Kuinka monta hätäpuhelua olet soittanut?

[Noppa10]

Töissä varmaan vähän toista sataa. Siviilissä varmaan jossain 20 tienoilla..

Erikoisin varmaan oli se, kun lähiössä kävelytiellä ohitseni jolkotteli kameli. Eivät meinanneet ensin hätäkeskuksessa (tai silloin se oli vielä aluehälytyskeskus) uskoa, kun kellokin sattui sopivasti olemaan jotain kuuden paikkeilla aamusta. Pienen vakuuttelun jälkeen suostuivat lähettämään poliisin paikalle katsomaan. Jäivät konstaapelit ihmettelemään metsän reunassa köllöttelevää elikkoa, kun suksin itse muualle. Jälkikäteen kävi ilmi, että uljas nelijalkainen oli lähtenyt omin luvin jaloittelemaan läheisellä urheilukentällä olleesta sirkuksesta...

 

[Nelfor]

Siviilissä varmaan jossain 20 tienoilla..

Aika paljon. Liittyykö jotenkin elintapoihin, että niitä tilanteita sattuu kohdalle noin usein?

Itselläni lukema on nolla ja liittyy varmasti elintapoihin, kun ei tule ajauduttua kovin usein sellaisiin tilanteisiin ja paikkoihin, missä olisi todennäköisempäää joutua hätäpuheluita soittamaan. Toivottavasti lukemani pysyy nollassa myös jatkossa.

 

[Noppa10]

Aika paljon. Liittyykö jotenkin elintapoihin, että niitä tilanteita sattuu kohdalle noin usein?

Ei, vaan suoraan työhön. Siviilissäkin tulee kiinnitettyä tiettyihin asioihin enemmän huomiota, joka sitten johtaa useampiin havaintoihin, jotka taas monesti johtavat hätäpuheluun.

(Tavallaan toki siis myös joo, elintapoihin liittyy.)

 

[korkki]

Ehkä jonkun kymmenkunta kertaa. Poliisille suoraan noista yli puolet (tappeluita naapurustossa, kerran sellainen että plikan pyörä varastettiin ja löydettiin se uudella lukolla lukittuna sekä pari kertaa rattijuoposta maantiellä). Suoranaisesti perheelle vain kerran kun poika sai pienenä päähänsä haavan mistä ei saatu veren tuloa loppumaan millään ilveellä.

 

[ISH]

Yhden kerran, 5-vuotiaalle tytölleni. Ei poistunut ihan äkkiä mielestä.

 

[vilperi]

Muistikuvieni mukaan varmaan jotain viisi kertaa. Kaikki hätäpuheluni johtuneet minulla olleista sydämen rytmihäiriöistä. Etenkin noina alkuaikoina kun minulla alkoi olemaan noita sydämen rytmihäiriöitä, sydämen erittäin kiivastahtista tykytystä siis. Eli joskus vuosina 2013-2014 soittelin muutaman kerran näiden rytmihäiriöiden vuoksi hätänumeroon.

Sainkin tätä kautta hätiin aina ambulanssin. Yhden yön varsinkin muistan kun minulla oli noita rytmihäiriöitä, ambulanssi tuli aina hätiin ja sovimme että jos vielä ilmenee näitä oireita niin soitan uudelleen ambulanssin. No tätä rumbaa sinä yönä kesti jonkin aikaa. Ambulanssi tuli hätiin ja sai sydämeni rauhoittumaan, hetkeksi aikaa ja sitten se taas alkoi hakkaamaan kiivastahtisesti ja soitin uudelleen ambulanssin.

Näin meni muutaman kierroksen kun sitten ambulanssi tuli taas hätiin. Silloin lanssikuskit eivät saaneetkaan enää sydäntäni samalla lailla rauhoittumaan vaan ilmeni jokin toinen sydämen häiriö? Ambulanssi veikin sitten tämän koko ruljanssin päätteeksi minut lopulta sairaalaan, siellä sain odotella osastolla päivällä ollutta toimenpidettä. Tuolloin minut myös nukutettiin tuota toimenpidettä varten. Minut saatiin kuntoon lopulta ja sain lähteä vielä saman päivän aikana pois.

