Ei ehkä oltaisi menetetty henkistä yliotetta. Ässät sai helvetisti virtaa tilanteesta ja kaikki tietää miten ottelussa loppujen lopuksi kävi. TPS:n hyöty 5 minuutin jäähystä oli pyöreä nolla, kun kaikki Virta mukaanlukien olivat peloissaan kuin mangustit yöllä.
Juuri näin. Tapaus Nickersonin kaltaisia episodeja on hankala estää - Nickerson tuskin pystyy miettimään vastustajan pelotteita, jos päässä napsahtaa - eikä niihin välttämättä pystytä välittömästi reagoimaan, jos oman joukkueen kovemmat kaverit sattuvat istumaan vaihtopenkillä ratkaisevalla hetkellä. Olennaista on kuitenkin se, että tällaiset fyysisen pelin erikoismiehet kykenevät olemuksellaan rauhoittamaan muuta joukkuetta, jos peli menee kuumaksi. Pari Bergin kaltaista pelaajaa kokoonpanossa olisi voinut estää kollektiivisen "ne jyrää meitin" -tunteen, joka johti lauantaina kolmen maalin menettämiseen.
Kyse ei todellakaan ole siitä, että Tepsiin pitäisi hankkia pelkästään hanskaamiseen pystyviä kovanaamoja, jotta muut pelaajat uskaltaisivat mennä kentälle, tai siitä, että tappeleminen olisi jokin itsetarkoitus. Kyse on siitä, että Tepsiltä pitäisi löytyä riittävästi kovia pelaajia, jotta joukkuetta ei kyetä pelottelemaan tavallista kovemmilla otteilla. Fyysinen peli on yksi jääkiekon osa-alue, jonka pitää olla kunnossa siinä missä muidenkin.
Nykyisellä Tepsillä nyt ei kuitenkaan ole laittaa sellaista Mustaa Surmaa kentälle, joka hoitaisi homman niin kuin ollaan totuttu näkemään 80-luvun lopusta 2000-luvun alkuun.
Hyvä pointti tässäkin. Eihän Tepsin peli erityisen fyysistä edellisenkään triplan aikana ollut, mutta silloin joukkueesta löytyi aivan helvetisti taitoa ja toisaalta kovuuttakin sen verran, ettei vastustaja pystynyt voittamaan otteluita pelottelemalla, vaikka vastassa olivat Westerlundin & Summasen HIFK ja Jokerit sekä Rautakorven Tappara. Itselleni ensimmäisenä mieleen tuleva esimerkki on kevään 2000 finaalisarja. Jokerikannattajat ovat jaksaneet vielä vuosikausia myöhemmin onanoida Sean Gagnonin suckerpunchilla Esa Keskisen leukaan, mutta itselleni tulee jostain syystä tuosta sarjasta ennemmin mieleen tilanne, jossa Rintanen pyörähti Ossi Väänäsestä ohi kuin pujottelukepistä ja pisti kiekon Pasi Nurmisen längistä verkkoon. Tuolloin ei olisi voinut vittuakaan kiinnostaa, kuka olisi mahdollisesti voittanut jonkin showpainiepisodin, koska se ei olisi joukkuetta hetkauttanut suuntaan tai toiseen.
Vastaavasti kevään 1999 loppuottelusarjassa kukaan ei käynyt haastamassa Jarkko Ruutua tämän häirittyä Miikka Kiprusoffia, eikä se näin jälkikäteen ajatellen olisi ollut tarpeellistakaan. Olennaista kuitenkin oli, että joukkueesta löytyi siinä määrin fyysistä kovuutta (Berg, Ahola, Eloranta, Alatalo, M.Elomo jne.), ettei henkinen kantti pettänyt Hifkin rymistellessä. Ilman em. kaltaisia pelaajia siinä sarjassa olisi taatusti käynyt kylmät.
Kuten Suolakuninkaan hienosta historiakatsauksesta kävi ilmi, Jortikan kolmas pesti oli lopullinen mahalasku (myös) fyysisen pelin osalta. Nyt kun menestysvuodet ovat auttamatta historiaa, tulee väkisinkin mieleen, että onko tämä Jortikka-kiekko, jossa fyysinen elementti on mm. jäähyjen välttämiseksi karsittu minimiin, todella ainut tapa jolla Palloseura voi pelata? Runsaat kaksi vuotta takaperin koetusta Lostedt-Jämtin -episodista lähtien TPS on ollut fyysisessä pelissä pääsääntöisesti ottavana osapuolena. En haluaisi enää kuulla valmentajamme vikisevän ottelun jälkeen maailman epäoikeudenmukaisuutta, kun vastustajan kovanaama (Lostedt) oli pistetty kuumentamaan meidän tähtipelaajaamme (Aalto). Jos fyyisellä puolella on puutteita, vastustajat iskevät niihin siinä missä muihinkin Tepsin pelin heikkouksiin. Tässä ei pitäisi olla mitään yllättävää.
Ainut positiivinen puoli lauantain tappiossa olikin se, ettei Hantta lähtenyt julkisesti itkemään vastustajan kovista otteista kuten Jortikka takavuosina. Haluaisin kuitenkin nähdä jäällä sellaisen Tepsin, jossa omia puolustetaan, tarvittaessa kovinkin ottein. Tällaista herkkua ei lockout-kauden jälkipuoliskon (Tyler Bouck Sakun henkilökohtaisena suojelijana) jälkeen ole juuri ollut tarjolla.
