Kuka pelastaisi rockin?

[Fakap]

Itselleni kaikki kasariin liittyvä on lähes poikkeuksetta, jollaiseksi lasketaan Bruce Springsteen, paskaa. Tai ei se paskaa välttämättä ole, mutta kun ei vaan jaksa enää. No joo, kuriositeettiä kaikki tyynni.

Niin, Springsteenillähän ei ole mitään tekemistä näiden meikkaavien ja örveltävien kasaripellejen kanssa. Springsteen on ollut jo yli 30 vuotta yksi maailman kovimmista esiintyjistä ja sanoittajista. Ehdotuksia otetaan vastaan, jos tiedätte paremman live-esiintyjän. On hyvin perseestä kun ihmiset arvostelevat musiikkia ennakkoluulojen ja mielikuvien perusteella, eikä itse musiikin ja livekunnon perusteella. Springsteen pelasti rockin jo 70-luvulla kaupallisilta ja ylimielisiltä nisteiltä, joita eivät kiinnostaneet pätkääkään rock, eikä heidän faninsa, ainoastaan sekaisin oleminen, pillun saaminen ja raha. Ja vielä siihen, että Springsteeniä "ei jaksa enää". Mitä helvettiä? Äijä on tehnyt parisenkymmentä levyä aivan helvetin monipuolista musiikkia helvetin hyvillä lyriikoilla. Jos ei häntä "jaksa" enää, ei jaksa hyvää musiikkia.

 

[Ramchester]

Ole hyvä! Soi meikäläiselläkin edelleen. Ehdottomasti vuoden paras levy tällähaavaa.

Kiitoksia vaan. Molemmat The Racountersin levyt tuli ostettua iTunesista saman tein, kun kotiin pääsin. Old Enoughissa on tosin liikaa kantria meikäläisen makuun, mutta kyllä tämä bändi jatkaa The White Stripesin viitoittamaa tietä.

Täytyypä taas aloittaa oikein musiikin kuuntelu. Sitä ei ole tullut tehtyäkään herra ties koska viimeksi, vaan aina vaan se tulee nykyään laitettua taustamusiikiksi, jonka takia monta musiikillista yksityiskohtaa menee ohi korvien.

edit: Ei sieltä nyt mitään kävyt puusta tiputtavaa biisiä löytynyt, mutta hauskinta oli huomata se, että 5 kunnon kaiutinta vahvistettuna subbarilla antaa tämän bändin musiikista paljon enemmän irti kuin pelkkä stereo, vaikka ihmisellä ei olekaan viittä korvaa. Kuuntelukokemus oli suorastaan lapsellisen lystikäs. Pidin kovasti.

 

[Wilsson]

Fakap kirjoitti:
Niin, Springsteenillähän ei ole mitään tekemistä näiden meikkaavien ja örveltävien kasaripellejen kanssa. Springsteen on ollut jo yli 30 vuotta yksi maailman kovimmista esiintyjistä ja sanoittajista. Ehdotuksia otetaan vastaan, jos tiedätte paremman live-esiintyjän. On hyvin perseestä kun ihmiset arvostelevat musiikkia ennakkoluulojen ja mielikuvien perusteella, eikä itse musiikin ja livekunnon perusteella. Springsteen pelasti rockin jo 70-luvulla kaupallisilta ja ylimielisiltä nisteiltä, joita eivät kiinnostaneet pätkääkään rock, eikä heidän faninsa, ainoastaan sekaisin oleminen, pillun saaminen ja raha. Ja vielä siihen, että Springsteeniä "ei jaksa enää". Mitä helvettiä? Äijä on tehnyt parisenkymmentä levyä aivan helvetin monipuolista musiikkia helvetin hyvillä lyriikoilla. Jos ei häntä "jaksa" enää, ei jaksa hyvää musiikkia.

Helvetin hienoa tekstiä. Allekirjoitan sanasta sanaan. Onneksi ensi perjantaina mies tulee jälleen stadionille todistamaan ylläkirjoitetun todeksi. Sinne voi leivoja ja muut vastaavat mennä ihmettelemään kuinka väärässä ovat.

