Isakssonin katkeruus Jalosta kohtaan on jo hellyttävää ja liikuttavaa. Jalonen on tuhonnut IFK:n...Kova on väite.
Jos IFK:n tuhoajia halutaan etsiä, nimet löytää helposti: Frank Moberg, Pentti Matikainen ja Kimmo Heino. Kife ja Frank saivat IFK:ssa vallan lopullisesti 1990, kun oikeasti jotakin seurassa tehneet ja menestystä saavuttaneet Göran Stubb ja Heikki Järn lähtivät ovet paukkuen.
Ja mitä Kife ja Frank saivat IFK:ssa aikaiseksi? Luisumisen liigan ehdottomasta kärkijoukkueesta keskikastin joukkueeksi. Melkoinen saavutus IFK:n resursseilla.
90-luvulla Frank palkkasi meitä katsojia viihdyttämään ison joukon melkoisia "brändinmukaisia" pelaajia a`la Matti Vuorio, Kim Ahlroos, Kimmo Mäki-Kokkila, Kimmo Hyttinen ja Tero Hämäläinen. Miksi ei voida myöntää, että Frankilla on ansionsa talouden hoitajana, mutta hänen johdollaan tuhottiin menestyvä IFK.
Kekäläisen tuoman menetysjakson jälkeen työtä jatkoi Pentti Matikainen. Seitsemän kautta ja yksi pronssi. Mukana IFK:n kaikkien aikojen heikoin kausi, kausi 2001-2002. Matikaisen aikana IFK ei menestynyt ja samalla fyrkkapuolella ilmeni melkoisia ongelmia. Eli niin on Frankin ja Kifen ottopojan saavutukset todella huikeita.
Tätä taustaa vasten on uskomatonta, että Jalosta syytetään IFK:n tuhoamisesta. Jalonen on taustansa vuoksi puritaaneille helppo maalitaulu. Siksi nostankin hattua Jaloselle siitä, että hän on kolmen vuoden ajan kestänyt tässä ympäristössä ja on tehnyt seuralle paljon hyvää. Kiitosta hän ei varmaankaan tästä työstä saa, ainakaan puritaanisimmat eivät kiitosta hänelle jaa.
Isakssonin kannatta lukea eilinen Urheilulehden juttu IFK:sta ja sen kulttuurista. Avaa silmiä, jos vain ajatuksella tarinan lukee. Kekäläinen muuten toissa päivänä Radio Rockissa korosti, että seuraa pitää kehittää sisältö edellä. Hän ei pitänyt brändin korostamista fiksuna vetona.
Mutta mitäpä se Kekäläinen mistään mitään tietää. Sehän on savolainen ja nykyisin vielä Narrien toimari.
Jos IFK:n tuhoajia halutaan etsiä, nimet löytää helposti: Frank Moberg, Pentti Matikainen ja Kimmo Heino. Kife ja Frank saivat IFK:ssa vallan lopullisesti 1990, kun oikeasti jotakin seurassa tehneet ja menestystä saavuttaneet Göran Stubb ja Heikki Järn lähtivät ovet paukkuen.
Ja mitä Kife ja Frank saivat IFK:ssa aikaiseksi? Luisumisen liigan ehdottomasta kärkijoukkueesta keskikastin joukkueeksi. Melkoinen saavutus IFK:n resursseilla.
90-luvulla Frank palkkasi meitä katsojia viihdyttämään ison joukon melkoisia "brändinmukaisia" pelaajia a`la Matti Vuorio, Kim Ahlroos, Kimmo Mäki-Kokkila, Kimmo Hyttinen ja Tero Hämäläinen. Miksi ei voida myöntää, että Frankilla on ansionsa talouden hoitajana, mutta hänen johdollaan tuhottiin menestyvä IFK.
Kekäläisen tuoman menetysjakson jälkeen työtä jatkoi Pentti Matikainen. Seitsemän kautta ja yksi pronssi. Mukana IFK:n kaikkien aikojen heikoin kausi, kausi 2001-2002. Matikaisen aikana IFK ei menestynyt ja samalla fyrkkapuolella ilmeni melkoisia ongelmia. Eli niin on Frankin ja Kifen ottopojan saavutukset todella huikeita.
Tätä taustaa vasten on uskomatonta, että Jalosta syytetään IFK:n tuhoamisesta. Jalonen on taustansa vuoksi puritaaneille helppo maalitaulu. Siksi nostankin hattua Jaloselle siitä, että hän on kolmen vuoden ajan kestänyt tässä ympäristössä ja on tehnyt seuralle paljon hyvää. Kiitosta hän ei varmaankaan tästä työstä saa, ainakaan puritaanisimmat eivät kiitosta hänelle jaa.
Isakssonin kannatta lukea eilinen Urheilulehden juttu IFK:sta ja sen kulttuurista. Avaa silmiä, jos vain ajatuksella tarinan lukee. Kekäläinen muuten toissa päivänä Radio Rockissa korosti, että seuraa pitää kehittää sisältö edellä. Hän ei pitänyt brändin korostamista fiksuna vetona.
Mutta mitäpä se Kekäläinen mistään mitään tietää. Sehän on savolainen ja nykyisin vielä Narrien toimari.