Kotiteollisuus

[alwahla]

Olen kuullut muutaman kipaleen Rockilta enkä ole pitänyt juurikaan kuulemastani.
Musa kuulostaa ihan hyvältä, mutta jotenkin tuollainen covereilla kikkailu ei tässä tapauksessa ole kunniaksi bändille.
Olen (niin kauan kuin KT:ta olen kuunnellut) arvostanut nimenomaan Hynysen kerrassaan erinomaisia lyriikoita, ja olinkin odottanut uusimman albumin jatkavan edeltäjiensä linjaa, joten pettymys oli suurehko kun asioiden todellinen laita selvisi.
Toivottavasti kyseessä on vain yksittäinen kokeilu.
En aio hankkia tätä uusinta läpyskää vaan täydentelen kokoelmaani toisesta päästä. Eli alusta.

 

[Le Banner]

Niin paljon negatiivista palautetta lukeneena taitaakin olla parempi, että jätän tuon pläjäyksen hommaamatta. Vaasan veren vapinaa en ole edes kuullut vielä, mutta jotenkin sellainen kutinakin jo on kaikkien haukkujenkin jälkeen, että pitkin vittujahan se menee.

 

[Ärräpää]

En aio hankkia tätä uusinta läpyskää vaan täydentelen kokoelmaani toisesta päästä. Eli alusta.

Viisas valinta.

 

[Pelikaani]

Ei iskenyt Sotakoira täälläkään. Levy tuli hankittua ja muutaman illan ahkerasti soittimessa pyörikin, mutta nyt se on jo hyllyssä pölyttymässä. Tylsä levy. Biiseistä kyllä välittyy, että hauskaa on ollut kun tätä on kasattu. Mitään muuta siitä ei oikein sitten välitykkään.

 

[toothfairy]

Tänään siis ilmestyi Kotiteollisuuden uusin tuotos Ukonhauta. Pari kertaa kuunneltuani tunnelmat vielä toistakseksi hieman sekavat, ei oikein osaa sanoa vielä juuta eikä jaata. Kyllähän biiseistä paistaa Kotiteollisuus läpi, mutta jotenkin tämä uusin tuotos vaikuttaa lievältä tason laskulta loistavaan Iankaikkiseen verrattuna. Ehkä se tästä vielä aukeaa.

Mitenkäs muut, joko levy on hankittu?

 

[se7en]

Kotareista puhuttaessa pitää aina muistaa sanoa, että Eevan perinnön jälkeen bändi ei oo tuottanu ku paskaa populaarimusiikkia.

Joka tapauksessa itse oon jaksanut kuunnella näitä uudempiakin. Helvetistä itään -pohjanoteerauksen jälkeen ilahduin suuresti Seiskasta ja Iankaikkinen oli myös hyvä levy. Tämä jatkaa pitkälti samalla kaavalla, hieman liian paljon deja vu -tunteita tätä uutta Ukonhautaa kuunnellessa tulee, mutta eiköhän tämä kuitenkin mene siinä missä pari edellistäkin.

Lemin ylpeys on mennyt ohi, mutta kyllä Hynysenkin veisuissa vielä pontta on.

 

[obi-wan]

Kotareista puhuttaessa pitää aina muistaa sanoa, että Eevan perinnön jälkeen bändi ei oo tuottanu ku paskaa populaarimusiikkia

Ei ihan näin. Ei nimittäin täysin paskaa mutta samaa perkeleen kappaletta ne on jauhanut ikuisuuden. Uusiutuminen on pienempää kuin Yöllä ja Popedalla.

Kotiteollisuutta kuuntelee aina hetken, ei kauempaa

 

[Tuen Vety]

Kotareista puhuttaessa pitää aina muistaa sanoa, että Eevan perinnön jälkeen bändi ei oo tuottanu ku paskaa populaarimusiikkia.

Kyllähän Kuolleen Kukan Nimi on todella korkealla listattaessa kotimaisen raskaan rockin mestariteoksia.
Mutta makuasioita sano musti kun muniansa nuoli..

