Kun minä olin nuori niin...

[scholl]

Ei tuo edes vielä mitään, mutta kun tuo tulee aina sunnuntaina eri aikaan. Minulla on digiboksissa viikoittainen ajastus kakkoskanavalle kahdeksi tunniksi klo 19 alkaen.

mulla ei oo ajastusmahdollisuutta, kun videot on hajonneet ja vituttaa koko digiboxisysteemi, joten en ole tallentavaa ostanut, kun niihin ei saa mitään kasetteja, joihin voi merkata, mikä matsi se on, minkä olen nauhottanut. Niinpä katson vain livenä jos katson tai sitten jää katsomatta.

 

[Iker]

Joo, tutulta kuulostaa monen jutut. Kyseessä 1980-luvun jälkimmäinen puolisko, faijan kanssa leppoisasti saunaa ja TV2:en brittifutista. Päivällä oltiin saatettu lauantain aamuimuroinnin jälkeen käydä koko perhe autolla stadissa Stockalla ja jos hyvin meni, kotiin tultiin Matchboxin leikkiauto tai pari kädessä.

Jos vanhemmilla oli lauantai-iltana jotain menoa eli lähtivät viihteelle tai kyläilemään, mentiin isoveljen kanssa samaa matkaa R-Kioskille asti faijan kanssa vuokraamaan leffa, todennäköisesti joku James Bond, Indiana Jones tai American Ninja tai muu pätkä joka oli tullut kymmeneen kertaan ennenkin nähtyä, ja ei muuta kuin himaan irtokarkkien ja cokispullon kanssa väijymään toimintaa.

Jumalauta että junnuna muuten jaksoi katsella samoja leffoja vaikka joka viikonloppu ja vielä koulunkin jälkeen arkiviikolla. Jotkut Bondin Kuuraketit, Vihreän timantin metsästykset, Indiana Jonesin tuomion temppelit, Poliisiopisto ykköset ja kakkoset ja Van Dammen Kickboxerit on aikanaan ala-asteikäisenä tullut katseltua varmaan sata kertaa kukin. Ei muuta kuin aina viikonloppuisin kirjahyllyn kaappi auki ja VHS-valikoima esiin, jahas tämän voisi taas katsella ja koskaan ei tuntunut kyllästyvän.

 

[Roku]

Ja sitten kiroiltiin, kun alunperin näytettäväksi tarkoitettu ottelu oli jouduttu siirtämään, ja tilalla näytettiin joku toinen matsi. Eihän siinä muuta, mutta kun siinä korvaavassa matsissa ei välttämättä oltu valmistauduttu tv-pelin mukaisesti, eli paitoja ei välttämättä erottanut kunnolla toisistaan mustavalkotelkkarista.

Oli meillä kyllä väritelkkarikin, mutta aina välillä piti antaa äitin katsoa Derrickiä siitä.

Aulis Virtanen oli legenda: "mustavalkovastaanottimissa Everton hyökkää oikealta vasemmalle". Jukka Rönkä repi tästä huumoria vielä silloinkin kun selosti Mertarannan kanssa pelejä.

 

[scholl]

Jumalauta että junnuna muuten jaksoi katsella samoja leffoja vaikka joka viikonloppu ja vielä koulunkin jälkeen arkiviikolla. Jotkut Bondin Kuuraketit, Vihreän timantin metsästykset, Indiana Jonesin tuomion temppelit, Poliisiopisto ykköset ja kakkoset ja Van Dammen Kickboxerit on aikanaan ala-asteikäisenä tullut katseltua varmaan sata kertaa kukin. Ei muuta kuin aina viikonloppuisin kirjahyllyn kaappi auki ja VHS-valikoima esiin, jahas tämän voisi taas katsella ja koskaan ei tuntunut kyllästyvän.

ei kai tollaisia elokuvia ala-asteella saanut katsoa? Itse katsoin Uuno Turhapuroja ja Hulot -elokuvia.

 

[hemmo_1973]

Aulis Virtanen oli legenda: "mustavalkovastaanottimissa Everton hyökkää oikealta vasemmalle". Jukka Rönkä repi tästä huumoria vielä silloinkin kun selosti Mertarannan kanssa pelejä.