 

[Ex]

[provo]Mitä Springsteen tekee rock-ketjussa? Noh, vaikkei mulle iskekään, niin on se sentään enemmän rock kuin Oasis ja Coldplay.[/provo]

Mutta Evil kiteytti jo oleellisimman edellisen sivun vika postauksessa.

 

[Osmo Rapeli]

Kiitoksia vaan. Molemmat The Racountersin levyt tuli ostettua iTunesista saman tein, kun kotiin pääsin. Old Enoughissa on tosin liikaa kantria meikäläisen makuun, mutta kyllä tämä bändi jatkaa The White Stripesin viitoittamaa tietä.

Jännä homma tuo kantri, olen itsekin luonnollisesti vieroksunut kaikenlaista kantrisaundia yli kaiken, vain huomatakseni sen että alkuperäinen kantri, hyvin tehdyt kantribiisit, tai elementtejä kantrista sisältävät biisit saattavat olla erikoisen hyviä, jos asialla on joku oikeasti hyvä säveltäjä/muusikko...

Dylan, Young, Suomessa Tuomari Nurmio, sieltä esimerkkinä löytyy vivahteita tuonne suuntaan...eikä todellakaan ole kyse mistää "WOOHOO RIDE'EM COWBOY"-rällätyksistä...

 

[leivoja]

Niin, Springsteenillähän ei ole mitään tekemistä näiden meikkaavien ja örveltävien kasaripellejen kanssa. Springsteen on ollut jo yli 30 vuotta yksi maailman kovimmista esiintyjistä ja sanoittajista. Ehdotuksia otetaan vastaan, jos tiedätte paremman live-esiintyjän. On hyvin perseestä kun ihmiset arvostelevat musiikkia ennakkoluulojen ja mielikuvien perusteella, eikä itse musiikin ja livekunnon perusteella. Springsteen pelasti rockin jo 70-luvulla kaupallisilta ja ylimielisiltä nisteiltä, joita eivät kiinnostaneet pätkääkään rock, eikä heidän faninsa, ainoastaan sekaisin oleminen, pillun saaminen ja raha. Ja vielä siihen, että Springsteeniä "ei jaksa enää". Mitä helvettiä? Äijä on tehnyt parisenkymmentä levyä aivan helvetin monipuolista musiikkia helvetin hyvillä lyriikoilla. Jos ei häntä "jaksa" enää, ei jaksa hyvää musiikkia.

Bruce lasketaan siis poikkeukseksi, ei paskaksi. Sivulauseet kunniaan, janiiden kääntely ja vääntely.

 

[Osmo Rapeli]

Bruce lasketaan siis poikkeukseksi, ei paskaksi. Sivulauseet kunniaan, janiiden kääntely ja vääntely.

Olen ollut Lamb of Godin keikalla. Pidin keikasta, tiukka meno, etenkin kun olin aidan takana suihkussa sen jälkimmäisen osan, kuinka usein bändi tulee soittamaan keikkaansa kenenkään suihkulle, upeaa.

Haluaisin silti kysyä onko kyseisellä bändillä oikeasti muka jotain uutta tuotavaa, useampaa vaihdetta, tai mullistavaa kerrottavaa, niin paljon että se oikeasti olisi muuta kuin "tämän vuosituhannen kasaria"? Keikoilla ihmisillä on hauskaa, mutta niin oli kasaribändienkin keikalla? Onko esim. Lamb of God muuta kuin energinen mutta varsin mielikuvitukseton metallibändi? Näitä sikiää liikaa, kiitti vitusti Pantera.

 

[ufon_kaakao]

Rival Sons

Graveyard

Tätä lisää kiitos! Saa nähdä pystyvätkö säilyttämään tasonsa eli riittääkö hyviä biisejä myös tuleville levyille. Varsinkin Rival Sonsiin mulla on kova usko ettei jää vain muutaman levyn ihmeeksi. Uusi levy tulossa 17.9.