 

[cosmic_rodeo]

Kuolemajärvestä (erittäin hieno biisi) lähtien olen odotellut Kotiteollisuuden unohtavan ne iskelmäkertseillä varustetut junttirokit ja siirtyvän hieman jylhemmän ja haastavamman (KT-asteikolla siis) materiaalin pariin.

Nyt kun Mahtisanat on kuultu radiosta jo useasti ja Youtubesta löytyvät muutamat irtobiisit tsekattu pariin kertaan, niin uskaltanen suorittaa jonkinlaisen analyysin.

KT-uutuuden eeppisempi osasto - edellämainittu Mahtisanat ja Taivaankaunis esimerkiksi - vakuuttaa ja suorastaan miellyttää, mutta perkele, kuka on ollut niin kännissä levyntekoprosessin aikana, että on pitänyt Piru Irti -nimisen taideteoksen laskemista levylle hyvänä ideana? Liian tuttu riffi, liian tuttu sanoitusteema ja liian laiska meininki. Ellei kyse ole parodiasta, niin on tämä kenties Kotiteollisuuden historian turhin kappale.

Myöskään Aatteen nolo kohkaus tai Loveen langenneen jopa Eput mieleen tuova heruttelu ei miellytä oikein millään tasolla.

Nuo paremmalta vaikuttavat biisit voisi ostaa netistä mp3-soittimeen lojumaan, mutta toistaiseksi saaduilla näytöillä taitaa fyysinen levy jäädä osaltani hankkimatta.

 

[Ärräpää]

Jep.

Pakko tuoda omiakini mielipiteitä tälle sektorille.

Levy paukahti postilaatikosta ilmestymispäivänä, ja siitä asti juuri muulle rytkeelle ei stereoissa ole soittoaikaa liiennyt.

Ensimmäisien kuuntelukertojen jälkeen pitää sanoa että levy menee omalla listallani (Kotiteollisuuden levyt) jonnekin sijalle 4-6. Ehdottomasti paras levy bändiltä on mielestäni juurikin tuo edellä kiistelty Kuolleen Kukan Nimi. KKK:n jälkeen bändi ei ole onnistunut samanlaiseen rutistukseen yksiin kansiin, mutta who cares? Homma toimii edelleen, ja kyllä tämä meikäläiselle uppoaa yhä, ja komeasti.

Seiska-levy esimerkiksi ei kenties ole yhtä vahvaa murhaa kuin vaikkapa Eevan Perintö, mutta sanoitusten puolesta ei juuri synkempiin metsiin voi mennä. Seiskan ehdoton helmi on Vieraan sanomaa.

Parjattu Helvetistä itään levyhän ei missään nimessä ole myöskään täysin paskaa alusta loppuun. Muutama pakollinen hittikaavalla sävelletty tekele siellä siis on, mutta levylle mahtuu todella koviakin ralleja tyyliin Kuningas Mammona, joka tänä päivänäkin kuuluu meikäläisen top-5 osastolle.

Pari todella hyvää kappaletta uudellekin lätylle mahtuu, mutta toisaalta levyltä pomppaa muutama biisi tosi ikävästi korville. Levyn aatelia mielestäni ovat Laulu on kuollut, Lemminkäisen laulu, Ukonhauta sekä varauksin Taivaankaunis. Jos pitäisi suosikki valita niin olkoon se sitten Lemminkäisen laulu. Se putoaa tällä erää meikäläiselle parhaiten. En tiedä miksi. Kertsi on ainakin yksi parhaista mitä Hynysen on onnistunut tälle osastolle vääntää.

Laulu on kuollut kappaleen viimeiset minuutit purevat myös ihailtavan massiivisesti. Nämä vauhdikkaammat 4 vetoa eivät juuri tuo uutta tuolle vihaiselle osastolle, mutta eivät ole orkesterin tuotannon heikoimmasta päästä missään nimessä.

Heikoimpia tekeleitä ehdottomasti Loveen langennut sekä Varjonkukka. Nämä kaksi edustavat juuri sitä osastoa, jota ei kestä kuunnella kuin juuri sen yhden kerran.

