eihän tällainen liikunnallinen ja musikaalinen ylivertainen ihme siihen mitään saakelin musiikkitaustoja tarvitse - hoppaa, perkele!
DancingZorba - YouTube
Oheisessa Youtuben linkissä on hieman lahjattomampia zorbastelijoita. Jostain syystä pimppaa ei siltikään raflasta sinä iltana herunut?! Kotimatkalla järki jo lähes toimi, mutta persaus ei mitenkään irronnut taksin takapenkistä, epäilin sen kasvattaneen ilmajuuret istuimen rakenteiden ympärille. Känni kesti yhtä pitkään kuin sitä seurannut grabbiskin - kaksi pitkää päivää.
Jossain vaiheessa kotiutunut sisko sitten kysyi, että minne olen pistänyt pakastimessa olleen pirtupullon.
Reilut kolme promillea ovat vain pelkkä välitavoite, sillä melkoisen kilpailuhenkisenä pyrin aina parantamaan tuloksiani.
