Pullotuksen kanssa ei sitten ole mikään kiire. Vaikka näkyvä kupliminen päättyykin jo hyvissä ajoin, niin käyminen jatkuu, joskin vain hitaampana. Lyhempi käymisaika vaatii omien kokemusteni pohjalta pidemmän lageroinnin eli kylmäsäilytyksen, mikäli hiivan maku halutaan minimiin. Itse olen tyypillisesti pullottanut lähempänä neljää viikkoa, päälle vielä vähintään viikko pullossa huoneenlämmössä, ja sitten kylmään. Juotavaa tulee toki nopeamminkin.Tänään tuli kokeiltua oluen panemista kotona ensimmäistä kertaa. Tarkoituksena oli tehdä hieman alle kuuden prosentin APA, mutta koska ensimmäistä kertaa tehdessä ei vielä tiedä kaikkea oman laitteiston toiminnasta, haarukoin, että tuo saattaisi lopulta olla mitä tahansa 5.0% - 6.5% välillä. No, nyt näyttäisi, että mäskäystehoa oli vielä tuostakin enemmän, ja oluesta on odotettavissa vahvuudeltaan noin 6.7%. Humalina Mosaic ja Citra.
Siellä se näytti jo pulputtavan saunassa. Parin viikon päästä lienee pullotuksen vuoro.
Ja jos tuo menisikin vituroilleen, niin sivutuotteena syntyi herkullinen mäskileipä. Se ainakin onnistui.
Pullotuksen kanssa ei sitten ole mikään kiire. Vaikka näkyvä kupliminen päättyykin jo hyvissä ajoin, niin käyminen jatkuu, joskin vain hitaampana. Lyhempi käymisaika vaatii omien kokemusteni pohjalta pidemmän lageroinnin eli kylmäsäilytyksen, mikäli hiivan maku halutaan minimiin. Itse olen tyypillisesti pullottanut lähempänä neljää viikkoa, päälle vielä vähintään viikko pullossa huoneenlämmössä, ja sitten kylmään. Juotavaa tulee toki nopeamminkin.
Mutta kokeilemalla selviää. Ja riippuuhan se käytetyn hiivan määrästä ja tyypistäkin.
Hyvät humalat olet valinnut. Saako udella, mitä maltaita käytit?
Pullotuksen kanssa ei sitten ole mikään kiire. Vaikka näkyvä kupliminen päättyykin jo hyvissä ajoin, niin käyminen jatkuu, joskin vain hitaampana. Lyhempi käymisaika vaatii omien kokemusteni pohjalta pidemmän lageroinnin eli kylmäsäilytyksen, mikäli hiivan maku halutaan minimiin. Itse olen tyypillisesti pullottanut lähempänä neljää viikkoa, päälle vielä vähintään viikko pullossa huoneenlämmössä, ja sitten kylmään. Juotavaa tulee toki nopeamminkin.
Kyllähän tuo ehdottomasti kannattaa pullottaa. Lasipullo kruunukorkilla kestää kyllä painetta, vaikka jälkikäymissokeria vähän tuikkaisikin perään. Itse olen yleensä lisännyt 5-6g/l ennen pullotusta, oikeastaan riippumatta siitä, mikä FG on tuossa vaiheessa ollut. Liian pienellä sokerimäärällä ottaa sen riskin, että hapot jäävät vajaiksi.No niin, lainaan viestiäsi, koska se toimii hyvänä aasinsiltana. Pullotukseen ei ole ollut kiire, ja vielä on vähän epävarmaa, että tuleeko siihen asti päästyä. Nyt näyttää vähän siltä, että ensimmäinen yritys on hieman epäonnistunut.
Oluen ominaispaino keiton jälkeen oli noin 1.069, mikä oli yläkanttiin suunniteltuun nähden. Laitteisto siis yllätti tehokkuudellaan. Kaverini ohjeen mukaisesti laimensin tuota hieman vedellä, minkä jälkeen 1.065 oli se, mistä lähdettiin tulemaan alakanttiin. Hiivana oli tosiaan Voss Kveik, joka kaverini kokemusten perusteella olisi käyttänyt tuon hyvin todennäköisesti 1.015:een tai sen alle.
Valitettavasti näin ei jostain syystä käynyt, vaan jo pari viikkoa sitten ominaispaino oli lukemissa 1.025. Tätä arvuuteltiin, ja kaverini epäili, että hiiva olisi jostain syystä saanut alussa liian vähän happea. Ensin yritin herättää hiivaa kaverini ohjeiden mukaan ravistamalla käymisastiaa, mutta tuolla ei käytännössä ollut suurempaa vaikutusta. Viime viikon puolivälissä tuo ominaispaino oli 1.023, eli se ei ollut enää juurikaan laskenut, ja lasku meni melkeinpä mittausvirheen piikkiin. Sen jälkeen kokeilin ehkä vähän vähemmän toivottavaa keinoa, eli lisäsin hiivaa, ja samassa yhteydessä hämmensin ohjeen mukaisesti käymisastiaa voimakkaasti. Ehkä jonkinlaista vaikutusta tuli, mutta ei kovinkaan suurta. Ominaispaino on nimittäin edelleen 1.022 - 1.023, vähän lukemasta riippuen. Eli käytännössä tuohon on jämähdetty.