Niin, turhaan Rönkä repi asiasta huumoria ja itseasiassa disautti vaan itseään. Ai miksikö - no sen takia, että Virtanen oli monta kertaa parempi ja karismaattisempi selostaja Rönkään verrattuna. Some fucking class, please!

 

[E]

Kun minä olin nuori, Kiekko-Espoo pelasi kakkosdivisioonassa ja vieraspelien tuloksia piti odottaa aina seuraavan aamun Hesariin, siellä ne oli pienellä tulosyhteenvedossa. Aamulla olin pystyssä heti Hesarin kolahtaessa postiluukusta, jos Kiekko-Espoolla oli ollut vieraspeli. Otteluohjelmankin käsiin saaminen oli joskus hieman haastavaa. Ja vanhempani tilasivat Hesaria, tämäkään ei ole nykyisin itsestään selvää. Divariin nouseminen oli silloin tosi iso juttu, koska vierapelien tulokset kerrottiin jo Urheiluruudussa...

jotenkin tulee nostalginen fiilis tuosta.

 

[Iker]

ei kai tollaisia elokuvia ala-asteella saanut katsoa? Itse katsoin Uuno Turhapuroja ja Hulot -elokuvia.

Kyllä me saatiin, tai toki isobroidi on neljä vuotta vanhempi eli jossain vaiheessa siitä tuli yläastelainen noihin aikoihin. Ja kyllä me noita rauhallisempiakin leffoja ja komedioita katseltiin siinä missä muitakin.

Ei silti lähdetty vanhemmiten ketään räjäyttelemään kappaleiksi tai potkimaan päähän, eli hyvä vaan että saatiin katsella suurinpiirtein mitä haluttiin.

Mökillä oli muuten hyviä juttuja kanssa, kaikenlaisten majojen rakentaminen metsään ja niissä aina päivät viettäen. Aamulla eväät mukaan eli ruisleipää jollain lauantaimakkaralla ja kaakaota pulloon, vajasta tarvikkeita reppuun ja ei muuta kuin päiväksi sinne lumiseen maastoon pystytettyyn tukikohtaan touhuamaan.

 

[scholl]

Aamulla olin pystyssä heti Hesarin kolahtaessa postiluukusta, jos Kiekko-Espoolla oli ollut vieraspeli. Otteluohjelmankin käsiin saaminen oli joskus hieman haastavaa. Ja vanhempani tilasivat Hesaria, tämäkään ei ole nykyisin itsestään selvää. Divariin nouseminen oli silloin tosi iso juttu, koska vierapelien tulokset kerrottiin jo Urheiluruudussa...

mulle kolahti ensimmäistä kertaa postiluukusta vasta opiskeluaikoina, kun sitä ennen olin aina asunut omakotitalossa. Hesarista tuli mieleen sekin, ettei silloin ollut Exceliä. Kirjoitin ruutupaperille jokaisen joukkueen pistepörssin aina manuaalisesti kierroksen jälkeen. Katsoin siis joka matsin tilastot ja muutin edellisen kierroksen jälkeiset pistepörssit kirjoittamalla kaikki uudestaan. Onneksi matseja oli vaan pari kertaa viikossa koko kierros kerrallaan, eikä tyyliin joku matsi joka päivä kuin nyt.

 

[Midnight Rambler]