Ja jos joku nyt tulee sanomaan, kuten esim Wolfmotherista, että ei toimi koska kuulostaa liikaa Led Zeppeliniltä. KUULOSTAA LIIKAA LED ZEPPELINILTÄ?! What the hell kind of argument is that? Kuulostaa liian hyvälle? Kuulostaa liikaa yhdeltä kovimmista bändeistä ikinä. En ole koskaan kuullut jääkiekkoilijastakaan sanottavan, että muuten hyvä mutta pelaa ihan kuin Gretzky.

Jesus fucking christ.

 

[Hejony]

En ole koskaan kuullut jääkiekkoilijastakaan sanottavan, että muuten hyvä mutta pelaa ihan kuin Gretzky.

Jesus fucking christ.

Itse aiheeseen en ota kantaa, kun en Wolfmotheria kuuntele, mutta tuo logiikka on kyllä kohtalaisen heppoinen. Musiikissa, toisin kuin jääkiekossa, luovuus ja omaperäisyys koetaan yleisesti itsearvoiseksi. Toki kiekossakin noita ominaisuuksia arvostetaan, mutta se nyt on huomattavasti tuloslähtöisempää jokatapauksessa, ja "tyyli ennen tulosta" -miehet ovat selkeässä vähemmistössä.

Aika pitkän matkan on topicin avaaja kulkenut viiden vuoden aikana. Näin jälkikäteen on helppo sanoa, että tuolloinen nuori mies oli aivan liian tiukasti mainstreamin vaikutusvallassa, ja siellä sitä omaa musiikkia oli harvemmin, ja harvassa on toki nykyäänkin. Kuitenkin aivan sen suurimmman valtavirran ulkopuolelta on löytynyt aivan mieletön määrä huikeaa musiikkia, jotka kuitenkin voidaan laskea surutta isoiksi bändeiksi. Nyt täytyy lähteä leffaan, joten näistä lisää myöhemmin.

Etukäteen voin kuitenkin jo todeta, että mun silmissä nykyajan musiikki voi vallan mainiosti. Huikea määrä upeaa rockia. Toki suuria stadionbändejä ei juurikaan synny, mutta se johtuu pikemminkin bisneksen muuttumisesta kuin musiikin tasosta.

 

[kopo]

Niin, Springsteenillähän ei ole mitään tekemistä näiden meikkaavien ja örveltävien kasaripellejen kanssa. Springsteen on ollut jo yli 30 vuotta yksi maailman kovimmista esiintyjistä ja sanoittajista. Ehdotuksia otetaan vastaan, jos tiedätte paremman live-esiintyjän. On hyvin perseestä kun ihmiset arvostelevat musiikkia ennakkoluulojen ja mielikuvien perusteella, eikä itse musiikin ja livekunnon perusteella. Springsteen pelasti rockin jo 70-luvulla kaupallisilta ja ylimielisiltä nisteiltä, joita eivät kiinnostaneet pätkääkään rock, eikä heidän faninsa, ainoastaan sekaisin oleminen, pillun saaminen ja raha. Ja vielä siihen, että Springsteeniä "ei jaksa enää". Mitä helvettiä? Äijä on tehnyt parisenkymmentä levyä aivan helvetin monipuolista musiikkia helvetin hyvillä lyriikoilla. Jos ei häntä "jaksa" enää, ei jaksa hyvää musiikkia.

