Red Machinen sinänsä ansiokasta kirjoitusta kommentoin muutamilta osin:
Ensinnäkin, maalivahtien suhteen IFK:ssa Kari Jaloselle on annettu ns. avaimet käteen-paketti, missä Sakari Lindfors näyttelee suurta roolia. Vaihto- tai palautusoikeutta ei ole. En tiedä, paljonko KJ oikeasti veskaripelistä ymmärtää, mutta uskoisin hänen jotakin tajuavan, olihan hänella Kärpissä maalivahteina kovia jannuja. Joten oletan, että Jalonen kuitenkin ymmärtää veskareiden suuren merkityksen mestaruusjahdissa. Okei, Kärpissä oltiin myös tällä saralla huikeassa tikissä ja organisaatiosta löytyi hyvä, jollei jopa erinomainen mv-koutsi. Samaa ei valitettavasti voi sanoa IFK:sta ja tämä näkyy myös siinä, että IFK ei ole agenteilla ensimmäisenä mielessä, kun veskareille etsitään hyvää paikkaa pelata.
Toinen asia, mitä hieman ihmettelen, on väite, ettei kemiat natsanneet. Kenellä? Faneilla ja Kojolla vai pelaajilla ja Kojolla? Se on totta, että tulokset jäivät viime kaudella odotettua heikommiksi, mutta kyllä jo kaudella 09-10 peli oli kotona pääosin viihdyttävää ja brändin näköistä. Se on sitten eri asia, kuinka suuren merkityksen kukin antaa valmentajan ulkoiselle habitukselle, mutta kyllä Kojo varsin miehekkäästi on aikansa IFK:ssa vetänyt: Ei turhaa itkemistä tuomareista, vaikka God knows aihetta olisi ollutkin, tarvittaessa on harrastettu pikkuruisia noutoja ja haukuttu vastustajan utj siinä sivussa neekeriksi ja käsketty haistaa vittu. Itse arvostan eniten ehkä hermokontrollin kehittämistä, koska siihen IFK on lukemattomat kerrat kaatunut ja ryssinyt itse menestyksensä. "IFK ei taka-askelia ota"-lausuma on kuultu myös. Jos verrataan viimeisen kolmen kauden aikana äijä- Matikaisen ja Jalosen kyynelten määrää, Petu vie heittämällä voiton. Toki ulkoisesti Petu on helvetisti äijämäisempi kuin insinööri-Jalonen. Kojo ei itse näytä haluavan olla pääosassa, vaan haluaa "antaa poikien pelata ja esittää pääosaa".
Mä en usko sekuntiakaan, että Jalonen on itsekään tyytyväinen viime kauteen. Ei edes omaan esitykseensä. Uskallan väittää, että Jalonen arvostelee itseään kaikkein rankimmin, mutta eihän hän sitä julkisesti tee. Ja miksi tekisikään? Kari Jalonen tietää, että kyse on tulosurheilusta ja hänellä on siitä vastuu. Mutta jo nyt runkosarjan perusteella voidaan sanoa, että eteenpäin on menty. Tietysti siellä on Ville Peltonen mukana vrt. viime kausi, mutta en jaksa usko, että Ville on se joka pitää itsestään suurta melua. Ennemminkin niin, että tarjolla on myös paljon "hiljaista oppia". Ne, jotka ymmärtävät ja osaavat tätä tulkita, hyötyvät tästä eniten. Ville voi pelata kahdessa kentässä ja Ville voi ratkaista pelejä ajoittain ihan yksinkin. Mutta Ville on silti osa joukkuetta. Joukkuetta, jonka suurimman osan kanssa valmennusjohto on tehnyt työtä jo pidemmän aikaa. Joukkueena voitetaan ja joukkueena hävitään. Jos joku ei tätä usko, kysykööt Ville Peltoselta :).
Stigulle vielä näistä ruokavalio- yms. jutuista: pointti on lähinnä siinä, että jos organisaatio ei ole aikaisemmin osannut/ymmärtänyt/kyennyt valistaa omia työntekijöitään, miten he pitävät parhaalla mahdollisella tavalla omasta työvälineestään huolta, ollaan todella pahasti metsässä. Vasta Kari Jalonen kertoi IFK-taustaisille pelaajille, että ei voi syödä sitä ja tätä, jos meinaa jaksaa pelata ja treenata täysillä. Ei kyse ole siitä, että Kari-setä on niin pro, vaan siitä, että IFK on ollut kaikkea muuta kuin pro. Voin vain kuvitella, mitä kaikkea muuta se Kari-setä on joukkueen kanssa operoidessaan kohdannut...
Tämä liitto päättyy 30.4.2011. Paljon hienoja, muutamia surullisia ja katkeriakin hetkiä. Nämä viimeiset kaksi kautta IFK-fanina on kuitenkin ollut keskimääräistä hienompaa olla. Joukkue on taistellut, voittanut ja tietysti myös hävinnyt. Mutta kertaakaan ei ole ollut aitoa epätoivoa, joka nakertaa ikävästi sisältäpäin. Vitutusta on toki meille tarjottu, mutta tämähän on selvä, kun kysymyksessä on Helsingin IFK.