- Toinen maailmansota ja Korkkarit oli vitun kova juttu. Kerta toisensa jälkeen jaksettiin leikkiä/pelata Stalingradit ja El Alameinit uudelleen muovisilla sotaukoilla mitä sai markkinoilta isoissa seteissä. Saksa ei muuten hävinnyt näissä matseissa kovin usein.
- Seurattiin kotona CCCP:n hajoamista televisiosta. Itselle se ei paljoa merkinnyt, mutta vanhempien ilmeet muistan ikuisesti. Siinä maailma todella muuttui, kun pelätty itänaapuri luhistui kasaan.
- Isällä oli pitkään meidän kadun ainoa Mercedes. Nykyään joka toinen tuntuu ajavan tällä merkillä, joten samaa hohtoa ei enää ihan ole.
- Kuunneltiin paljon kasetteja ja älppäreitäkin, ihmeellinen cd-formaatti tuli vasta myöhemmin.
- Kavereiden isoveljet ja -siskot olivat pääsääntöisesti vittumaisia sadisteja meitä nuorempia kohtaan. Poikkeuksena yhden kaverin isoveli, joka pyysi aina huoneeseensa kuuntelemaan mm. uutta ja coolia bändiä nimeltä Guns N' Roses.
- Kovilla jätkillä oli nahkatakit tai farkkuliivit ja ne joivat kiljua.
- Käytiin isän kanssa viikonloppuisin katsomassa 1. divarikiekkoa jonka jälkeen mentiin mummolaan koko perheen voimalla syömään. Sunnuntait olivat tuolloin paljon mukavampia, kuin nykyiset krapulapäivät ennen työviikon alkua.
- Postissa tuli mukaviakin juttuja, ei pelkästään laskuja ja mainoksia.
- Ryssä oli ryssä ja neekerikin neekeri, eikä kukaan pillahtanut itkemään näiden sanojen vuoksi.
- Viikkoraha oli hyvin vaatimaton ja hyvä niin, koska oppi säästäväiseksi ja harkitsemaan mihin rahaa käytti.

 

[Stevie]

- Itsellä oli neonkeltainen takki ja housut, velipojalla neonvihreät
- Faijan Ford Taunuksella liikuttiin ja musiikkina soi Jaakko Teppo
- Tukistuksista ei heti raportoitu lastensuojeluun + oli metsiä joissa tehdä maja
- Uskoisin että naisia armottomasti kaatoi Van Halen ja Vanha Len

 

[hanu]

Tarkkuutta! Sehän oli tuolloin Englannin liigan 1. divisioona.

Kai virallisesti noin. Oikeasti se oli vain Englannin liiga. Aulis Virtanen piippu rohisten kertoi meille, että mustavalkoisissa ruuduissa joukkueet erottaa sukkien väristä. Ja vedot menivät rahtusen verran ohi tai 13:lle penkkiriville.

Ja ykkösellä (siis noista kahdesta TV-kanavasta) alkoi Naapurilähiö launataina kello 18:15, joka meillä tarkoitti sitä, että futismatsista jäi aina viimeinen puoli tuntia näkemättä.

t. hanu

 

[Tuusa]

Kun minä olin nuori (10-15v) niin urheilutreeneihin ei kuskattu autolla, vaan fillarilla mentiin kesät talvet. Nykyään taitaa olla, että jos on 500m pidempi matka harjoituksiin, niin isi tai äippä kuskaa...

 

[SamSpade]

Kun minä olin nuori (70-luvulla) niin pennillä sai irtokarkin. Joka paikkaan käveltiin tai pyöräiltiin ja 3 kilsan koulumatkat meni kävellen, kelillä kuin kelillä.
Kengät olivat Retu tai Hai-saappaat tai kuukengät ja fillareilla oli chopper sarvet ja pitkäselkäinen istuin.
Autoissa oli yhtä paksut pellit kuin panssariajoneuvoissa.
Namusetiä pelättiin.
Telkkari oli mustavalkoinen aluksi ja sitten värillinen ja kanaviakin taisi olla 3 kappaletta.
Hurriganes, Boney M olivat kovia.
Minnesota Stars oli suosikki NHL-joukkue.
Karkit olivat hyviä ja makeutettu sokerilla ja kaikilla mahdollisilla lisäaineilla.
Osa ruokakaupoista oli kiinni la-su eikä nälkään kuoltu.
Minisukset eli minarit olivat kova juttu ja niillä laskettiin mestässä sellaisia rinteitä mistä ei nyt uskaltaisi tulla alas.
Tuusula ja Hyrylä oli pelkkää metsää ja peltoa.
Etelä-Haagassa oli hyvä asua, pohjoiseen ei kannattanut mennä, eikä Kannelmäkeen, eikä Pitäjänmäkeen. Jengitappelut olivat joskus aika hurjia alueiden välillä.

 

[benicio]

Meillä oli sentään sählyä pelatessa liikuntasali, mutta ne puolapuut olivat seinillä sielläkin. Lisäksi pelasimme lukiossa sählyä siten, että koulun rehtori pelasi meidän kanssamme. Äijä oli reilusti yli satakiloinen körmy, joka suu virneessä ja parta tutisten taklasi honteloita, pakolla sählyä pelaamaan joutuneita lukiolaispoikia näihin samaisiin puolapuihin niin että ryskyi. Erinäistä pintanaarmua tuossa tuli, onneksi ei mitään vakavampaa. Hullun hommaa, mutta niinhän on koululiikunta ja sähly muutenkin.

