Täällä on itse asiassa aika selkeä konsensus, pahimmat särmät ovat suurinpiirtein hioutuneet. Suuretkin Pro-Nokkailijat myöntävät jo, että kaksi aiempaa kautta ovat olleet tuloksellisesti surkeita esityksiä ja jos tänä keväänä tulee kultaa, on se itse asiassa oikeus ja kohtuus korpivaelluksen jälkeen. Kaksi edellistä kevättä ei kuitenkaan taannehtivasti muuksi muutu. Toisaalta Anti-Nokkailijankin on pakko myöntää Nenän hyvät puolet, jotka omalta osaltani tiivistän tähän: Hän on tehnyt HIFK:sta maalejatekevän joukkueen ja maaleja isketään useamman kuin yhden ketjun toimesta. Tämä on itse asiassa valtava muutos entiseen. Jos linja jatkuu tällaisena koutsien vaihtuessa, avautuu Nokan merkitys varmasti jokaiselle viimeistään jälkijunassa.
Nokasta ei kuitenkaan kannata tehdä isompaa asiaa kuin hän on. Hän on vain ja ainoastaan päävalmentaja. Ei tj eikä utj. Pidän edelleen kiinni siitä, että näemme positiivisia tuloksia ennenkaikkea siksi, että The Penasta päästiin eroon. Kojo oli ensimmäinen valmentaja vuosikausiin, joka sai käsitellä HIFK:ta, kuten jääkiekkojoukkuetta kuuluukin saada käsitellä päävalmentajan taholta. 2000-luvun aiemmat koutsit saivat näennäistä sanavaltaa, mutta oikeastihan tilanne oli se, että The Sir Pena keräsi nipun omalla lahjomattomalla näkemyksellään ja sanoi koutsille: Tässä sulle pelaajat - teepä poika tulosta. Kojon jälkeisetkin valmentajat tulevat saamaan paljon sanavaltaa pelaajiensa suhteen ja tämä on ainoa järkevä tapa pyörittää kiekkojoukkuetta. Kuten m&t totesi, nyt on Nokka saanut sitä mitä on halunnut ja enää ei hänkään voi piiloutua tekosyiden taakse, jos ei menesty. Mielestäni viime kausikin oli jo tällainen, enkä todellakaan katso läpi sormien myöskään paskatepsille putoamista toissakeväänä. Vaikka olisi ollut akuankan kokoama joukkue, niin pitikö sen kanssa hävitä tahallaan tepsille runkosarjan lopussa ja pudota sen jälkeen numeroa huonommalle nipulle? Käsittämätön turoilu alkoi siis jo runkosarjan vikalla kierroksella ja jatkui kahdessa säälärimatsissa. Lievennystä tulee kuitenkin siitä, että ei seiskasijan joukkue olisi muutenkaan pitkälle mennyt, mutta alemmaksi sijoittunut jengi pitää silti voittaa. Vaikka tiedostankin kahden aiemman kevään flopit, en pysty ajattelemaan niitä nyt, vaikka haluaisin. Elän niin voimakkaasti kevättä -11. Työrauhaa Kojolle ja jengille pleijareihin - mutta eihän tämä olisi HIFK eikä Nenä olisi Nenä, jos runkosarjan loppu ei olisi mennyt pelottavan surkeasti. Jypilläkin meni runkosarjan loppu vituiksi, mutta jokainen tietää, että Jyp tulee menemään pitkälle ja ketään ei enää parin viikon päästä kiinnosta runkosarjan loppu. Ei meitäkään kiinnosta, jos HIFK painelee päätyyn. Mutta jos näin ei tapahdu, niin pakostihan tässä tulee taas esiin sama kuin toissakeväänä - runkosarjan loppuun outoa töhellystä, jonka jälkeen vaisut pleijarit.
Se on oikeasti ihan lillukanvarsiosaston analyysia, että Kojo olisi tuonut joukkueeseen urheilullisuutta, jota aiemmin ei ollut yhtään. Hevonpaskaa. Marek, Tuomo, Rem, Jere, Tony, Vesce, Murphy, Bono, Hirso...mitäs pellejä nämä sitten olivat? Edareita? Muistutan, että koko 2000-luvunkin ajan HIFK:sta on menty maajoukkueeseen ja NHL:ään ja tämä ei olisi mahdollista, jos joukkue olisi ollut pelkästään veltto edaripaskanippu. Itse asiassa muutaman viime kauden aikana HIFK-miesten näkyvyys maajoukkue- ja kv-ympyröissä on ikävällä tavalla vähentynyt.. Tämä ei puhu sen puolesta, että joukkue olisi nyt täynnä paljon parempia urheilijoita kuin se oli Pentin aikaan. Joukkue on nyt valmentajan makuun koottu, mutta tähtiä meillä ei ole yhtään enempää kuin surulliseen Alponkaan aikaan. Marek, Tuomo etc. Joku tolkku tähänkin ihme mystiikkaan, jolla tolkutetaan että nyt ollaan niin viimeisen päälle sporttisia ja ennen ei oltu yhtään.