Keksin oikeastaan vain pari selitystä. Ensimmäinen olisi ominaispainomittarin virhe. Vedellä tuo näyttää oikein (tai 0.001 yläkanttiin), mikä aina suositellaan testattavaksi. Mutta teoriassa saattaisi toki olla mahdollista, että mittarin "kulmakerroin" olisi pielessä, ja se näyttäisi lukemia yläkanttiin. Tähän en kuitenkaan usko, koska selitys on liian "helppo". Todennäköisempää on, että en hallinnut mäskäyslämpötilaa kunnolla, vaan se pääsi alussa liian pitkäksi aikaa liian korkeaksi, mikä sai aikaan sen, että mäskäyksessä vierteeseen tuli liikaa pitkäketjuisia sokereita, joita hiiva ei kykene hajoittamaan. Ja se jättää oluen nyt makeammaksi.
Kaverini oli sitä mieltä, että tuon uskaltaisi pullottaa. Mutta suositteli varuilta, että pitää jälkikäymissokerit hyvin matalina. Taidan tehdä niin. Ennen pullotusta laitan tuon vuorokaudeksi viileään, jos tuo kirkastuisi vielä lisää.
Sitten sen jälkeen yrittämään tuota uusiksi. Ja tällä kertaa pitää mäskäyslämpötilan vähän matalampana. Ja sekoittaa mäskiä useasti, niin havaitsee tuollaiset sudenkuopat paremmin.
Ajatellaan positiivisesti. Mäskileipä, jonka tein tuon jälkeen, oli erinomainen.
Kyllähän tuo ehdottomasti kannattaa pullottaa. Lasipullo kruunukorkilla kestää kyllä painetta, vaikka jälkikäymissokeria vähän tuikkaisikin perään. Itse olen yleensä lisännyt 5-6g/l ennen pullotusta, oikeastaan riippumatta siitä, mikä FG on tuossa vaiheessa ollut. Liian pienellä sokerimäärällä ottaa sen riskin, että hapot jäävät vajaiksi.
Mutta ehdottomasti pulloon ja sitten analyysia oman tekemisen tueksi siitä, mikä onnistui ja mikä ei. Mäskäys on oikeasti helppo vetää hyvilläkin vehkeillä totaalisen lepikkoon. Etenkin jos lähtee ”kikkailemaan” mäskäyslämpötilojen kanssa liikaa ja ikään kuin unohtaa perusasiat. Itse olen onnistunut tekemään äärimmäisen maukasta 1-olutta sekä rapiat 10-volttista kuivaruutia suunnilleen samalla reseptillä ja vain mäskäyslämpötilaa säätämällä. Ensimmäinen oli täysi vahinko, kun ajatus ei pysynyt mukana ja jälkimmäinen meni täysin nappiin. Ei siihen isoa eroa lämpötilassa tarvita. Aina nämä eivät osu kerralla maaliin, mutta koskaan en ole vielä onnistunut juomakelvotonta tekemään.
Kyllähän tuo ehdottomasti kannattaa pullottaa. Lasipullo kruunukorkilla kestää kyllä painetta, vaikka jälkikäymissokeria vähän tuikkaisikin perään. Itse olen yleensä lisännyt 5-6g/l ennen pullotusta, oikeastaan riippumatta siitä, mikä FG on tuossa vaiheessa ollut. Liian pienellä sokerimäärällä ottaa sen riskin, että hapot jäävät vajaiksi.
Mutta ehdottomasti pulloon ja sitten analyysia oman tekemisen tueksi siitä, mikä onnistui ja mikä ei. Mäskäys on oikeasti helppo vetää hyvilläkin vehkeillä totaalisen lepikkoon. Etenkin jos lähtee ”kikkailemaan” mäskäyslämpötilojen kanssa liikaa ja ikään kuin unohtaa perusasiat. Itse olen onnistunut tekemään äärimmäisen maukasta 1-olutta sekä rapiat 10-volttista kuivaruutia suunnilleen samalla reseptillä ja vain mäskäyslämpötilaa säätämällä. Ensimmäinen oli täysi vahinko, kun ajatus ei pysynyt mukana ja jälkimmäinen meni täysin nappiin. Ei siihen isoa eroa lämpötilassa tarvita. Aina nämä eivät osu kerralla maaliin, mutta koskaan en ole vielä onnistunut juomakelvotonta tekemään.