Juuri näin. Parempaa live-esiintyjää ei ole eikä tule. Lauantaina Hyde Parkiin ja siitä pari viikkoa niin Hesassa taas kokemus jota ei ikinä unohda. Kuusi kertaa nähnyt livenä ja joka kerran jälkeen ollut aivan täydellisen tyhjä, orgastinen olo. Aivan huikea jätkä ja koko E Street Band, aivan mieletön. Linkin takana ajatuksia Roskilden lauantaisen keikan jälkeen. http://www.youtube.com/watch?v=tpX0IFDy06w

 

[Pavlikovsky]

Ei rockia varsinaisesti kenenkään tarvitse pelastaa (ainakaan muilta musiikin genreiltä), se voi edelleen hyvin ja tulee voimaan ja uskon, että rockilla tulee aina olemaan paikkansa musiikissa niin kauan kun ihmiset musiikkia ylipäätään tulevat kuuntelemaan. Vahvaa asemaa jykevöittävät musiikkikartalla edelleen rockin historia, rockin erilaiset mielikuvat, jatkuva uusien bändien lisääntyminen ihmisten tietoisuuteen sekä rock-musiikin saatavuus. Toki rock-käsitteenä on hieman erilaisessa asemassa riippuen siitä mistäpäin maailmaa asiaa tarkastellaan. Pohjois-Amerikan ja Euroopankin markkinat ovat hieman toista rockissakin kuin vaikkapa varmaan nyt jossain Afrikassa tai idässä. Toki etelän puoleinen Amerikka on suosittua rockin/hevin aluetta. No, mutta tämä rockin suosiosta.

Rock on musiikkina hyvin moninainen ja monisäikeinen niin kuin Pisin Kääpiö muistaakseni tässä ketjussa vanhemassa viestissään mainitsi. Tämä ilmiö on jatkuvaa ja rock laajenee koko ajan eri suuntiin ja eri bändit saattavat yhdistellä paljonkin erilaisia rockin alalajeja. Jos ketjun alkuperäisellä kysymyksellä haetaan sitä, että kuka pelastaisi nimenomaan sen rockin, mistä rock tuli tunnetuksi eli toisinsanoen varhaisen rockin, niin kysymykseen on huomattavasti vaikeampi vastata.

Rock-musalle luotiin 50-luvusta aina hyvin pitkälle 70-luvulle niin kova pohja, että sellaista huippubändituotantoa loistavine biisi/albumikokonaisuuksineen ja rockin valtaa mitä siihen aikaan rockissa tapahtui, tuskin tulee olemaan enää. Se mistä rock ylipäätään ja varsinkin vanhempi pohjautuu on blues ja sen merkitystä ei pitäisi missään nimessä väheksyä, koska mm. vanhat brittiläiset kuin myös jenkkilän 60-70-luvun bändit ammentivat musiikkinsa hyvin pitkälle bluesista ja soittipa osa ihan puhdasta bluesia. Pitäisin siis kaaviomaisesti bluesia rockin, ei nyt varsinaisesti alalajina, vaan sukulaisena. Esimerkeiksi varhaisista artisteista/bändeistä, jotka upeasti yhdistivät bluesia rockiinsa aikanaan käyvät vaikkapa Cream, Led Zeppelin, Deep Purple, Uriah Heep, Ten Years After, Jimi Hendrix, CCR.....Oikeastaan joku aika sitten perustamani ketju "jatkoajan bluesin ystävät" olisi voitu muotoilla muotoon "Kuka pelastaisi bluesin", koska itseasiassa blues on eräänlaisena rockin syntylähteenä häviämässä koko ajan ns. isosta kuvasta, koska nykynuorison mielenkiinto ei selkeästi kohtaa blues-musiikkia yleistäen, varsinkaan varhaista, puhtainta bluesia. Toki bluesiin parissakin on siirrytty myös jo pitkän aikaa viihteellisempään sekä moderniimpaankin suuntaan valtavirran mukana ja yhteydet rockiin ovat voimakkaammat. Varhaista rautalanka-meininkiä, jota mm. B.B King, John Lee Hooker, Robert Johnsson, Albert King ja Muddy Waterskin veivasivat, ei varmaan saada enää pinnalle, joten sanoisin, että tämä osa-alue rockin syntysijoista on ollut unholassa jo jonkun aikaa. Mutta, jospa se bluesista ja sen vahvasta vaikutuksesta nykyrockiin. Joka tapauksessa vanhemman ajan rockilla oli rajut kultavuodet ja ne ovat perustana kaikelle nykyisin tehdylle rock-musalle.

