Pakko myöntää, että 3 kautta KJ:n kanssa ilman välierä-paikkaa ei ole yhtään eteenpäin menoa, vaikka joukkue olisikin nyt urheilullisempi kuin keväällä 2008 ja valmiimpi menestykseen KJ:n seuraajalle...
Jos asioita katsotaan pelkästään menestymisen näkökulmasta, fakta on se, että Kari Jalonen ei järin hyvin ole onnistunut IFK-pestissään. Siis kahdella aiemmalla kaudellaan, tämän kauden osalta tilanne on vielä pahasti auki. Itse katson ekan kauden täysin sormien läpi, sen verran shokkiterapiaa Jalonenkin sai mm. ihan joukkueenkin toimesta (lähde: yksi joukkueen runkopelaajista). Viime kausi oli ilman muuta pettymys ja osansa saa myös Jalonen. Mutta kuten on niin moneen kertaan aiemminkin todettu, joukkueesta puuttui "se jokin", olipa sitten kysymyksessä absoluuttinen taito, henkinen kantti tai jopa molemmat, jolla yksittäisiä pelejä olisi onnistuttu tiukassa paikassa kääntämään. Uskon, että Kari Jalonen itse olisi pistänyt paikoista sisään, mutta se nyt on laiha lohtu ja täysin mahdoton jossittelu.
Itse katson asiaa paljon laajemmasta näkökulmasta ja siksi olen osin tahtomattanikin "joutunut" Pro-Nokka puolelle. Kari Jalonen on itseasiassa mitä suurimmissa määrin brändin näköinen äijä: jokseenkin arrogantti kusipää, joka paskat nakkaa, mitä muut hänestä ajattelevat. Tämän lisäksi hänellä on kiistattomat näytöt menestyksestä. En usko yhdenkään pelaajan ajattelevan, että Kärpät voitti Jalosesta huolimatta. Niin paljon Suomessakin on nähty jos jonkinlaista viheltäjää valmentajien pallilla. Ja jotain kertoo siitäkin, että Suomen mittakaavassa nimekkäitä pelaajia on halunnut IFK:hon tulla. Paskasta menestyksestä ja mahalaskuista huolimatta. Voi toki olla, että ammattikiekkoilijat eivät omaa samanlaista ammattitaitoa kuin me täällä, mutta luulisi nyt agenttien sen tajuavan. En myöskään ole kuullut, että IFK olisi näitä nimekkäitä äijiä saanut tänne pelkästään penamaisesti "näitä etuja et muualta saa"- metodeilla.
HIFK tarvitsi Penan ja vituralleen olevan organisaatiokulttuurin jälkeen vahvan valmentajan. Muutosjohtajan. Henkilön, jolla on enemmän näyttöjä kuin yhdelläkään IFK:n kopissa olleella pelaajalla. Tämä tosin oli helppo juttu, koska voittajatyyppejä ei suoranaisesti pursunut pukukopissa. IFK tarvitsi valmentajan, joka ei laske työtunteja ja tekee pilkuntarkkaa työtä. Virheitä tekee jokainen, myös Kari Jalonen. Jokainen valmentaja joutuu jatkuvasti opettelemaan uutta, koska se mikä toimi toisaalla, ei välttämättä toimi täällä. Mutta ei se tapahdu yhdessä yössä. Valitettava tosiasia.
Mun kirjoissani Jalonen on kova jätkä myös siksi, että hän uskalsi oman historiansa tuntien tulla IFK:hon, vaikka ottajia varmasti olisi ollut muuallakin. Pelkuri olisi kiertänyt tämän seuran mahdollisimman kaukaa. Tilanteessa, missä Kari Jalonen tuli IFK:hon mahdollisuudet menestyä IFK:ssa oli 50-50. Mitään takeita siitä, että seura alkaa yhdessä yössä menestyä ei ollut. Jalonen ei tullut tänne peluuttamaan tutinaa ja tötinää, vaan hän tuli tänne tekemään raakaa duunia, jotta menestyminen olisi myös jatkossa helpompaa.
Kojon aika on kohta ohi. Monelle se on fantastinen juttu. Onnittelut siitä. Itse suhtaudun hänen lähtöönsä hieman ristiriitaisin tuntein. Toisaalta on aika kokeilla jotain uutta. Mutta toisaalta en ole ollenkaan varma, onko IFK:n muut osat vieläkään siinä kunnossa kuin niiden pitäisi olla. Toimiston asiat pidän tästä ulkopuolella. Eteenpäin on menty sielläkin. Tosin Penan jälkeen ei muuta vaihtoehtoa ollutkaan. Jotenkin tunkkaiselta sielläkin vielä haisee. Tom Nybondas ei ole päivääkään operoinut UTJ:na ilman Kari Jalosta ja hänen mainettaan pelaajien keskuudessa. Se on toki myös Nybondakselle haaste, josta toivon hänen selviävän voittajana. Toivon, että IFK ei jatkossakaan taannu Penan aikaisiin toimintatapoihin, vaan organisaatio pyrkii jatkuvasti uudistumaan ja kehittämään toimintaansa. Valmennuspuoli ja scouttausosasto kaipaa edelleenkin vahvistamista ja UTJ:n rooli on tässä nähdäkseni tärkeä.
Minä kannatan seuraa nimeltä Helsingin IFK, pelaajista tai valmentajista huolimatta. Vaikka mulla omat epäröinnin aiheet ovatkin, annan kaikille rehdin mahdollisuuden. Juuri mikään ei tekisi minua onnellisemmaksi kuin huomata, että Kari Jalosen rooli oli lopulta IFK:ssa minimaalisen pieni.
