Näitä kun lukee, niin ihmettelee sananlaskua "ilo ilman viinaa on teeskentelyä". Aikamoiset ovat viinan kirot. Minulla ei enää viime vuosilta ole tähän ketjuun mitään annettavaa, sillä juon harvoin ja hyvin kohtuudella, ja sen lisäksi käytännössä juon vain erittäin harvassa ja valitussa seurassa. Lisäksi olen kantapään kautta oppinut, mitkä juomat sopivat ja mitkä taas aiheuttavat holtittoman, hallitsemattoman krapulan ja siihen liittyvän pahoinvoinnin, joka voi alkaa jo laskuhumalassa.
Kalsarikänni-ideologian noudattajana en ulkona liikkuessa juo kuin erityistapauksissa, koska haluan säilyttää mahdollisuuksien mukaan kontrollini ja olla selvillä ympäristöstä ja ympäröivistä ihmisistä. Kätevä vastarepliikki "ryyppää ny"-repliikeille (jos niitä nykyisin edes tulisi) on "ei kiitos, juon vain sellaisten ihmisten seurassa, joista pidän tai joita arvostan".
Mutta kuule, oi valtias, ajasta Atlantiksen perikadon jälkeen, ajasta ennen Arian poikien nousua, ajasta jolloin Musta Nuoli oli nuorempi.
Housuun en ole paskonut enkä kussut, mutta ylleni olen oksentanut. Kerran oli lähellä, ettei tullut kallista taksikeikkaa, kun laskuhumalassa alkoi sappi nousta lähellä kotikulmia. Taksi kurvasi bussipysäkille kun oksennus jo nousi suuhun. Sain lyyhistyttyä ulos taksista ja oksennettua pikkutakille, housuille ja kengilleni. Sitten kotiin huuhtelemaan ja pesemään vaatteet parhaan kykyni mukaan ennen voimien pettämistä.
Oksentelu liittyy olennaisesti vääriin juomiin, ja sitä riittää jos erehtyy juomaan vääriä aineita, kuten lonkeroa, siideriä ja mitä tahansa viiniä (tai olutta, jos sitä enää joisin). Eräällä opiskeluseminaarimatkalla Sloveniassa tuli erehdyttyä puna- ja valkoviinin pariin tervetuliaisiltamissa, jonka seurauksena yöllä tuli oksenneltua tusinan kertaa. Luonnollisesti puolet niistä opiskeluseminaareista jäi väliin posliinialttarin kutsuessa.
Aiemman opiskelupaikkani laivabileet päättyivät tunnin sisällä laivan lähdöstä, kun luokkatoveri myi minulle pirtua, jota oli blandattu samassa suhteessa kuin kossua yleensä. Tämä vain ei ollut kossua vaan yli 90-prosenttista tavaraa. Vessaan menin oksentamaan, sieltä sitten heräsin muutaman tunnin päästä kun joku hysteerinen naikkonen hakkasi ovea kupla otsassaan.
Teinipoikana menin ystävieni mukana Karri Kiven uudenvuodenbileisiin, jossa lähes hajotin Karrin keittiön pöydän tolkuttoman olutpöhnäni takia. Hyvät muistot tästä silti jäi, varsinkin kun kypsän aikuinen (=yli kaksikymppinen) kiekkostara päästi teinix-naapurin kavereineen sisälle.
15-16-vuotiaana tuli kesätyöpäivän jälkeen juotua vodkaa metsässä illalla kaverien kanssa. Yöllä alkoi vodka kiertämään mahassa, joten vessaan menon sijasta avasin tuuletusikkunan ja oksensin kaaressa kolmannesta kerroksesta alas niin, että oksennus levisi alas asti.
Aamulla heräsin kauheassa kankkusessa siihen, että alakerran kiukkuinen takakireä muija soitti ovikelloa ja motkotti ikkunassaan olevista oksennuksen jämistä. Tähän havahtuivat sitten vanhempani, jotka eivät olleet tajunneet, että olin kotiin tullessani ollut kauheassa kännissä. Helvetinmoisen ripityksen jälkeen naulasin johonkin parvekkeella olleen ongenvavan päähän naulalla pesusienen, roikuin tuuletusikkunasta ja pesin talon ulkoseinää parhaani mukaan.
Tämä vanhempieni talon alakerrassa edelleen asuva naapuri ei ole muuten vieläkään antanut tätä asiaa minulle anteeksi ja tuijottaa happaman kiukkuisesti jos vanhempieni luona vierailen. Tästä on sentään yli 20 vuotta aikaa, joten pitkät ovat kärttyisän ämmän kaunaiset muistot. Tässä ajassa olisin sentään jo vapautunut vankilasta vaikka kolmoismurhasta ja syntini sovittanut, mutta alakerran ämmänkutale se vain kantaa vihaa sydämessään yhdestä teinipojan kännioksennuksesta.
Ei minulla sen suurempia syntejä taida olla, samaa kaavaa ne alkaisivat toistaa jos kaikki kertaisin. Pari kolme sammumista, useita oksennusepisodeja. Ei alleen laskemista, ei seksuaalista häiriökäyttäytymistä, ei housuun paskomista, ei putkareissuja, ei turpiin saamista eikä yritystä antaa turpiin. Ei heräämistä vieraassa maassa perse kipeänä ja passi kadonneena. Onneksi ei ole, en kyllä kaipaisikaan lisää tämän sortin kokemuksia. Enää ei tule niitäkään, nykyisin olen vapaa-ajallani erakoituva tylsimys yhdistettynä lomareissuilla esiin nousevaan vainoharhaiseen ylivarovaisuuteen.