Omat suosikkini kohdistuvat tuonne vanhan liiton osastolle, jos rockista puhutaan ja oikeastaan ketjuun liittyen ainoa oma huolenaiheeni onkin, että kuinka kauan vielä saan livenä nauttia näistä early years-sauruksista, kun ikää tulee tasaisesti bändille kuin bändille ja viikatemieskin heiluu valitettavasti useassakin vanhemassa bändissä turhan usein. Erilaiset henkilökemiaan liittyvät ongelmat ovat ajan saatossa pilanneet monia klassikkobändejä, vaikka ns. reunion olisi mahdollinen jäsenistön perusteella.

Onneksi mahdollisuudet kuunnella lempimusiikkiani näiltä bändeiltä ovat hyvät sekä vanhat keikkataltionnit mahdollistavat myös liikkuvan kuvan yhdistettynä musiikkiin niiltäkin bändeiltä/artisteilta, joita ei tule todennäköisyydellä/ei ollenkaan näkemään. Onneksi poikkeuksiakin on ja mm. Deep Purple, AC/DC, Motörhead, Uriah Heep, ZZ Top ja kumppanit ovat mm. edelleen lojaaleja faneilleen ja jaksavat reissata ympäri maailmaa kuin myös käydä studiossakin omin ehdoin. Aika kuitenkin kuluu ja monien vanhojen pierujen kestävyyttä koetellaan, kun matkustaminen ja musiikin teko muuttuu koko ajan vähän aina työlläämmäksi. Tässä asiassa kuitenkin pitää elää hetkessä ja nauttia hyvästä live-musiikista sekä muutenkin heidän tekemästään musiikista aina kun siihen vain on mahdollisuus ja vaikka tunnustan olevani vanhemman rock/hevi-musiikin kova fani, niin uusia tuttavuuksia minullekin tasaisin väliajoin tulee eteen, jotka ovat tehneet todella hyvänkuuloista sekä hyvällä meiningillä tehtyä rockia mukavankuuloisilla nykysoundeilla puhaltamalla samaa vanhaa rock`n roll-henkeä biiseihinsä, joten en nyt aivan koe asemaani toivottomaksi suosikkieni keikkailun suhteen tulevaisuudessa, heh.

Tulipa tarinoita, mutta jotain ajatuksia tästä rockin tilanteesta subjektiivisesti minulta kuin myös noin ehkä yleiselläkin tasolla.

 

[Luu2]

Rival Sons

Omalta osaltani vastaus ketjun kysymykseen on tässä.

Löysin Rival Sonsin vasta pari kuukautta sitten ja kolahti meikäläiseen tavalla johon ei ole mikään muu bändi pystynyt tällä vuosituhannella. Kovasti odottelen minäkin tulevaa levyä. Pressure & Time on toki jatkuvassa tehokuuntelussa. Olen yrittänyt netistä metsästää bändin EP:tä ja Before the fire -levyä (kyllä olen niin vanhanaikainen, että haluan nimenomaan levynä) tuloksetta. Joka paikasta tuntuu olevan lopussa.

Ilosaarirockissa bändi olisi mahdollista nähdä livenä tulevana viikonloppuna. Perhesyistä en itse pääse paikalle, mutta te kaikki joilla on siihen mahdollisuus kipin kapin sinne.

 

[Knower]

The Gaslight Anthem pelastaa mitä vaan. Olin aikanaan myyty kerrasta.

The 59 Sound
Casanova Baby (live)
Stay Lucky

Ja ensimmäinen single kuun lopulla ilmestyvältä uudelta albumilta nimeltä "Handwritten";

45

Bändin keulamies Brian Fallon vaikuttaa maailman mukavimmalta jätkältä haastatteluiden (ja raporttien) perusteella. Lisäksi ovat vetäneet myös Brucen kanssa biisejä, mikä ei tietenkään haittaa.