Enää aikoihin minun ei ole kuitenkaan ollut tarvetta onneksi soitella hätänumeroon. Sydämenikin on pysynyt lääkityksellä jo vuosia kunnossa.

Kerran minulle muistaakseni soitettiin myös ulkopuolisten toimesta ambulanssi. Joskus vuosia sitten ajelin kaupungin keskustan tuntumassa humalassa fillarilla ja satuin kaatumaan. Pari tyttöä näki kaatumiseni ja soittivat minulle ambulanssin. Ei minua siinä lopulta sitten onnekseni sattunut, se oli sitä juopon tuuria? Minut otettiin silloinkin ambulanssiin sisälle, minut tutkittiin ja sitten sain lähteä kotiini. Sillä kehotuksella että kävelen sinne kotiini ja talutan polkupyörää.

 

[Espoon Siniset]

Kaksi kertaa muistan itse soittaneeni. Kerran kaaduin pyörällä ja jouduin tikattavaksi, kerran soitettu todennäköisesti humalassa portaissa kompuroineelle ja itseään teloneelle.

 

[A Siente]

Kerran olen vahingossa soittanut. Uudessa kännykässä oli ominaisuus, että volumenappia pitämällä pohjassa soitti häkeen.

 

[Noutaja#9]

Kolmesti tähän mennessä, tietoisesti. Kerran jäi puhelimen näppäinlukko auki ja se oli yllättäen taskussa osunut juuri tiettyyn numeroon ja vielä soittanut siihen. Ensimmäinen kerta oli sellainen, että siitä selvittiin puhelimessa, toinen olikin sitten melkoinen juttu. Ensin soitin poliisille, koska löysin puussa kiikkuvan henkilön. Ei ollut enää mitään tehtävissä, mutta se sen poliisin tokaisu: Kai sinne sitten pitää joku lähettää jäi ikuisesti mieleen. Hetken kuluttua soi puhelin, joku hätäkeskuksesta tai jostain soitti, että ambulanssi on tulossa kiireellisenä. Muistan vain sen kun sanoin että ei ole niin kiire enää ja menen sitä vastaan. Ei se muuten tänne ikinä löydä. Kolmas kerta oli kun sellainen 75-80 vuotias oli fillarilla liikkellä ja nukkui tyytyväisenä ojan pohjalla.

 

[Surukuku]

Eipä ole minun tähän ikään vielä tarvinnut kertaakaan soittaa hätäpuhelua eikä minun takianikaan ole moista tarvinnut tehdä, vaikka olen mm. moottoripyöräillyt kymmeniä vuosia - siis pyöreät 0!

 

[fat of the land]

Varmaan yhteensä n. 100 kertaa. Työuralla kaupassa oli muutamia sairaskohtauksia ja kadulla jotain kaatuneita, siviilissä pari liikenneonnettomuutta joista hurjimmassa lahden motarilla joku nuori pari selvitteli välejään siten että juoksentelivat liikenteen sekaan vaarantaen itsensä ja muut, tuli peltikolareita aika kovassa vauhdissa. Nykyisessä ammatissa on jouduttu soittamaan useita kymmeniä kertoja poliiseja turvaamaan tilanteita ja ensihoitoa hoitamaan asiakkaita joilla on ollu tarvetta.

 

[penkinlämmittäjä]

Muutaman kerran enkä välttämättä muista nyt kaikkia.

- sivullinen läkkäämpi ihminen kiipeilemässä rakennustelineillä
- liikenneonnettomuuspaikalle satuin ensimmäisenä
- ainakin yksi sählykentältä soitettu loukkaantumistilanne
- löysin kadulta auki revityn turvapussin, jossa oli silminnähden satoja euroja käteistä eikä ollut nimitietoja. Muutaman kuukauden päästä sain rahat kun omistajaa ei löytynyt

 

[mikko600]

On noita ollut. Varmaan välillä 10-20. Mieleenpainuvimpana tietty se kun Faija viimeisillään alkoi ns. hukkua kuivalla maalla kun syöpä oli tuhonnut sisuskalut. Ambulanssilla Jorviin ja kahdeksan tuntia myöhemmin käytiin katsomassa ruumista. Sitten on muutama rattijuoppo, jossain känniläinen loukannut itseään jne.