Kaiken kaikkiaan, kenties jonkin verran enemmän odotin (taas), mutta levy tulee kuunneltua taas luultavasti suurimmilta osin kuunneltua puhki, ja niin tulee myös bändin seuraavat tuotokset.

 

[-OO-]

Tuon umpisurkean coverlevyn jälkeen oli vähän sellainen olo että näinköhän bändin eväät alkaa olla syöty, odotukset uutta levyä kohtaan ei olleet kovin korkealla. Mutta varsin hyvä levyhän sieltä tuli, ainakin minulle putoaa ihan komeasti. Hyvä että ovat yrittäneet tuoda jotain uusiakin elementtejä mukaan (levyllähän kuullaan jopa stemmalaulua!) muuttamatta bändin tavaramerkksoundia kuitenkaan liikaa.

Minä olen aina pitänyt enemmän tästä Kotiteollisuuden "populaarimusiikkiosastosta" ja omaksi suosikiksi on tällä hetkellä noussut biisi Taivas tippuu.

 

[KingNothing]

Minä olen aina pitänyt enemmän tästä Kotiteollisuuden "populaarimusiikkiosastosta" ja omaksi suosikiksi on tällä hetkellä noussut biisi Taivas tippuu.

Samaan biisiin olen jumittanut kovasti. Älyttömän hieno laulu ja kun Jouni oikein "laulaa" niin se vaan on hienoa. Toki sitä on tällä uudella levyllä paljon muuallakin eikä se minun mielestä ole yhtään huono asia. Uudistumista, sanoisi joku vääräleuka. Mutta vitun hyvä levy mun mielestä.

 

[PataJaska]

Samaa mieltä täällä ilmeisesti monen kanssa: kyllähän Kotareiden musertavan ylivoimaisesti paras levy on Kuolleen Kukan Nimi, se on se napakymppi jossa kaikki osuu kohdalleen ja jota äijät eivät tule ylittämään enää ikinä vaikka miten pyristelisivät. Karkeasti ottaen voi sanoa, että tällä levyllä on Kotareiden kaikkien aikojen TOP-10 biiseistä ainakin viisi (Vuonna Yksi Ja Kaksi, Kielletyn Puun Hedelmä, Tuomittu, Kuolemanvakavaa sekä tietenkin bändin paras kappale Satu Peikoista).. myös Tomusta Ja Tuhkasta lätyllä on hetkensä, esimerkiksi Kädessäni on yhä yksi bändin parhaista biiseistä koskaan.

Mutta tosiaan: KKN:n jälkeen juoksin minäkin innoisani kauppaan hakemaan Helvetistä Itään levyä.. ja voi itku mikä pettymys, jopahan oli umpisurkea albumi loistavan edeltäjänsä perään. Esimerkkinä paljon parjattu nimibiisi on todellakin aivan täyttä roskaa, noin 2/3 levyn muistakin biiseistä.. täysin lamaantuneena tästä pettymyksestä jätinkin melkein Seiskan sitten suoraan ostamatta, mutta ostinpa vielä kuitenkin.. ja sehän on kokonaisuutena parempi kuin edeltäjänsä, esimerkiksi Murheen Mailla ja Raskas Kantaa kuuluvat molemmat (etenkin jälkimmäinen) yllä mainitulle TOP-10 listalle. Seuraavan levyn, Iankaikkinen, olenkin sitten jättänyt kaupan hyllylle, mutta koneelta se löytyy. Ja silläkin on hetkensä kuten kieltämättä hieno nimibiisi, raivokas avausbiisi Kivireki, Ukko Perkele sekä erilainen ja todella hieno Unilaulu.. tästä uudesta levystä ei ole havaintoja, sen Mahtisanat biisin olen kuullut eikä se heilauttunut oikein mihinkään suuntaan..

