Tuttuja ajatuksia kaikkinensa tuossa postauksessa. Sitä huomaa useasti ajattelevansa, että ennen asiat olivat paremmin.
Mutta silti olen sitä mieltä, että ennen kännyköitä ja varsinkin ennen internetiä jengi oli keskimäärin onnellisempaa. Internetin myötä kaikki on tässä ja nyt, jokaisen yksilön saavutettavissa. Kaikki tietävät halutessaan samat asiat. Internet pienensi maailmaa ihan saatanasti. Enkä ollenkaan pyri tässä väheksymään netin ja muutenkaan tekniikan kehityksen merkitystä.
Ajatuksia tästä aiheesta mulla olisi vaikka kuinka paljon, mutta niiden laittaminen luettavaan muotoon on aika hankalaa. Toisaalta myönnän olevani stereotyyppinen "ennen kaikki oli paremmin" -kitisijä, mutta kyllä siinä kitinässä jotain totuuttakin on mukana.
Nämähän ovat pohjimmiltaan subjektiivisia asioita ja ei mua ainakaan hävetä yhtään myöntää, että olen usein juuri vastaavanlainen kitisijä. Tekniikan kehitys on ollut hienoa sinänsä, koska moni arkinen askare ja pakkopulla (pankkiasiat, lippujen varaaminen, aikataulut jne..) ovat helpottuneet. On kuitenkin jäätävää, että kuinka paljon se lopulta on muokannut koko sosiaalista kulttuuria tähän itsensä paljastelun ja narsismin suuntaan. Näkyvillä pitäisi olla
koko ajan tai vähintään monta kertaa päivässä, jakaa jotain, kirjoittaa jotain oivaltavaa, tehdä vaikutus ja näyttää hyvältä. Kaiken huippuna mediakin käyttää nykyään lähteinään ihmisten twiittauksia, mikä taatusti saa vanhan koulukunnan tutkivat journalistit kierimään haudoissaan. Ja nimenomaan haudoissaan, koska lehdistä voisi päätellä koko lajin kuolleen sukupuuttoon tai degeneroituneen blogisteiksi.
Exän pikkusiskoa vapaasti lainaten elämä ilman facebookia ja twitteria on kuolemaa. Omasta mielestäni taas neljän seinän sisällä gangnam stylen parodian parodioille nauraminen paskaisissa kollareissa ja viikon pesemättömässä letissä on huomattavasti lähempänä kuoleman käsitettä. Kaiken kruunaavat aurinkoinen sää ja kiinni olevat verhot, eihän 2010-luvun maailmankansalainen kaipaa muistutusta reaalimaailman läsnäolosta. Silloinhan voisi huomata olevansa pohjimmiltaan onneton elämäänsä tai edes sen, ettei olekaan so special. Eihän matkallekaan tarvi nykyään enää lähteä jännityksen vallassa, koska jonkun Lissabonin kapeille kujillekin pääsee seikkailemaan google mapsin avulla jo etukäteen.
Jotenkin "ennen vanhaan", eli peräti 20 vuotta sitten oli autuasta se, ettei kaikkea tarvinnut tietää. Riitti hyvin se, että piti huolta omista asioista ja tarvittaessa jelppi läheisiä ihmisiä. Toki jossain uutisissa näytettiin paskoja juttuja Iranin ja Irakin sodasta sekä myöhemmin Bosniasta, mutta ne olivat siellä jossain. Estonia oli niin raju juttu, että siitä riitti puhetta varmaan vuodeksi, mutta tänä päivänä sekin unohtuisi parissa viikossa hautauen muun skeidan alle. Sukeltajat vain kävisivät kuvaamassa hukkuneita kellumassa silmät selällään ja sitten "Katso kuvat!". Jos ysärillä halusi nähdä goreisia juttuja tai muuta sairasta, niin sitä varten oli ihan alan lehdet, eikä mikään julkinen tiedotus.
Kuten totesit, niin maailma tosiaan on pienentynyt. Ja James Bondia lainaten maailma ei taida kohta enää edes riittää. Tarvitaan jotain lisää, enemmän...