Minkäverran syöt lihaa, vai syötkö lihaa ollenkaan?
Totta. Mutta tälläkertaa tällainen yleiskysymys.Parempi kysymys olisi ehkä ollut: kuinka paljon (grammoja) lihaa syöt viikossa. Jokuhan meistä voi nautiskella pienen nokareen vaikka joka päivä, mutta kokonaismäärä jää silti alle 500 g/viikko. Ja sitten tietenkin eri lihojen osuudet, noin keskimäärin.
Nimenomaan tehotuotanto oli syy, miksi kymmenisen vuotta sitten lopetin ensin broilerinlihan syönnin, ja sittemmin eläinperäisten tuotteiden käytön kokonaan; mielestäni on eettisesti kestämätöntä, että eläville, tunteville olennoille aiheutetaan tietoisesti kärsimystä (Ross-hybridibroilerien tapauksessa suorastaan jalostettuina kärsimään) tuotantotaloudellisen tehokkuuden maksimoinnin nimissä - tai millään muullakaan perusteella.Tehotuotantolihasta voisin jossain vaiheessa luopua tai sitä reilusti vähentää, ennemmin luomulihaa vaikka sitten vähän harvemmin ja enemmän kasvispohjaisia lisukkeita.
Samalla hämmästelen median suhtautumista esimerkiksi taannoiseen hevosenlihakohuun: kun romanialaista, alkuperäjäljittämätöntä hevosenlihaa oli tuotu Hollannin kautta Suomeen elintarvikekäyttöön EU-merkittynä naudanlihana, monet mediat uutisoivat, että suomalainen hevosenliha on hyvää. Näin varmasti on, mutta mitä takeita kukaan voi antaa siitä, missä oloissa romanialainen liha on tuotettu - tai mistä eläimestä se yleensäkään on valmistettu? Viimeisimmät vastaavat surulliset uutiset saatiin viikonloppuna Puolasta, jossa sairaita nautoja oli teurastettu elintarvikekäyttöön - ja tuotu Suomeen asti.
Ei saa. Tai joku voi saada, mutta itselleni ei synny minkäänlaista reaktiota. Liha on mielestäni hyvänmakuista: rasvan ja suolan lisäksi siinä on pääsääntöisesti miellyttävä koostumus. Olen myös kasvanut suomalaiseen ruokakulttuuriin, jossa lihalla on merkittävä rooli proteiininlähteenä.Saako moni teistä kasvissyöjistä oksennusrefleksin vaikkapa meetwurstin palasesta?
Aika helppoa se on loppujen lopuksi. Vaikeudet syntyvät silloin, kun joutuu ruokailemaan "muiden ehdoilla" eli valitsemaan rajatusta valikoimasta. Tällöin moni tekee kompromisseja, koska kylläiseksi tuleminen ja makunautinnot ylittävät eettiset periaatteet.Vegaanius kuulostaa ainakin niin saatanan vaikealta, että vaikea ymmärtää ihmisiä jotka juottavat itselleen jotain soijamaitoa. Antaa kaikkien kukkien kukkia, mutta itselleni ei oikein moinen sovi.
Vaikeudet syntyvät silloin, kun joutuu ruokailemaan "muiden ehdoilla" eli valitsemaan rajatusta valikoimasta. Tällöin moni tekee kompromisseja, koska kylläiseksi tuleminen ja makunautinnot ylittävät eettiset periaatteet.
Kukin toimii tavallaan. Sen olen kuitenkin huomannut, että ihmiset ovat yllättävän muuntautumiskykyisiä. Eivät kaikki, mutta etenkin nuorista suurin osa. Jos on oma-aloitteinen eikä tee ruokavaliosta numeroa, aika monet ihmiset hyväksyvät sen ja ottavat sen jopa huomioon tarjoiluissa.Jos esim. vierailen vanhemmillani ja he tekevät koko perheelle ruokaa joka sisältää lihaa, niin en minä ala erikseen vaatimaan, että minulle tehtäisiin omaa ruokaa. Samoin jos käy vähän paremmin syömässä esim. isomman menun joka sisältää sen noin 10 ruokalajia, niin en ala vänkäämään sitä yhtä-kahta annosta pois jotka sisältävät lihaa.
Tällaisen linjan soisi yleistyvän.Olen alkanut suhtautumaan lihaan eräänlaisena nautintoaineena, verrattavissa vaikka samppanjaan. Nautin vain erityistapauksissa. Ehdottomuuteen en ala.