Kotiteollisuuden suurin ongelma josta bändi ei tunnu pääsevän millään eroon, on se että levyjen sisällä hyvien ja huonojen biisien välinen kuilu on aivan valtava, siis tarkoitan todellakin aivan poikkeuksellisen valtava (tästä samasta ongelmastahan kärsivät myös mm. Stam1na ja Mokoma). Jos levyjen materiaali on vain noin 50% kuunneltavaa, niin se ei oikein riitä.. siksipä minulla on Kotareiden levyt jääneet aikalailla hyllyn koristeeksi, joita ei useinkaan tule soitettua. Poikkeuksena vain Kuolleen Kukan Nimi

 

[Murmeli]

Mutta tosiaan: KKN:n jälkeen juoksin minäkin innoisani kauppaan hakemaan Helvetistä Itään levyä.. ja voi itku mikä pettymys, jopahan oli umpisurkea albumi loistavan edeltäjänsä perään. Esimerkkinä paljon parjattu nimibiisi on todellakin aivan täyttä roskaa, noin 2/3 levyn muistakin biiseistä..

Tätä vastaan kyllä sodin, sillä tuntuu, että KT:n kuuntelijoiden ja jopa fanipoikien keskuudessa tuntuu olevan pelkästään muotia, että HI pitää haukkua ihan paskaksi.

Nimikappale ja Minä olen ovat omastanikin mielestäni heikkoja poppikappaleita ja Tämän taivaan alla varmasti aiheuttaa vastareaktioita raavaissa miehissä mutta muutoinhan levy on vähintäänkin tyydyttävä.

Varsinkin viimeiset neljä kappaletta ovat silkkaa rautaa. Jos esim Raskas kantaa kuuluu jonkun mielestä KT:n kärkipiiseihin niin miten Kaksonen tai Raudanlujat (puhumattakaan kappaleesta Yö päivää keinuttaa) ovat "silkkaa kuraa"?

Uskon, että radiosoittokappaleet ovat aiheuttaneet HI -albumin inhoreaktion, jonka vuoksi levyn jälkipuolisko on monilta jäänyt täysin ansiotta unohduksiin.

 

[Bauer]

Mitähän tästä uudestakin sanoisi. On kyllä tullut diggailtua bändiä jo vuosia, mutta jotenkin väsyneeltä alkaa kuulostaa meininki.

Ei, en todellakaan toivo Hynysen yrittävän tehdä jotain täysin uutta (koska se olisi todennäköisesti täyttä shittiä), mutta Ukonhautaa kuunnellessa tulee vahvasti sellainen fiilis että tämä on kuultu turhan monta kertaa ennenkin.

Onhan levyllä hetkensäkin, esimerkiksi Lemminkäisen laulu ja Loveen langennut ovat hyviä biisejä, mutta sitten taas etenkin nämä nopeammat ja vihaisemmat biisit tökkivät. Jotenkin tuollaiset kahden minuutin rypistykset kuulostavat hiukan väkinäisiltä ja bändi on nykyään selvästi parempi kevyempien biisien kanssa. Poikkeuksena tosin Varjonkukka, joka on aivan liian iskelmää makuuni. Levyn heikoin lenkki lienee kuitenkin Ukonhauta, joka muistuttaa aivan liikaa Tuonen joutsenta. Juuri tälläinen itsensä toisto on jotakin mitä ei toivoisi kuulevansa.

En tiedä, Ukonhauta ei vain kolise ollenkaan niin hyvin kuin viimeisimmät levyt. Kotiteollisuudelle voisi oikeasti tehdä hyvää parin vuoden tauko jotta Hynyselläkin olisi aikaa kehittää raikkaampia ja hiukan erilaisia kappaleita. Tämä nyt ei tietenkään tule tapahtumaan, mutta bändin jatkon kannalta se saattaisi olla hyväksi.

 

[Palstalegenda]

(puhumattakaan kappaleesta Yö päivää keinuttaa) ovat "silkkaa kuraa"?

Tuo Yö päivää keinuttaahan on makuuni se tietyllä tapaa Kottaraisten koskettavin kappale. Taisipa se Jounikin tuota kappaletta purkitettaessa kokea vaikeita hetkiä ja välillä piti käydä ulkoportailla pyyhkimässä itkut pois.