Ainoa, joka vähän arveluttaa, on, että hiiva olisi vain jämähtänyt. Ja jälkikäymisvaiheessa alkaa taas pääkäyminen. Ja pullot muuttuvat pommeiksi. Patenttikorkillisia on onneksi helppo aukoa, ja katsoa, ettei sihinää tule vaarallisesti liikaa.
Seuraava olut vasta keväällä. Ehkä tuo ensimmäinen pitää kokeilla tehdä uusiksi. Nyt ravinteen kanssa.
Lokakuussa kirjoitin näin. Pari pulloa nyt avattuna. Kaverien seurassa näitä tullut nautittua, ja hämmästyksekseni ihan juotavaa tästä kehkeytynyt ajan kuluessa. Tällä viikolla kaveri kävi jopa vartavasten hakemassa pullollisen vapun viettoon.Tänään pullotin tuon valmis pakkaus vermutin. Pikkuhuikan otin ja oli hyvin lähellä, ettei tullut takaisin ylös. Aivan järkyttävän yrttinen ja alkoholin makuinen juoma näin suoraan käymistonkasta maistettuna. Toivottavasti kuukaudet tekevät hyvää kypsyessä, jotta tuon saa juotua. Humalat on tuon aineen kanssa taatut, sen voi jo tässä vaiheessa sanoa.
Aika pitkä tauko alkaa olla edellisestä satsista. Vaikuttaa tämä jatkuva Tampereen ja Lohjan välillä ravaaminen siihen, ettei oikein malta asettua aloilleen ja keskittyä mihinkään. Olen kuitenkin miettinyt, että jos tekisi tässä jonkin aivan överin trippelin tai vastaavan, kun esikoinen syntyy heinäkuussa. Voisi sitten sinä päivänä korkata hyvillä mielin yhden pullollisen. Kuitenkin samalla ajatuksella kuin aiemmatkin, eli mahdollisimman vaalea ja päälle vielä vähän enemmän savua kuin aiempiin. Ja aivan killerimäärä humalaa; katkeroksi joku helppo magnum ja mauksi sitten jotain villiä hedelmäistä. Tykkään siitä, ettei suunnittele liian tarkkaan muita kuin määriä, vaan antaa vain palaa. Kyllä se kaikki aina juotua tulee.Mitenkäs @444 tai muut kotipanijat? Joko on kevään panokausi aloitettu, vai jatkuiko se talven yli entiseen malliin?
Olen kyllä vähän alkanut innostua ajatuksesta, että opettelisi kegityksen. Settejä saa käytettynä ihan järkihintaan, ja hanat voisi ranettaa johonkin vanhaan jääkaappiin kiinni. ”Tein itse ja sain juuri sellaista kuin sattui tulemaan” -meiningillä. Ei se ole niin vakavaa.
Mulla tuo panomäärä yhdellä kertaa on n. 18 litraa pullotettavaa, joten silläkin tuo kegitys kiinnostaisi. Isoin haaste tuossa olisi se tavaran pitäminen kylmänä ja tuollainen jääkaappiviritys veisi tilaa juuri sen jääkaapin verran. Toki siihen kylkeen saisi ranetettua useammankin hanan, niin olisi myös holitonta juotavaa tarjolla ja kumppani voisi vähän enemmän innostua asiasta. Vaan enpä tiedä, olisi aika monta muutakin projektia tässä odottamassa aloittamista.Tuosta on moni sanonut, että sen jälkeen ei paluuta ole. Ja onhan tuo pullotaminen vaiheista tylsin. Onneksi oma laitteistoni on niin pieni, että kahdeksan litraa valmista tuotetta alkaa olla maksimi. Mutta silläkin pärjää jo pitkään tällä kulutuksella.
Oman kolmannen panoni tila viikon käymisen jälkeen: käynyt käytännössä loppuun, tai lähelle sitä. Viikon päästä katson vielä, että onko muutosta tullut. Maistoinkin tuota. Ja vaikka oli huoneenlämpöistä, ja vailla kuohua, ja muutenkin vielä keskenkypsynyttä, niin tässä kohtaa vaikutti hyvältä. Hiivan vaihto auttoi selkeästi. Jos ei mitään kontaminaatiota tule, niin kehitys on ottanut pitkiä askeleita oikeaan suuntaan.
Ihmettelen silti, että miksi noissa ensimmäisissä olo käymisen kanssa ongelmaa. Voss Kveikin pitäisi olla hyvin varma käymään ja siksi se on oikein suosittu kotipanimoissa. Taisi sattua itselleni nyt jotain maanantai-kantaa...