Bändiltä / Brian Fallonilta löytyy myös huikeita akustisia versioita omista ja muiden biiseistä ympäri youtubea. Tästä esimerkkinä tusinapoppikappaleesta tehty sydäveritulkinta;

Kelly Clarksonin "I Do Not Hook Up" Brian Fallonin tulkitsemana.

 

[Kampitus]

Kun ekan kerran kuulin The Gaslight Anthemin neljävitosen ajattelin alusta että tässä on uutta Bullettia, mutta sitten alkoi perusräime paukkua. Ihan ok tuo on, mutta itse odotan silti koviten uutta VR:ää, kyllä vanhat jampat vaan on niin kovia. Omasta mielestä Chinese Democracy oli hyvä levy, mutta kun keskeiset hahmot ovat poissa, ja jäljellä on vain yksi vastenmielinen pelle ei sellaista voi vaan digata.

Se mitä näihin pelastajiin tulee, välillä on tunkua ihan hyvinkin, mutta voiko sitä pottia enää räjäyttää niinkuin vanhat herrat 80 luvulla? Mielestäni on vaikeampi ns. lyödä läpi suuressa kaavasssa, rock piireissä kyllä voi breikata mutta sellaista maailman laajuista suosiota on vaikea saada nykyään kun Bieberit ja Gagat ja Rihannat nyt vaan vetää enemmän.

 

[tinkezione]

Omana antinani tähän ketjuun olkoon vaikkapa sellainen toteamus, että viime vuotinen The Wasting Light pitää Foo Fightersin edelleenkin varteenotettavana 2000-lukulaisena rokin pelastajana, vaikka debyytti viime vuosituhannen puolella jo tapahtuikin. Vaikea sanoa, mitä Nirvana olisi aikain saatossa tehnyt, mutta tuskin ainakaan vahvaa paluulevyä pitkän tauon jälkeen, kuten Alice in Chains ehti jo tehdä Layne Staleyn kuoleman jälkeen. Ja ainahan on Muse. Ei tässä tarvita mitään ylimääräisiä kenkiintuijotteluita ja hipstereiden sen viikon suosikkeja, joita kukaan ei (vielä) tunne.

 

[ufon_kaakao]

Omalta osaltani vastaus ketjun kysymykseen on tässä.

Minä kuulin bändiä ensimmäisen kerran peräti viime viikonloppuna. Sen jälkeen pyöritellyt nonstoppina bändin tähänastista tuotantoa ja fakta on se, että tämä on jotain poikkeuksellisen kovaa pitkään pitkään aikaan. Jollei nämä lyö katosta läpi tulevina vuosina niin sitten puhtaalle bluespohjaiselle raskaalle rockille ei ole tilausta. Niinkuin Pavlikovsky totesi, rock on bluesin jälkeläinen ja mitä enemmän ollaan rockin juurilla sitä enemmän soi blues. Monet (nykyajan) so called rock bändit tuppaavat olemaan sellaista tilkkutäkkimusiikkia, ettei niistä enää puhtaana rockina voi puhua. Kuka pelastaisi rockin? Ei ainakaan mitkään alternative* bändit. Rock n' roll rock n' rollina, ja Rival Sons soittaa sitä itseään, raskasta vanhaa kunnon blues rockia. Ja tekee sen vitun hyvin. Kuunnelkaa sitä ja ostakaan levyjä niin ehkä saadaan nauttia näistä jatkossakin. Saatanan perserei'ät.

*älä nussi pilkkua

Laulajalla on todella kova meininki! Kaiken lisäksi nää on vielä huikea livebändi!