En kyllä ymmärrä tämänmoisia inttoja lainkaan, että mikä on paskaa ja mikä ei. Se mikä ei kustakin kuulijasta ole paskaa, se ei sitä hänelle ole. Subjektiivistahan se tämänmoinen asia kuin musiikkimaku onpi. Minun mielestä Kotiteollisuuden spektaakkelimaisin ja vaikuttavin kappale kokonaisuudessaan on Tuonen joutsen. Queenilla oli Bohemian Rhapsody, KT:lla Tuonen joutsen! (vertauskuva voi aiheuttaa hilpeyttä)

 

[Miguel]

Tätä vastaan kyllä sodin, sillä tuntuu, että KT:n kuuntelijoiden ja jopa fanipoikien keskuudessa tuntuu olevan pelkästään muotia, että HI pitää haukkua ihan paskaksi.

Nimikappale ja Minä olen ovat omastanikin mielestäni heikkoja poppikappaleita ja Tämän taivaan alla varmasti aiheuttaa vastareaktioita raavaissa miehissä mutta muutoinhan levy on vähintäänkin tyydyttävä.
[--]
Varsinkin viimeiset neljä kappaletta ovat silkkaa rautaa. Jos esim Raskas kantaa kuuluu jonkun mielestä KT:n kärkipiiseihin niin miten Kaksonen tai Raudanlujat (puhumattakaan kappaleesta Yö päivää keinuttaa) ovat "silkkaa kuraa"?

Harvinaisen hyvin kiteytetty. HI:llä on yksi umpiturha kappale (Viittä vaille vainaa) ja muutama liian helppo ja liian soitettu kappale, mutta levyn alkupuoli menee hyvänä päivänä kivana easylistening-tavarana läpi ja päättävän biisikvartetin jälkeen levy jättää aina rautaisen vaikutelman.

Ukonhautaan ei tämän ketjun kommenttien perusteella tarvitse rahojaan uhrata. Seiska oli ok, kun siinä oli vain puolet turhaa ja puolet hyvää, mutta ...no, mikäs sen seuraavan levyn nimi olikaan? Radiosinglet pitivät hyvin huolen siitä, että meikämanne ei kyseisen levyn kanssa tuttavuutta lähtenyt tekemään. Voisi laittaa KKN:n pitkästä aikaa soimaan.

 

[jesse72]

Viikko sitten tuli käytyä tsekkaamassa turilaiden keikkakunto Mikkelissä ja loppuunmyydyssä Vaakunassa. Ukonhaudalla lähti ja tutut ja turvalliset hiturit ladattiin ilmoille Kuningas Mammonasta Rakastaa Ei Rakastaa kautta Helvetin Itiin.

Perussettiä ja Hynynen oli hauska, joten kaikilla oli kivaa, etenkin illan päätteksi kassaa laskettaessa, ihankivasti taisi yleisö kuntojuomaa kuluttaa illan aikana..

 

[ipaz]

Ei, en todellakaan toivo Hynysen yrittävän tehdä jotain täysin uutta (koska se olisi todennäköisesti täyttä shittiä), mutta Ukonhautaa kuunnellessa tulee vahvasti sellainen fiilis että tämä on kuultu turhan monta kertaa ennenkin.

Niin, oppiiko vanha koira enää uutta? KT:n nettisivujen päiväkirjoissakin levytyssession jälkeen (=parin viikon ryyppyputki T.Holopaisen kartanossa) olivat herrat Hynynen ja Karmila todenneet että tulipa tehtyä taas sama levy ties kuinka monennen kerran.

Tämä Ukonhauta on ehkä leppoisin kaikista KT:n levyistä. Mitään todellista kuritusta ei ole missään vaiheessa, vaan samoja tutuksi ja toimiviksi todettuja melodioita käytetään kylmästi uudelleen. Sävelistä, soundeista ja sovituksesta ei kai kannata puhua kun Hyhynen ei itsekään tunnusta niistä mitään ymmärtävän. Se on Karmilan tehtävä. Helppo levy kuuntelijalla joka jää helposti taustamusiikiksi.

