> Jos valita pitää, niin Scott. Tuon ajan materiaali on kauttaaltaan äärimmäisen korkealaatuista, täytekappaleita ei ole. Kerran tosin, kun pari tuntia asiaa mietittiin, todettiin kappaleen Ain't No Fun (Waiting Round to Be a Millionaire) olevan lähellä täytekappaleen statusta.
:mad: Saat valita aseet, ja minä valitsen paikan. Ain´t no fun ei MISSÄÄN tapauksessa ole täytekappale, sehän kulkee kuin kolarissa kolhittu suomalainen hirvi!! Ja sopii kuin nakutettu Jokereiden jäälletulokappaleeksi Hakametsässä!
>Johnsonin aikana materiaali on ollut tasoltaan vaihtelevampaa, tosin parhaimmilta osiltaan laadukasta.
Niinpä. Tosin kun tsekkaa Brianin Geordie-aikaisia hittibiisejä ja jopa Back in Blackia niin kyllähän miehen kurkku vielä silloin löysi useampiakin korkeuksia äänelleen kuin sen yhden nuotin murinan. Geordiessa hän venytti jopa House of the rising sun -tulkintaan erittäin uskottavasti mutta silti ac/dcmäisesti. Mutta omasta mielestäni tasoero Fly on the wall/Flick of the switchin ja toisaalta Back in Blackin/Razor´s Edgen välillä on tuskaisan suuri.
Edellä mainittuja jaksan perin harvoin kuunnella kokonaisuudessaan.
> Laulajina miehet ovat niin erilaisia että vertaaminen on mahdotonta ja tarpeetontakin.
Tästä olen täsmälleen samaa mieltä enkä voi kuin päätäni pyöritellä ja hämmmästellä nyanssien tajuamisen eron puutetta niillä, jotka väittävät miehiä samanlaisiksi huutajiksi. Niin, toisaalta onhan Lada ja Porschekin ihan samanlaisia.