 

[MacRef]

Kaksi. Ensimmäisellä kerralla juhannuksena, kun bensalla kokon sytyttäjä poltti itsensä ja meillä oli ainoa NMT450 puhelin, jossa oli kenttää. Yritin kyllä ensin taksia, mutta kun sellaista ei juhannuksena landelle saanut niin piti soittaa lanssi. Tästä voi päätellä vuosikymmenen. Toisella kertaa ajelin moottoripyöräilijän perässä kun joku ajoi pihatieltä suoraan eteen ja motoristisetä jäi selälleen asfaltille eikä päässyt enää pystyyn.

NMT-aikaan tilanne saattoi olla toinen, mutta kirjoitan nyt tähän, jos joku ei tiedä tai tämän lukemisen jälkeen taas sitten muistaa.

Nykyaikanakin voi olla tilanne, että omalla operaattorilla ei ole kenttää. Sinne hätänumeroon kannattaa silti (yrittää) soittaa, jos tilanne sitä vaatii. Puhelut hätäkeskukseen onnistuu, vaikka puhelimessa ei olisi sim-korttiakaan ja tosiaan, jos omalla operaattorilla ei ole kenttää, niin puhelin käyttää sitä kenttää, mitä on saatavissa (jos jollain operaattorilla sitä on).

 

[Breeze Harbour]

Tunnustan rehellisesti että omalla kohdalla itse soitetuissa hätäpuheluissa luku on pyöreä nolla. Helpolla olen siis päässyt tähänastisen nuoren elämäni. Eiköhän tämä "hätäpuheluneitsyys" jossain kohdin tule kuitenkin minunkin kohdalla rikottua. Lienee vain ajan kysymys.

 

[kyykäärme]

Muutaman kerran joutunut soittamaan poliisit työpaikalle, joka on yläkoulu Vantaalla. Pari kertaa soittanut sinne palokunnan. Kerran ainakin oppilaalle soitin ambulanssin, kun oli joku sairaskohtaus. Joskus soitin hätänumeroon, kun Kehä III:lle oli tippunut jostain iso betonimurikka. Luultavasti muutaman muunkin kerran olen hätänumeroon soittanut, mutta ehkä ne on unohtuneet.

 

[Individual]

Kaksi kertaa. Ekan kerran silloin, kun eräs isukki halusi alkaa osoittelemaan haulikolla vatsan seutuville meidän nuorisoremmiä ja toisen kerran silloin, kun kaivon kansi oli sijoiltaan keskellä katua. Käskivät laittaa sen paikoilleen, kun sopiva hetki tulee ja minähän laitoin. Niin ja ekalla kerralla piti soittaa kaksi kertaa hätäkeskukseen, tai pollarille ennen kuin uskoivat. Ja olihan se kolmaskin kerta. Auto-onnettomuus oli tapahtunut Kotkan ja Helsingin välillä, niin ilmoitin. Toki niin oli ilmoittanut moni muukin ja hyvä niin.

 

[palle fontän]

Kaksi.

 

[Roger Moore]

Kerran itse, oli sellainen kevättalven keli ja olin iltakävelyllä, joku laitapuolen kulkija otti vähän lepiä keskellä kävelytietä. Jännä sinänsä kun ohi meni jonkin verran autojakin ja ihmeenä pidän jos olin eka kävelijä joka meni ohi, siellä kaveri vaan pötkötteli vailla huolia. Tuuria oli sinänsä matkassa kun kaiffarilla itsellään oli oma puhelin mukana kun itse olin jättänyt puhelimen kotiin. Toki tämä ei ollut kaukana silloisesta kodistani joten äkkiähän sen olisi hakenut, mutta hyvä näin.

Kerran sitten olen itse ajanut autolla ja kaverini soitti minun puhelimesta häkeen kun edessä ajavan auton liikkuminen näytti aavistuksen holtittomalta. Eikä ollut mistään olosuhteista johtuvaa vaan oli nätti kesäpäivä, mutta auto sahasi siihen malliin että oltiin ihan varma siitä että rattijuoppo siellä on. No ei se sitten lopulta ollut, poliisi kävi tsekkaamassa tilanteen ja soitteli sitten perään että kaikki oli ihan hyvin, ymmärsivät kyllä meidänkin reaktion.

