"Sotasuunnitelmat" (copyright KJ) tehdään jo ennakkoon ja harvoin siellä mikään joukkue esittää mitään niin mullistavaa, että pitäisi jotain kaneja alkaa hatusta repiä. Siksipä kannattaa olla hereillä treeneissä, jotta tietää, mitä peleissä pitää tehdä, kun tapahtuu sitä ja tätä. Pientä hienosäätöä voi ja pitääkin pelien aikana tehdä, mutta ei siellä mitään ruveta tiukassa paikassa kokeilemaan. Joskus toki voisi riskin ottaakin, mutta jossain pleijarisarjassa se ei varmaan kannata, jos on vielä jotain tsäänssejä sarjassa.
Jos valmentaja rupeaa muuttamaan playoffeissa isoa linjaa, on se merkki panikoitumisesta. Tavallaan koko kauden työ asetetaan kyseenalaiseksi ja viestitään, että perkules vääriä asioita ollaan tehty. Kanin hatusta vetäminen (tai sen yrittäminen) on myös melko toivotonta.
Valmentajalla on kuitenkin käytössä ihan normaaleita ja tavanomaisia keinoja muuttaa pelin kulkua ilman, että suurempiin linjoihin puututaan. Runkosarjassa voi ja pitääkin ajaa sisään pelitapaa ja toteutusta jopa jääräpäisen näköisesti. (Tällä en kuitenkaan tarkoita Pitkähousun puuduttavaa peluutusta.) Ymmärrän ajatuksen, että kokonaishyödyn kannalta yksittäisen voiton uhraaminen voi kokonaiskuvassa olla perusteltua. Siis ymmärrän, vaikka olenkin sitä mieltä, että kaikkiin otteluihin lähdetään sillä asenteella, että tarvittava voiton eteen tehdään -aina. Tämä mielestäni palvelee sitä ajatusta, että opetellaan kevättä ajatellen keinot ja reagointi voittamiseen valmiiksi. Tämäkin vaatii harjoitusta.
Jalosella on kiistatta monia vahvuuksia ja hatun nosto niille ominaisuuksille. Onnistuminen mitataan kuitenkin sillä, kuinka tavoitteet saavutetaan. Jos tavoitteesta jäädään, on sinänsä turha nostaa liian suureen arvoon sellaisia tekijöitä kehittymisessä, jotka eivät kuitenkaan ole johtaneet tavoitteeseen. Jos ja kun Jalonen on vienyt tiettyjä asioita selkeästi eteenpäin, on kysyttävä, missä sitten mättää. Itse en löydä selkeämpää kohtaa kuin pleijarit. Itse en hyväksy sitä versiota, että HIFK:n pelaajien päät ovat haperoa verrattuna TPS:n tai HPK:n pelaajiin. Näin ajatellen siirtyy fokus johtamiseen ja pelin ohjaamiseen -ja kyllä, reagoimiseen pelin sisällä.
Mouhoaminen ja pärstän punakkuuskerroin ei täytä pointtia. Ei myöskään värikkäät lausunnot matsin jälkeen tai kahelin esittäminen noin muutenkaan. Pelin kulkuun voi vaikuttaa kuitenkin monella tapaa mm. peluutuksella. Tämä oli Sheddenin vahvuus. Hän osasi peluuttaa päivän vireen mukaan kuumia pelaajia. Riippumatta siitä, oliko suunnitelmissa antaa kyseisille pelaajille niin paljon peliaikaa edellisenä päivänä. Tämä ei tarkoita etteikö Jalonenkin tätä tekisi. Hän ei ole tässä kuitenkaan mestari, jos nätisti sanoo. Peluutukseen vaikuttaa myös vastustaja. Jos vastustaja on löytänyt keinot oman pelitavan himmentämiseen, on reagoitava.
Täällä on puhuttu TPS:n ja HPK:n tekemästä persraiskauksesta -kuivana. Tuskin nämä vastustajat loihtivat kania hatusta tai muuttivat radikaalisti pelitapaansa. He hienosäätivät ja reagoivat silloiseen tilanteeseen ja kiittivät siitä, että vastustaja tyytyi tilanteeseen. Valmentaja voi reagoida myös sillä, että tilanteen vaatiessa jatketaan korkealta karvaamista; otetaan aikalisä oikeaan paikkaan; valitaan kuumin veskari maalille tai vaikka vaihdetaan kesken ottelun; neloskenttä taklaa pari vaihtoa kaikkea; Jäädytetään peliä; hidastetaan tai nopeutetaan lähtöjä jne, jne. Harjoituksissa ei ole harjoiteltu yhtä ainoaa tapaa pelata vaan siellä on myös variaatioita. Näitä variaatioita pitää osata käyttää pelin sisällä. Kyse ei ole kanista ja silinterihatusta.
Kun pelaajalla on selvillä oma rooli, tavoite ja tapa päästä tavoitteeseen, voi tilanteen ohjaamista harjoittaa pelin sisälläkin. Silloin pitää toimia ja antaa palautetta. Viesti menee parhaiten perille kun kertoo mitä pitää tehdä, kuin että kertoisi mitä ei pidä tehdä. Ja kyllä - jos koko ajan mouhuaa, niin eihän sitä ehdi seurata tavoitteen toteutumista kentällä ja reagoida olennaiseen. Mutta jos seisoo vartin liikkumatta ja hengittämättä ja peli kääntyy vastustajalle, niin onhan siinä skarppaamista.
Jalonen ei ole päässyt tavoitteeseen. Hallitus on kertonut, että HIFK:n tavoite on aina mestaruus, tämä on jäänyt aika kauas. Itselleni tärkeää/tavoiteltavaa on myös se, että HIFK säilyy omanlaisena ja uniikkina. Vaatimattomamman pelillisen menestymisen uhallakin. Tämä on kuitenkin jo oma aiheensa. Tämä kuitenkin perusteena sille miksi alunperin olin hieman hapan Jalosen tulolle. Tosin tähän on todettava, että tämän hetken peliä katson kyllä mielelläni. Ja lopuksi mantra -tottakai toivon, että Jalonen johtaa HIFK:n mestaruuteen. Tai sitten vaikka se ukko mustalainen, jos Jalosesta saadaan milli käteen.