Aika hyvä kuvaus bändistä Ilosaarirockin sivuilla: Ilosaarirock 2012 | Bändit - Rival Sons (USA)

 

[Pavlikovsky]

Aika hyvä kuvaus bändistä Ilosaarirockin sivuilla: Ilosaarirock 2012 | Bändit - Rival Sons (USA)

Pitääpäs ottaakin tämä pumppu kuunteluun. Kuvaus lupailee erittäin hyvää ja niin kuin on todettu, niin hyvä että edes pieni osa selkeästi nuoremman polven rock-bändeistä yrittää tehdä musiikillaan paluuta sinne rock-musiikin suurille vuosille, tällaista on aina mukava kuunnella, kun bändillä on selkeä omaleimainen tyyli soitossaan.

Moni bändi nykyään suurehkon tarjonnan vuoksi lokeroituu pitkässä juoksussa samanlaiseksi radiokamaksi rockillaan ja persoonallisuus, oma tyyli yksityiskohtineen ja karisma puuttuvat täysin. Karismaa ja sitä omaa juttua pitää vähääkään menestyvässä rock-suuntautuneessa bändissä olla, muuten ei tule mitään eikä jengi kiinnostu pitkässä juoksussa. Otetaan esimerkiksi vaikka yksi suosikeistani Status Quo.
Yli 60 vuotiaat brittivaarit junttaavat paalujuntta boogietaan jo viidettä vuosikymmentään yhtä tunnistettavasti kuin silloin joskus 70-luvun alussa. Moni haukkuu tätä hyvin juntiksi, kun harmaantuneet äijät valkoisissa tennareissaan, kuluneen näköisissä farkuissa, leveissä haara-asennoissa ja stratocasterit samansuuntaisessa stondiksessa heiluvat stagella kolmisoinnullaan vannoen esittämänsä musiikin nimeen täysillä, mutta tämä on ollut Quon juttu aina ja tulee olemaan niin kauan kun he boogietaan takovat maksavalle yleisölle. Tästä syystä ja tavaramerkistä minullekin aikanaan Status Quo itse musiikin lisäksi sytytti ja monen nykybändin pitää olla vahvasti omistautunut sille omalle jutulleen, jotta bändi ei huku sinne jonnekkin valtavirran tuoksinaan ajan kuluessa. Myös niillä vanhoilla bluespuritanisteillakin on oma lähestymisensä ollut jo vuosikymmenet, vaikka samalla blueskaavalla vedetään melkein koko tuotanto ja melkein joka biisi alkaa "I was born....". Joskus se juttu voi olla hyvinkin yksinkertaista. Varmaan niitä Quon biisejä joku kitarataituri pystyy nykyään tiluttamaan vaikka miten taidokkaasti, mutta kuitenkin vailla alkuperäisen bändin luomaa tyyliä, millä ne biisit pitää vetää.

Vaikea tietenkin sanoa kaukaisemmasta tulevaisuudesta, että mitkä Rival Sonsit tai Airbournet veivaavat vielä jytärockiaan ja ketkä sitten ovat syystä tai toisesta vetäytyneet lavoilta. Yritystä on ja tosiaan erittäin lupaavaakin tavaraa ovat jotkut nuoremmat klopit pystyneet tekemään rockin rintamalla nykyään, joten kyllä ne aina kuuntelua saavat. Ja onhan niitäkin paljon ketkä eivät vanhasta pierumusasta pidä yhtään ja toteavat Nazarethinkin olevan joku kaupunki eikä suinkaan vanha skottilainen 70-luvun hevibändi. Heille ei rockia tarvitse kenenkään pelastaa.

 

[Keltainen Jaffa]

Minä kuulin bändiä ensimmäisen kerran peräti viime viikonloppuna. Sen jälkeen pyöritellyt nonstoppina bändin tähänastista tuotantoa ja fakta on se, että tämä on jotain poikkeuksellisen kovaa pitkään pitkään aikaan... [...] ...Rock n' roll rock n' rollina, ja Rival Sons soittaa sitä itseään, raskasta vanhaa kunnon blues rockia. Ja tekee sen vitun hyvin. Kuunnelkaa sitä ja ostakaan levyjä niin ehkä saadaan nauttia näistä jatkossakin. Saatanan perserei'ät.