Tähän on pakko vielä jatkaa, että oli meilläkin varsinaisella ala-asteella upouusi liikuntahalli, ja saimme perjantaiksi sieltä sählyvuoron, olisko ollut sitten klo 13 tai 14, miten perjantaisin nyt koulu loppuikaan. No kuitenkin, tätä riemua ei kauaa kestänyt, kun meidän vuoromme jyräsi kunnan opettajien sählyvuoro, eikä korvaavaa vuoroa tarjottu. Pikkuisen katkeroitti muuten katsella niitä munapäitä siellä. Nykyään soitettaisiin iltalehteen näistä, silloin vastatoimena keskityttiin ilkivaltaan koululla.

 

[Trenchtown]

Telkkari oli mustavalkoinen aluksi ja sitten värillinen ja kanaviakin taisi olla 3 kappaletta.

Eikös niitä aluksi ollut vain kaksi. Kyllä mä ainakin muistaisin, että 80-luvun alkaessa telkkarissa oli tasan kaksi kanavaa ja kakkoselta sitten mainostelevision ohjelmia illalla. Jossain juuri näin kuvan, kun joku oli ottanut tv-oppaasta joltain vuodelta 1980. Voi sitä valinnanvaran määrää.

Minnesota Stars oli suosikki NHL-joukkue.

Minnesota North Stars. Minnesota Stars on käsittääkseni (mimmien) koripallojoukkue.

Silloin kun minä olin nuori, oli maailma ihan saatanasti paljon pienempi ja yhteisöllisyyttä löytyi paljon nykyaikaa enemmän, oli kyseessä sitten kaupunki tai maaseutu. Uutiset katsottiin mustavalkotöllöstä tai luettiin seuraavana päivänä Turun Sanomista. Ei ollu livefeediä mitä tuijotella, ei ollut maailmanlaajuista verkkoa, joka kutisti ja kuristi maailmamme sellaiseksi, kuin se nyt on. Ei ollut isoveljen kaiken näkevää ja koko ajan valvovaa silmää. Ei ollut EU:ta, ei edes EY:tä. Kukaan ei pää märkänä keksinyt erilaisia haistavitturajoitteita ja standardeja kaikkeen mahdolliseen ja ihan hyvin pärjättiin, vaikka kurkku sitten olisikin kasvanut vähän väärään vinkkeliin.

Tuntuu, että yhteiskuntaa vielä 80-luvun alussa rakennettiin paremmaksi, epäkohdat kiinnittivät huomiota, systeemiä viilattiin parempaan kuntoon. Sittemmin päätettiin, että maailma on tässä mielessä valmis, katsotaan kauanko kestää, että systeemi hajoaa käsiin. Nyt me oikeastaan vain vaellamme päivästä toiseen iPod korvilla, iPad nenän edessä informaatiotulvan varmistaen. Etsimme sitä parempaa, jotakin enemmän. Kalliimpaa, näyttävämpää, nopeasti nyt! Omia ajatuksia ei enää tarvita ja ajattelun voikin varmaan piakkoin ulkoistaa vuokratyöfirman ajattelukonsultille. Vitosen tunti, sairaslomat omaan piikkiin.

 

[Midnight Rambler]

Silloin kun minä olin nuori, oli maailma ihan saatanasti paljon pienempi ja yhteisöllisyyttä löytyi paljon nykyaikaa enemmän, oli kyseessä sitten kaupunki tai maaseutu. Uutiset katsottiin mustavalkotöllöstä tai luettiin seuraavana päivänä Turun Sanomista. Ei ollu livefeediä mitä tuijotella, ei ollut maailmanlaajuista verkkoa, joka kutisti ja kuristi maailmamme sellaiseksi, kuin se nyt on. Ei ollut isoveljen kaiken näkevää ja koko ajan valvovaa silmää. Ei ollut EU:ta, ei edes EY:tä. Kukaan ei pää märkänä keksinyt erilaisia haistavitturajoitteita ja standardeja kaikkeen mahdolliseen ja ihan hyvin pärjättiin, vaikka kurkku sitten olisikin kasvanut vähän väärään vinkkeliin.

