Ei rockia varsinaisesti kenenkään tarvitse pelastaa (ainakaan muilta musiikin genreiltä), se voi edelleen hyvin ja tulee voimaan ja uskon, että rockilla tulee aina olemaan paikkansa musiikissa niin kauan kun ihmiset musiikkia ylipäätään tulevat kuuntelemaan. Vahvaa asemaa jykevöittävät musiikkikartalla edelleen rockin historia, rockin erilaiset mielikuvat, jatkuva uusien bändien lisääntyminen ihmisten tietoisuuteen sekä rock-musiikin saatavuus. Toki rock-käsitteenä on hieman erilaisessa asemassa riippuen siitä mistäpäin maailmaa asiaa tarkastellaan. Pohjois-Amerikan ja Euroopankin markkinat ovat hieman toista rockissakin kuin vaikkapa varmaan nyt jossain Afrikassa tai idässä. Toki etelän puoleinen Amerikka on suosittua rockin/hevin aluetta. No, mutta tämä rockin suosiosta.
Rock on musiikkina hyvin moninainen ja monisäikeinen niin kuin Pisin Kääpiö muistaakseni tässä ketjussa vanhemassa viestissään mainitsi. Tämä ilmiö on jatkuvaa ja rock laajenee koko ajan eri suuntiin ja eri bändit saattavat yhdistellä paljonkin erilaisia rockin alalajeja. Jos ketjun alkuperäisellä kysymyksellä haetaan sitä, että kuka pelastaisi nimenomaan sen rockin, mistä rock tuli tunnetuksi eli toisinsanoen varhaisen rockin, niin kysymykseen on huomattavasti vaikeampi vastata.
Rock-musalle luotiin 50-luvusta aina hyvin pitkälle 70-luvulle niin kova pohja, että sellaista huippubändituotantoa loistavine biisi/albumikokonaisuuksineen ja rockin valtaa mitä siihen aikaan rockissa tapahtui, tuskin tulee olemaan enää. Se mistä rock ylipäätään ja varsinkin vanhempi pohjautuu on blues ja sen merkitystä ei pitäisi missään nimessä väheksyä, koska mm. vanhat brittiläiset kuin myös jenkkilän 60-70-luvun bändit ammentivat musiikkinsa hyvin pitkälle bluesista ja soittipa osa ihan puhdasta bluesia. Pitäisin siis kaaviomaisesti bluesia rockin, ei nyt varsinaisesti alalajina, vaan sukulaisena. Esimerkeiksi varhaisista artisteista/bändeistä, jotka upeasti yhdistivät bluesia rockiinsa aikanaan käyvät vaikkapa Cream, Led Zeppelin, Deep Purple, Uriah Heep, Ten Years After, Jimi Hendrix, CCR.....Oikeastaan joku aika sitten perustamani ketju "jatkoajan bluesin ystävät" olisi voitu muotoilla muotoon "Kuka pelastaisi bluesin", koska itseasiassa blues on eräänlaisena rockin syntylähteenä häviämässä koko ajan ns. isosta kuvasta, koska nykynuorison mielenkiinto ei selkeästi kohtaa blues-musiikkia yleistäen, varsinkaan varhaista, puhtainta bluesia. Toki bluesiin parissakin on siirrytty myös jo pitkän aikaa viihteellisempään sekä moderniimpaankin suuntaan valtavirran mukana ja yhteydet rockiin ovat voimakkaammat. Varhaista rautalanka-meininkiä, jota mm. B.B King, John Lee Hooker, Robert Johnsson, Albert King ja Muddy Waterskin veivasivat, ei varmaan saada enää pinnalle, joten sanoisin, että tämä osa-alue rockin syntysijoista on ollut unholassa jo jonkun aikaa. Mutta, jospa se bluesista ja sen vahvasta vaikutuksesta nykyrockiin. Joka tapauksessa vanhemman ajan rockilla oli rajut kultavuodet ja ne ovat perustana kaikelle nykyisin tehdylle rock-musalle.
Omat suosikkini kohdistuvat tuonne vanhan liiton osastolle, jos rockista puhutaan ja oikeastaan ketjuun liittyen ainoa oma huolenaiheeni onkin, että kuinka kauan vielä saan livenä nauttia näistä early years-sauruksista, kun ikää tulee tasaisesti bändille kuin bändille ja viikatemieskin heiluu valitettavasti useassakin vanhemassa bändissä turhan usein. Erilaiset henkilökemiaan liittyvät ongelmat ovat ajan saatossa pilanneet monia klassikkobändejä, vaikka ns. reunion olisi mahdollinen jäsenistön perusteella.
Onneksi mahdollisuudet kuunnella lempimusiikkiani näiltä bändeiltä ovat hyvät sekä vanhat keikkataltionnit mahdollistavat myös liikkuvan kuvan yhdistettynä musiikkiin niiltäkin bändeiltä/artisteilta, joita ei tule todennäköisyydellä/ei ollenkaan näkemään. Onneksi poikkeuksiakin on ja mm. Deep Purple, AC/DC, Motörhead, Uriah Heep, ZZ Top ja kumppanit ovat mm. edelleen lojaaleja faneilleen ja jaksavat reissata ympäri maailmaa kuin myös käydä studiossakin omin ehdoin. Aika kuitenkin kuluu ja monien vanhojen pierujen kestävyyttä koetellaan, kun matkustaminen ja musiikin teko muuttuu koko ajan vähän aina työlläämmäksi. Tässä asiassa kuitenkin pitää elää hetkessä ja nauttia hyvästä live-musiikista sekä muutenkin heidän tekemästään musiikista aina kun siihen vain on mahdollisuus ja vaikka tunnustan olevani vanhemman rock/hevi-musiikin kova fani, niin uusia tuttavuuksia minullekin tasaisin väliajoin tulee eteen, jotka ovat tehneet todella hyvänkuuloista sekä hyvällä meiningillä tehtyä rockia mukavankuuloisilla nykysoundeilla puhaltamalla samaa vanhaa rock`n roll-henkeä biiseihinsä, joten en nyt aivan koe asemaani toivottomaksi suosikkieni keikkailun suhteen tulevaisuudessa, heh.
Tulipa tarinoita, mutta jotain ajatuksia tästä rockin tilanteesta subjektiivisesti minulta kuin myös noin ehkä yleiselläkin tasolla.