Täysin ummikkona persereikänä kuuntelin youtubesta näitten levyn läpi ja sen jälkeen tutustuin lisää. Muutaman tunnin kuluttua olen varma, että jos rockia pitää pelastaa, Rival Sons sen tekee. CD on tilattu, harkitsen bändipaitaa. Lisäksi mietin vakavasti Ilosaarirockiin menemistä. Minulla ei ole siihen varaa, asun toisella puolen Suomea, alunperin oli muita vkloppusuunnitelmia ja festareilta mikään muu bändi ei kiinnosta, mutta halu mennä olisi silti kova.

Koskaan ennemmin ei ole mikään bändi iskenyt näin nopeasti näin kovaa. Vähän niin kuin Stone Temple Pilots ja White Stripes olisivat kasvattaneet munat ja hommanneet John Bonhamin (Led Zeppelin) rumpuihin, mutta tekisivät silti aivan omanlaistansa musiikkia. Luultavasti joku oikeasti musasta tietävä tuosta mielikuvasta loukkaantuu tai todistaa vääräksi.

 

[-Niks-]

Mikään ei palasta rockia, kaikki on jo tehty mitä on tarvittu ja niillä pystyn elämään hamaan loppuun asti.

 

[Jehovan Syyttäjä]

Jos Rival Sons uppoaa, niin myös yksi hieman samaan suuntaan oleva orkesteri on The Parlor Mob. Aika vahvasti tulee Led Zeppelin mieleen ja laulaja erityisesti on kuin ilmetty Robert Plant.

Take What's Mine
Hard Times
Carnival Of Crowns

Siinäpä muutama linkki ko. yhtyeen biiseihin.

 

[Rod Weary]

Ei tämä nyt varsinaisesti rockia pelasta, jos mitään pelastettavaa edes on, mutta kuunnelkaa Clutchia, jos ette ole sitä vielä tehneet. Aika äijämäistä mättöä, mutta sehän on vain positiivista. Edellisen kerran sain vastaavan ahaa-elämyksen, kun tutustuin Black Label Societyyn.

 

[ufon_kaakao]

...

Hienoa!

Jos Rival Sons uppoaa, niin myös yksi hieman samaan suuntaan oleva orkesteri on The Parlor Mob. Aika vahvasti tulee Led Zeppelin mieleen ja laulaja erityisesti on kuin ilmetty Robert Plant.

Take What's Mine
Hard Times
Carnival Of Crowns

Siinäpä muutama linkki ko. yhtyeen biiseihin.

Kova meininki ja laulajan ääni miellyttää, mutta mun musiikkimakuun kuitenkin tästä uupuu sielukkuutta, soulia ja groovia. Liian valkoista rokkia mulle.

 

[The Hockey Handbook]

Mikään ei palasta rockia, kaikki on jo tehty mitä on tarvittu ja niillä pystyn elämään hamaan loppuun asti.

Hienosti sanottu. Itse suurena Knopfler ja Dire Straits -fanina omistan jo kaiken saatavilla olevan studiomateriaalin joten nykyään aika menee bootleggien keräilyyn.

 

[Vanha Len]

Mikään ei palasta rockia, kaikki on jo tehty mitä on tarvittu ja niillä pystyn elämään hamaan loppuun asti.

Juu niin varmaan. Zeppelinin nelosellakin pystyy elämän loppuun jos on tarvis/haluaa.

Kyllähän musiikin pitää uusiutua ja jo senkin vuoksi, että monilla ihmisillä on tarve tuoda taidettaan esille. Miksi tuota tukkimaan?

 

[obi-wan]

Juu niin varmaan. Zeppelinin nelosellakin pystyy elämän loppuun jos on tarvis/haluaa.

Kyllähän musiikin pitää uusiutua ja jo senkin vuoksi, että monilla ihmisillä on tarve tuoda taidettaan esille. Miksi tuota tukkimaan?

Yhden ihmisen mielipide tukkii taiteellisen ilmaisun?

Ei ummarra