Tuntuu, että yhteiskuntaa vielä 80-luvun alussa rakennettiin paremmaksi, epäkohdat kiinnittivät huomiota, systeemiä viilattiin parempaan kuntoon. Sittemmin päätettiin, että maailma on tässä mielessä valmis, katsotaan kauanko kestää, että systeemi hajoaa käsiin. Nyt me oikeastaan vain vaellamme päivästä toiseen iPod korvilla, iPad nenän edessä informaatiotulvan varmistaen. Etsimme sitä parempaa, jotakin enemmän. Kalliimpaa, näyttävämpää, nopeasti nyt! Omia ajatuksia ei enää tarvita ja ajattelun voikin varmaan piakkoin ulkoistaa vuokratyöfirman ajattelukonsultille. Vitosen tunti, sairaslomat omaan piikkiin.

Samoja muistikuvia kasarin lopulta ja ysärin taitteestakin, ennen lamaa siis. Silloin se oma esikaupunkialue oli oma elinpiiri, vaikka muutenkin oltiin sangen pienessä kaupungissa. Reissut vähän isommille paikkakunnille sukulaisiin, kuten Lappeenrantaan, Kuopioon tai kauemmas Turkuun olivat siistejä poikkeuksia arkeen. Kaikki tunsivat toisensa, lapset ja vanhemmat. Tuolloin jopa käytiin vielä suoraan ovelta kysymässä kavereita pelaamaan jotain. Silloin ei voinut keksiä tekstiviestiin jotain veruketta sille, etten mä nyt viitsi, vaan yleensä ulos lähdettiin liikkumaan muiden kakaroiden mukana. Tietokoneita oli, mutta ne eivät vielä korvanneet yhdessäoloa muiden kanssa. Puhelinkin löytyi kiinni seinästä eikä jokainen puhelu ollut joku liittymän tai bambusukkien kauppaaja.

Noihin aikoihin oli ookoo, jos pärjättiin ja silloin oli kaikki hyvin. Vaikka 1980-luku oli edeltäjiinsä verrattuna huimaa vaurastumisen aikaa Suomessa, niin ihmiset olivat silti keskimäärin aika paljon enemmän jalat maassa ja solidaarisia toisiaan kohtaan (myyttiset Hesan jupit toki erikseen). Meidänkin kadulla asui aika 50/50 kunnon rasvanahkaduunaria ja tennistä pelaavaa keskiluokkaa, mutta kaikki tulivat erinomaisen hyvin toimeen keskenään. Toisilla oli Mercedes ja toisilla Skoda, so what? Sama päti meihin lapsiin. Nykyinen kulttuurimme taas ruokkii kaikin mahdollisin tavoin sitä, että oltaisiin parempia, erinomaisempia, nopeampia ja kauniimpia, kuin joku muu. "Tee kaverisi kateelliseksi", "I'm worth it", "tärkeintä ei ole voitto, vaan nöyryytys".. siinä on tämän päivän elämänohjeita, kun mikään ei riitä. Ei saa riittää, ei saa pysähtyä.

 

[Old Ray]

...sai vielä antaa lapsille selkään. Toista se on nykyään.

Linkki vie Iltasanomien uutiseen.

 

[Puscutractori]

...sai vielä antaa lapsille selkään.

Ja vaimon sai raiskata. Onneksi nykyään monemmat ovat koko lailla laitonta puuhaa.

 

[Trenchtown]

Samoja muistikuvia kasarin lopulta ja ysärin taitteestakin, ennen lamaa siis.

Tuttuja ajatuksia kaikkinensa tuossa postauksessa. Sitä huomaa useasti ajattelevansa, että ennen asiat olivat paremmin. Toki sen ymmärtää, että omasta kulmasta asiat eivät aina kovin objektiivisia ole ja useasti päädynkin siihen ajatukseen, että aika kultaa jonkin verran muistoja. Kun maailmaa katseli lapsen silmin silloin kasarilla ja ysärin alussa, niin eihän siitä montaa kaikista kulmista harkittuja mielipiteitä ole jäljellä.

