Koska Porin peli tämän ketjun mielestäni laukaisi, ottaisin siihen hieman kantaa. Olin itse paikan päällä. Oma mielipiteeni on, ettei fyysisesti kovempi TPS tai oma gooni olisi asiaan suuresti vaikuttanut. Porilaisyleisön voimakas, äänekäs ja lähes "väkivaltainen" purkausreaktio pitkittyneen turhautumisen oli jälkeen oli se avaintekijä, joka latasi TPS:n henkisen paineen äärimmilleen. Tätä painetta TPS ei kestänyt ja epäilen olisiko sitä kestänyt edes viime kauden kokeneempi TPS.
Toki on vaikea arvata, miten yleisöön olisi vaikuttanut, jos TPS:llä olisi ollut laittaa kova kovaa vastaan, olisiko jokin mennyt toisin? Jo 1-3 maalin jälkeen uumoilin miten pelissä käy, peruuttelu, sekaannus ja pelosta aiheutuneet virhearviot näkyivät katsomoon asti. Tästä on valmennuksen kannettava suuri osavastuu. Lisäksi valtavat "pudotusta" edeltäneet ylivoimajaksot olivat silmiinpistävän tehottomia. Yksi lisämaali olisi todennäköisesti ratkaissut pelin, mutta sitä ei saatu aikaiseksi. Itse pidän Kilpeläisen haamutorjuntaa Ramstedtin avopaikasta pelin kulmionaatiopisteenä Nickerson-episodin lisäksi.
Laine oli muuten juuri oikea kohde Nickersonin hyökkäykselle, sillä hän tuntuu olevan tientynlainen johtaja henkisellä puolella. Penkitykset ja voimakkaat "Laine on ämmä" kuorohuudot tuntuivat todella "osuvan" kaveriin.
Yhteenvetona voisin todeta, että mielestäni TPS ei välttämättä tarvitse fyysisesti kovempia pelaajia tai gooneja, vaan lähinnä järkähtämätöntä "kaveria puolustetaan" -kulttuuria, jota ei tarvitse luoda järkäleiden ympärille. Siihen pitää kaikkien ottaa osaa, enkä nyt todellakaan tarkoita jatkuvaa hanskojen pudottamista, vaan sen omien koskemattomuuden vaatimista ja vaalimista.