Lihan syöminen tulee luonnosta ja siksi luonnonkin eläimet syövät toisiaan ihminen mukaan lukien.
Tämä on vähän kehno argumentti. Ensinnäkin luonnossa esiintyy sekä kasvissyöjiä, lihansyöjiä että sekasyöjiä. Ihminen on sikäli muuntautumiskykyinen eläin, että se tulee toimeen hyvin monenlaisella ravinnolla.
Pääsääntöisesti ihminen on tullut toimeen kasvispitoisella ravinnolla. Liha ja muut eläintuotteet ovat sitten olleet se lisuke, jota on käytetty juhlaruokana tai äärimmäisissä olosuhteissa. Ihmislajin historiassa eläinperäisen ruoan merkitys on ollut sikäli suuri, että siitä on saanut hyviä rasvoja ja proteiineja. Lihansyönnin suurkulutus on kuitenkin ollut mahdollista lähinnä viimeisen 50 vuoden aikana.
Luonnollisuuteen viittaaminen on liki aina huono argumentti. Emmehän me tavoittele luonnollisuutta syöpähoitojen, suuhygienian tai liikkumisenkaan suhteen. Ihminen on aikaa sitten ylittänyt sen kynnyksen, että meidän tarvitsisi luovuttaa jokaista elämän aluetta ns. herran haltuun. Voimme tehdä järkeviä päätöksiä sen perusteella, mikä on hyväksi elinympäristölle, meille itsellemme ja muille lajeille.
Nykyisessä tehotuotannossa ei ole mitään luonnollista. Tanskan kokoisessa maassakin 10 miljoonaa possua, joiden elämän koko tarkoitus on elää epäluonnollisessa ympäristössä, kasvaa epäluonnolliseen elopainoon ja kohdata epäluonnollinen kuolema. Tämän jälkeen sian syö todennäköisesti henkilö, joka lihoo epäluonnolliseen painoon, käy läpi joukon epäluonnollisia sairaalahoitoja ja kuolee epäluonnolliseen sairauteen.
Sen sijaan ilmastollisen huolen jaan, mutta väittäisin olen parantanut elämäntapojani ilmaston kannalta niin paljon, että harva pääsee noihin edes lihan syömisen lopettamalla. Itse en enää autolla ajele, ja toisaalta en ostele mitään ylimääräistä ja muutenkin hankinnat teen fiksusti harkiten.
Tässähän ei ole sinällään kyse mistään kilpailusta. Ihmiset tekevät arkisia valintoja oman hyvinvoinnin ja itsekkäiden tarkoitusperien perusteella. Valtion tehtävänä on pyrkiä vaikuttamaan näihin valintoihin siinä määrin kun se on tarkoituksenmukaista ja mahdollista. Suurin osa sääntelystä tulee globaaleina virtauksina.
Toki näitä lihan korvikkeita on tullut maisteltua ja härkis on tullut todettua hirveäksi, mutta nyhtökaurasta sen sijaan pidin ja sitä olen alkanut syömään muutoinkin. Lisäksi quorniakin olen jonkun verran syönyt, mutta tämä on välillä hyvää ja välillä paskaa. Toki näissä minua hieman mietityttää se, kuinka prosessoitua näiden valmistus on ja onko näinkin prosessoitu ruoka loppupeleissä edes kovin terveellistä.
Osa on hyvää, osa paskaa ja suurin osa "ihan ok". Vaatii toki totuttelemista.
Nyhtökaura ja Härkis ovat ainakin äärimmäisen yksinkertaisia tuotteita. Nyhtökaurassa on muistaakseni veden, suolan ja kauran lisäksi vain jotain tavanomaisia säilönta-aineita. Monet eläinperäiset tuotteet ovat huomattavasti prosessoidumpia.
Kaupassa alkaa olemaan monia laadukkaita kasviproteiinituotteita, mutta ne eivät oikein ole suuren yleisön tiedossa. Itsekään en pidä monista kasvisperäisistä tuotteista, koska niiden koostumus on huono.
Mielestäni lihansyönnistä ei ole perusteita luopua kokonaan missään tapauksessa, mutta mielestäni perusteita on luopua yleisestä liikasyömisestä. Lihansyöjiä syyllistetään mielestäni kohtuullisen paljon mutta ei samalla huomioida yleisiä elämäntapoja.
Syyllistäminen on turhaa. Omasta mielestäni ongelmana ei ole syyllistäminen, vaan se, että omien tottumusten muuttamiseen herättely synnyttää ihmisissä kielteisen reaktion. Olemme laumaeläimiä, jotka pyrkivät rakentamaan erilaisia ryhmäidentiteettejä. Kun erilaiset identiteetit törmäävät, syntyy tarve vahvistaa oman porukan maailmankuvaa ja vastustaa muiden ryhmien kotkotuksia.
Tässä Hesarin vieraskynä-kirjoituksessa on kuvailtu ilmiötä erinomaisesti. Aiheena on toki laajemminkin ilmastoasiat, mutta samat säännöt pätevät hyvin tähän ruokakeskusteluunkin. Pari sitaattia aiheesta:
Käyttäytymistieteellisen tutkimuksen pohjalta tiedetään, että hyvistä aikeista huolimatta vain harvat onnistuvat pysyvästi yksilön valintoihin perustuvien elämäntottumusten muutoksissa.
(...)Nykyinen, pääasiassa yksilötason kulutusvalintoihin keskittyvä viestintä ei rohkaise ihmisiä puhumaan julkisesti ilmastotoimien tärkeydestä.
on ongelmallista, ettei yksilön valintoihin painottuvaan ilmastoviestintään ole perinteisesti kytketty tietoa yksilötason muutosten vaikeudesta. Näin psyykkinen fokus jää yksilöön: muutoksissa onnistuminen tai epäonnistuminen liitetään omaan itseen. Vähemmälle huomiolle jäävät kysymykset siitä, miten toimintaympäristö tukee tai ei tue ekologisia valintoja ja pitääkö ympäristölle kestämättömiä vaihtoehtoja edes olla tarjolla.
Omasta mielestäni olisi mielenkiintoista nähdä tutkimus, jossa tutkittaisiin lihansyönnin lopettamista vs liikasyönnin lopettamista. Kuinkahan paljon luontoa säästyisi ja hiilidioksidi päästöjä vähenisi, jos jokainen ihminen söisi vain oman kulutuksensa verran.
Lihansyönnin lopettaminen olisi merkittävästi suurempi teko. Kasvisruoan ilmastokuorma on monta kertaa pienempi kuin lihatuotteilla. Pelkästään siirtyminen punaisesta lihasta kanaan ja kalaan olisi massiivinen parannus.
Pahoittelut, jos kohdistin tämän viestin tarpeettomasti sinuun. Tarkoituksena oli kuitenkin käsitellä tätä ilmiötä laajempana meneillään olevana keskusteluna.