Mutta silti olen sitä mieltä, että ennen kännyköitä ja varsinkin ennen internetiä jengi oli keskimäärin onnellisempaa. Internetin myötä kaikki on tässä ja nyt, jokaisen yksilön saavutettavissa. Kaikki tietävät halutessaan samat asiat. Internet pienensi maailmaa ihan saatanasti. Enkä ollenkaan pyri tässä väheksymään netin ja muutenkaan tekniikan kehityksen merkitystä.

Ajatuksia tästä aiheesta mulla olisi vaikka kuinka paljon, mutta niiden laittaminen luettavaan muotoon on aika hankalaa. Toisaalta myönnän olevani stereotyyppinen "ennen kaikki oli paremmin" -kitisijä, mutta kyllä siinä kitinässä jotain totuuttakin on mukana.

 

[Trenchtown]

Ja vaimon sai raiskata. Onneksi nykyään monemmat ovat koko lailla laitonta puuhaa.

Jos avasit tuon linkin, niin ihanko tässä nyt rinnastat 3-vuotiaalle annetun luunapin vaimon raiskaamiseen? Mut on kasvatettu niin, että luunappiakin on tullut, hassusti vaan en osaa sitä pitää pahoinpitelynä, vaikka itku silmässä sellaisen jälkeen on oltukin. En muista kertaakaan, että mua ois nykymääreen mukaan pahoinpidelty ilman, että olisin perseillyt jotain. Silloin se vitutti niin vitusti, nykyään ymmärrän vallan hyvin. Ja samanlaisia tarinoita on varmaan paljon lisää.

Nykyään lapseen ei saa koskea, ainakaan jos joku on kamerakännykkä tanassa siinä vieressä. Sukupuolen se saa päättää itse sitten, kun tuntee olevansa valmis siihen. Se virkkaa koulussa matikantunnilla patalappua ja toteuttaa itseään.

Ennen kaikki oli paremmin.

*edit*

Pehmentelen nyt sen verran, että en tietenkään ole sen kannalla, että lapsia(an) saa pahoinpidellä. En vain pidä jotain luunappia tai niskavilloista nipistämistä pahoinpitelynä silloin, kun lapsi on sen omalla tietoisella käyttäytymisellään aiheuttanut. Ja nyt lopetan nämä kasvatusohjeet, koska tiedostan tilanteen mielettömyyden. Lapsettomana ei näihin ole ikinä sanottavaa, mutta sanoinpa kumminkin.

 

[scholl]

- Isällä oli pitkään meidän kadun ainoa Mercedes. Nykyään joka toinen tuntuu ajavan tällä merkillä, joten samaa hohtoa ei enää ihan ole.

Siihen aikaan autojen laaduissa oli oikeasti isoja eroja. Piti olla Mersu, koska muut autot olivat huonoja ja vimpulanoloisia. Kun W124 malli tuli niin se oli niin moderni, että kaikki muut ihmettelivät ja kritisoivat sitä. Ei auttanut edes sanoa, että se 300E kulki yli 230km/h, vaikka muiden autot kulkivat ehkä jotain 160km/h.

- Kovilla jätkillä oli nahkatakit tai farkkuliivit ja ne joivat kiljua.

mä muistelisin, että kovilla jätkillä oli pilottitakit ja kevytmoottoripyörät. Muut sitten naureskelivat selän takana niille ns. koville jätkille.

Eikös niitä aluksi ollut vain kaksi. Kyllä mä ainakin muistaisin, että 80-luvun alkaessa telkkarissa oli tasan kaksi kanavaa ja kakkoselta sitten mainostelevision ohjelmia illalla.

Joo. Oli kaksi kanavaa. Ykkösverkko Pasilassa ja tv2 Tohlopissa Tampereella, joka oli se entinen Tesvisio. Kakkoselta ohjelmat alkoivat aika myöhään, arkisin tyyliin joskus kuudelta ja sitten kympiltä Maikkari alkoi näyttää ohjelmia sillä kanavalla. Siinä tuli välissä tunnukset, että ihmiset tajusivat, että nyt vaihtuu. Sehän oli sitten suuri uutinen, kun MTV sai myöhemmin oman tv-kanavan. Moni ei olisi uskonut sellaista ikinä tapahtuvan.