 

[pettter]

Siis koko elämän aikana vai? Millaisissa porukoissa te oikein pyöritte. Kyllähän sitä nyt aina välillä joutuu.

 

[DTremens]

Aika paljon. Liittyykö jotenkin elintapoihin, että niitä tilanteita sattuu kohdalle noin usein?

Itselläni lukema on nolla ja liittyy varmasti elintapoihin, kun ei tule ajauduttua kovin usein sellaisiin tilanteisiin ja paikkoihin, missä olisi todennäköisempäää joutua hätäpuheluita soittamaan. Toivottavasti lukemani pysyy nollassa myös jatkossa.

En tiedä onko se varsinaisesti "elintapa" mutta esim kerrostalossa joutuu soittamaan useammin kuin naapurittomassa omakotitalossa... Jos tosiaan korven keskellä asuu eikä koskaan missään liiku niin eipä sitä tarvetta tule. Tien päällä sen sijaan tulee vastaan tilanteita, samoin ihan kaupungin katuja tallatessa voi olla vaikka tappeluita tai oksennustaan hengittänyt spurgu. Eipä noita puheluita itselläkään ole nuoruuden tahtiin enää kertynyt kun viettää enemmän aikaa kotona ja töissä.

NMT-aikaan tilanne saattoi olla toinen, mutta kirjoitan nyt tähän, jos joku ei tiedä tai tämän lukemisen jälkeen taas sitten muistaa.

Nykyaikanakin voi olla tilanne, että omalla operaattorilla ei ole kenttää. Sinne hätänumeroon kannattaa silti (yrittää) soittaa, jos tilanne sitä vaatii. Puhelut hätäkeskukseen onnistuu, vaikka puhelimessa ei olisi sim-korttiakaan ja tosiaan, jos omalla operaattorilla ei ole kenttää, niin puhelin käyttää sitä kenttää, mitä on saatavissa (jos jollain operaattorilla sitä on).

Eipä ole NMT450 verkkoja ole tainnut Suomessa koskaan olla muilla kuin (valtion) Posti- ja telelaitoksella. Radiolinja (nyk. Elisa) aloitti toimintansa maan ensimmäisenä GSM operaattorina 90-luvun alussa ja DNA on vasta 2000-luvun juttuja.

 

[finnjewel]

Eipä ole NMT450 verkkoja ole tainnut Suomessa koskaan olla muilla kuin (valtion) Posti- ja telelaitoksella. Radiolinja (nyk. Elisa) aloitti toimintansa maan ensimmäisenä GSM operaattorina 90-luvun alussa ja DNA on vasta 2000-luvun juttuja.

Kun NMT450 verkko lopetettiin, niin Radiolinja/Elisa antoi jonkinlaisen hyvityksen, jos luovutti sen raahattavan 4,5 kiloisen Mobiran ja otti GSM-liittymän tilalle. Ei se kummoinen hyvitys kuitenkaan muistaakseni ollut, mutta sinne se mainio mökkipuhelin jäi. Noista möhkäleistä olisi kai joskus saanut jopa rahaa, jos jollekin keräilijälle olisi myynyt.

 

[Sue]

Siviilissä toistakymmentä: useamman kerran kadulta (eksynyt dementikko, sammuneita/yliannostus, sairaskohtaus), kahdesti omalle lapselle, kahdesti rattijuopolle, yksi tulipalo jne. Töistä kymmeniä kertoja. Ei enää jännitä soittaa.

 

[Kourujärven Ponnistus]

112 soitin kerran vahingossa, kun piti soittaa 118.

 

[SamSpade]

7 tai 8. Ekan kerran kun olin juuri saanut kortin ja talvisella kelillä yöllä, juoppo juoksi tien yli ja kaatui autoni eteen ja käsi jäi renkaan alla. Sitten varmaakin 5 kertaa epäillystä rattijuoposta liikenteessä kun edellä oleva auto on seilannut miten sattuu. Kerran kun todistin aikuisen äijän repivän parkissa olevista autoista takalasin pyyhkimiä irti varsineen.