Tämä asia on varmasti tabu asia monelle, sillä ainakin itse tiedän paljon ihmisiä joille raha on yhtä tärkeä yksityinen asia kuin vaikkapa uskonto. Itselleni raha on vain yksi osa tätä taivallusta täällä maan päällä ja tuli mieleen avata ketju, jossa jokainen voi purkaa tuntojaan omista kulutustottumuksistaan ja ehkäpä lähinnä niistä morkkiksista mihin rahaa on tullut (turhaan) laitettua.
Itsehän olen elänyt viimeiset kaksi vuotta hyvinkin kädestä suuhun tyyliin. Vaikka palkka on noussut ihan kivasti viimeisen kahden vuoden sisällä, niin silti säästöön ei tunnu kertyvän juurikaan mitään. Ja jos kertyy niin aina niille löytyy jotain "perkeleen tärkeää" käyttöä. Ja tuo tärkeä ei todellakaan ole ollut mitään tulevaan elämään tms. säästöön laittamista.
Itsessäni olen huomannut että opiskeluaikojen ankeuden jälkeen kun on vihdoinkin päässyt ns.rahoiksi, niin kaikki ylimääräinen mitä jää menee joko ulkona syömiseen, matkusteluun tai muuhun itseensä sijoittamiseen. 31-vuotiaana monella saattaa olla jo oma (tai siis pankin) asunto, auto, plasma tv, sekä osa omaisuudesta rahastoissa tms. muissa sijoituskohteissa. Mä en ole pitänyt kiirettä tuollaisten toissijaisten asioiden kanssa, vaan olen pirun tyytyväinen siihen että saan elää ja olla juuri niin kuin itse haluan. Ja että mulla on varaa siihen.
Miten on Jatkoaikalaiset? Onko kulutustottumuksenne itseenne ja läheistenne tulevaisuuteen tähtäävää, vai elättekö niin sanotusti viimeistä päivää - kaikki tänne mulle heti - tyyliin?
Itsehän olen elänyt viimeiset kaksi vuotta hyvinkin kädestä suuhun tyyliin. Vaikka palkka on noussut ihan kivasti viimeisen kahden vuoden sisällä, niin silti säästöön ei tunnu kertyvän juurikaan mitään. Ja jos kertyy niin aina niille löytyy jotain "perkeleen tärkeää" käyttöä. Ja tuo tärkeä ei todellakaan ole ollut mitään tulevaan elämään tms. säästöön laittamista.
Itsessäni olen huomannut että opiskeluaikojen ankeuden jälkeen kun on vihdoinkin päässyt ns.rahoiksi, niin kaikki ylimääräinen mitä jää menee joko ulkona syömiseen, matkusteluun tai muuhun itseensä sijoittamiseen. 31-vuotiaana monella saattaa olla jo oma (tai siis pankin) asunto, auto, plasma tv, sekä osa omaisuudesta rahastoissa tms. muissa sijoituskohteissa. Mä en ole pitänyt kiirettä tuollaisten toissijaisten asioiden kanssa, vaan olen pirun tyytyväinen siihen että saan elää ja olla juuri niin kuin itse haluan. Ja että mulla on varaa siihen.
Miten on Jatkoaikalaiset? Onko kulutustottumuksenne itseenne ja läheistenne tulevaisuuteen tähtäävää, vai elättekö niin sanotusti viimeistä päivää - kaikki tänne mulle heti - tyyliin?