Ei ollut isoveljen kaiken näkevää ja koko ajan valvovaa silmää.

Olipas, Neuvostoliitto tiesi kaiken mitä Suomessa tapahtui. Koulukirjatkin tarkastettiin suurlähetystössä ja mm. historiankirjat sensuroitiin. Lisäksi itsesensuuri oli vahvaa ja konsensusajattelu. Maassa ei saanut olla kuin yhtä mieltä.

 

[Puscutractori]

Jos avasit tuon linkin, niin ihanko tässä nyt rinnastat 3-vuotiaalle annetun luunapin vaimon raiskaamiseen?

Vakavuudeltaan ne eivät tietenkään vastaa toisiaan, mutta ne ovat tekoja, joita ennen ei pidetty lainsaadännössä tuomittavina mutta nykyisin pidetään.

Mut on kasvatettu niin, että luunappiakin on tullut, hassusti vaan en osaa sitä pitää pahoinpitelynä, vaikka itku silmässä sellaisen jälkeen on oltukin.

Ei ihme, ettet osaa. Luunappeja saadessasi luunappien antamista ei katsottu pahoinpitelyksi.

En muista kertaakaan, että mua ois nykymääreen mukaan pahoinpidelty ilman, että olisin perseillyt jotain.

Hyvä, ettei niin tapahtunut. Paljon pahempaa olisikin, jos rangaistuksia olisi annettu kokonaan ilman syytä.

Nykyään lapseen ei saa koskea, ainakaan jos joku on kamerakännykkä tanassa siinä vieressä.

Saa. Fyysinen kuritus sen sijaan on kiellettyä.

En vain pidä jotain luunappia tai niskavilloista nipistämistä pahoinpitelynä silloin, kun lapsi on sen omalla tietoisella käyttäytymisellään aiheuttanut.

Kurittaminen on kurittamista, olipa sen kohde antanut siihen omalla toiminnallaan syyn tai ei. Jos vaikkapa astun vahingossa naapurin äijän varpaille portaissa ja hän päättää siitä hyvästä tukistaa minua, pidän sitä pahoinpitelynä, vaikka minun voitaisikin katsoa antaneen hänelle syyn siihen. Lapsilla on tällaisissa tilanteissa aivan samat oikeudet kuin aikuisillakin.

 

[Freddie Freeloader]

Kurittaminen on kurittamista, olipa sen kohde antanut siihen omalla toiminnallaan syyn tai ei. Jos vaikkapa astun vahingossa naapurin äijän varpaille portaissa ja hän päättää siitä hyvästä tukistaa minua, pidän sitä pahoinpitelynä, vaikka minun voitaisikin katsoa antaneen hänelle syyn siihen. Lapsilla on tällaisissa tilanteissa aivan samat oikeudet kuin aikuisillakin.

Sanooko termi "pullamössösukupolvi" sulle mitään? Kurittamista tarvitaan silloin, kun on puute kurista. Ei se sen vaikeampaa ole. Valitettavasti kaikenmaailman hipit ja muut huumeensyöjät ovat onnistuneet tekemään kurittamisen lainvastaiseksi miltei kaikilla elämänalueilla.

 

[Midnight Rambler]

Tuttuja ajatuksia kaikkinensa tuossa postauksessa. Sitä huomaa useasti ajattelevansa, että ennen asiat olivat paremmin.

Mutta silti olen sitä mieltä, että ennen kännyköitä ja varsinkin ennen internetiä jengi oli keskimäärin onnellisempaa. Internetin myötä kaikki on tässä ja nyt, jokaisen yksilön saavutettavissa. Kaikki tietävät halutessaan samat asiat. Internet pienensi maailmaa ihan saatanasti. Enkä ollenkaan pyri tässä väheksymään netin ja muutenkaan tekniikan kehityksen merkitystä.

Ajatuksia tästä aiheesta mulla olisi vaikka kuinka paljon, mutta niiden laittaminen luettavaan muotoon on aika hankalaa. Toisaalta myönnän olevani stereotyyppinen "ennen kaikki oli paremmin" -kitisijä, mutta kyllä siinä kitinässä jotain totuuttakin on mukana.

