Tänään iski kyllä kummallinen darra.
Eilen tuli matsia katsellessa, ja sen jälkeen, vedettyä pienet kalsarikännit. Joku 12-packin verran olutta yhteensä kului, enkä olettanut tuon määrän mitään järin apokalyptista olotilaa aiheuttavan. Olin väärässä.
Heräsin ensikerran yhdeksän aikoihin, mutta olo oli niin saatanan huonu, etten uskaltanut sängystä nousta, vaan pyörein enemmän tai vähemmän tajuissani peiton alla yhteen saakka. Itse olen huomannut, että monesti darra tuntuu paljon pahemmalta sängyssä maatessa, kuin oikeasti on, ja ylös noustessa huomaa ettei se päänsärky olekkaan niin infernaalinen ja se helvetillinen pahoinvointikin onkin lähinnä mietoa kuvotusta. Näin toivoin tilanteen nytkin olevan, mutta noustessani viimein ylös, sain huomata että tilanne oli lähinnä päinvastainen.
Järkyttävä hedari ja vaikka ei nyt kauheasti oksettanut, oli helvetin huono olo kuitenkin. "Aamu"kahvi yritti tulla joka kulauksen jälkeen takaisin ylös, mutta taistelin lopulta kupillisen alas. Jostain syystä teki helvetisti tupakkaa mieli, ja kumma kyllä, ei tuo edes pahentanut oloa (minkä se yleensä tekee). Noh, yritin sitten olla hetken aikaa tietokoneella, mutta kymmenisen minuutin kuluttua tulin siihen johtopäätökseen että on pakko mennä takaisin vällyjen väliin. Olo oli aivan saatanallinen. Otin kuitenkin vielä yhden 400:sen Burnanan, vaikka näiden käyttöä krapuloiden yhteydessä välttelen, sillä ne eivät vissiin tee silloin hyvää maksalle.
Mutta mitä sitten kävikään? Puoli tuntia makoilin hereillä sängyssä, kunnes päätin yrittää vielä toisen kerran ylös. Ja ihme oli tapahtunut! Ei päänsärkyä, ei edes pienimuotoista kuvotusta, ja muutenkin tunnen olevani täysissä voimissa. Tällaista ei ole sitten teinivuosien tapahtunut, sillä yleensä darrat kestävät minulla ainakin sen yhden päivän, mutta nyt jotenkin tuo yksi Burana sai ilmiselvästi ajettua herra Kankkusen helvettiin. Praise Jesus!