Nämähän ovat pohjimmiltaan subjektiivisia asioita ja ei mua ainakaan hävetä yhtään myöntää, että olen usein juuri vastaavanlainen kitisijä. Tekniikan kehitys on ollut hienoa sinänsä, koska moni arkinen askare ja pakkopulla (pankkiasiat, lippujen varaaminen, aikataulut jne..) ovat helpottuneet. On kuitenkin jäätävää, että kuinka paljon se lopulta on muokannut koko sosiaalista kulttuuria tähän itsensä paljastelun ja narsismin suuntaan. Näkyvillä pitäisi olla koko ajan tai vähintään monta kertaa päivässä, jakaa jotain, kirjoittaa jotain oivaltavaa, tehdä vaikutus ja näyttää hyvältä. Kaiken huippuna mediakin käyttää nykyään lähteinään ihmisten twiittauksia, mikä taatusti saa vanhan koulukunnan tutkivat journalistit kierimään haudoissaan. Ja nimenomaan haudoissaan, koska lehdistä voisi päätellä koko lajin kuolleen sukupuuttoon tai degeneroituneen blogisteiksi.

Exän pikkusiskoa vapaasti lainaten elämä ilman facebookia ja twitteria on kuolemaa. Omasta mielestäni taas neljän seinän sisällä gangnam stylen parodian parodioille nauraminen paskaisissa kollareissa ja viikon pesemättömässä letissä on huomattavasti lähempänä kuoleman käsitettä. Kaiken kruunaavat aurinkoinen sää ja kiinni olevat verhot, eihän 2010-luvun maailmankansalainen kaipaa muistutusta reaalimaailman läsnäolosta. Silloinhan voisi huomata olevansa pohjimmiltaan onneton elämäänsä tai edes sen, ettei olekaan so special. Eihän matkallekaan tarvi nykyään enää lähteä jännityksen vallassa, koska jonkun Lissabonin kapeille kujillekin pääsee seikkailemaan google mapsin avulla jo etukäteen.

Jotenkin "ennen vanhaan", eli peräti 20 vuotta sitten oli autuasta se, ettei kaikkea tarvinnut tietää. Riitti hyvin se, että piti huolta omista asioista ja tarvittaessa jelppi läheisiä ihmisiä. Toki jossain uutisissa näytettiin paskoja juttuja Iranin ja Irakin sodasta sekä myöhemmin Bosniasta, mutta ne olivat siellä jossain. Estonia oli niin raju juttu, että siitä riitti puhetta varmaan vuodeksi, mutta tänä päivänä sekin unohtuisi parissa viikossa hautauen muun skeidan alle. Sukeltajat vain kävisivät kuvaamassa hukkuneita kellumassa silmät selällään ja sitten "Katso kuvat!". Jos ysärillä halusi nähdä goreisia juttuja tai muuta sairasta, niin sitä varten oli ihan alan lehdet, eikä mikään julkinen tiedotus.

Kuten totesit, niin maailma tosiaan on pienentynyt. Ja James Bondia lainaten maailma ei taida kohta enää edes riittää. Tarvitaan jotain lisää, enemmän...

 

[Puscutractori]

Sanooko termi "pullamössösukupolvi" sulle mitään?

Sanoo. Sen ovat keksineet ihmiset, jotka aikoinaan pullamössöä söivät. Itse en ole tuota herkkua maistanut. Hyvää kuulemma on.

Kurittamista tarvitaan silloin, kun on puute kurista.

Vilkaise joskus huviksesi sanakirjasta, mitä eroa on "kurittamisella" ja "kurilla". Silloin, kun on puute kurista, tarvitaan kuria. Pidän kotona melko tiukkaa kuria, niin omalle kuin vieraillekin lapsille. Kurittamiseen en milloinkaan ole alentunut.

Valitettavasti kaikenmaailman hipit ja muut huumeensyöjät ovat onnistuneet tekemään kurittamisen lainvastaiseksi miltei kaikilla elämänalueilla.

Olen sanaton. Kokemukseni lastensuojelutyöstä ainakin ovat viitanneet siihen, että juuri kaikenlaisilla "huumeensyöjillä" on pikemminkin tavallista useammin alttius käyttää kuritusta kasvatuksessaan.