 

[Jj]

2 vuotta edellisestä viestistä? Eipä näytä Kottarit enää ketään kiinnostavan. No, uusi levy nyt kumminkin Äxän ilmaiskuuntelussa.

 

[Ted Raikas]

2 vuotta edellisestä viestistä? Eipä näytä Kottarit enää ketään kiinnostavan. No, uusi levy nyt kumminkin Äxän ilmaiskuuntelussa.

No, jos tälläistä matskua tekevät, niin ei ihme jos ei ketään kiinnosta. Varsin kaamea tekele tämä uusi levy. Viimeisin kunnon kosketus bändiin oli Iankaikkinen, joka oli yllättävän hyvä levy. Tätä uusinta edeltävä (Ukon hauta?) jäi kokonaan kuuntelematta, mutta jos se on vähääkään tätä laatua, niin saa jäädä kuulematta jatkossakin.

Olihan tässä uudella nyt hetkensä ja tosiaan yrittäneet jotakin uutta, mikä on ihan jees, mutta lopputulos on todella kehnoa kaikin puolin. Sanoitukset kuulosti tosi onnettomilta ja ihan kuin Hynysen laulukin olisi mennyt vain pelkästään heikompaan suuntaan? Liian vaativia biisejä kyhännyt? Loppujen lopuksi kaiken sen näennäisen uuden taustalta tulvii kuitenkin jo se kymmenet kerrat aiemmin kuultu Kotiteollisuus ja jatkuva deja vú leijuu ilmassa kun runttaus lähtee.

No, eiköhän tälle ostajansa löydy ja sitä kautta suosiota. Itse tuskin palaan tähän levyyn toiste, toistaiseksi huonointa mitä olen tämän vuoden levysadosta kuullut.

Heikkoa, Kotiteollisuus, heikkoa.

 

[Krupieeri]

Loppujen lopuksi kaiken sen näennäisen uuden taustalta tulvii kuitenkin jo se kymmenet kerrat aiemmin kuultu Kotiteollisuus ja jatkuva deja vú leijuu ilmassa kun runttaus lähtee.

Yleensä tietää mitä saa, kun Kotiteollisuutta pistää soimaan. Eikä siinä ole mitään, niinhän se yleensä menee monen bändin kohdalla. Vähän puolittain tuli kuunneltua tuo uusi, samaa tuttu huttua paljon joukossa, jotain uusia koukkuja mm. piano kappaleessa Raskaat veet oli ihan piristävä. Joskin minua häiritsi se, että ensimmäiset pari tahtia kuullosti omaan korvaan Blackin Wonderful life -kappaleelta. Oon ehkä kuullut alitajuisesti jostain taustalta Radio Novaa tai jotain. Jossain kohtaa puolestaan pianon nousu muistutti vähän Amorphisiä.

Radiosoittoa varmasti tulee ja jokunen radiohittikin. Omaan korvaan ei vielä kolahtanut yksikään biisi.

 

[ipaz]

Uutta lättyä on tässä nyt muutaman kerran tullut kuunneltua ja on sitten varmasti pliisuinta KT:ta ikinä. En tosin tyrmää koska esim. kappaleet "Ei Kukaan" ja "Itken Seinään Päin" ovat mielestäni hyviä. Lisäksi "Isän Kädestä" biisissä Holopaisen syntikat kuulostava korvaani hyviltä. Hynysen sanoitukset koko levyllä tuntuvat pureutuvan yhä enemmän suomalaisen miehen ahdistukseen ja alemmuudenarvoon sekä uskonnolle ihmettelyyn.

 

[Lauri]

Onhan tällä levyllä hetkensä, mutta ikävän vähiin ne loppujen lopuksi jäävät. Ensikuulemalta jäi ihan positiivinen maku, vaikka hieman ihmetytti levyn rauhallisuus. Toki Ukonhautakin oli aika rauhallinen levy, mutta siinä nuo kappaleet uppoavat hieman paremmin. Esim biisit Taivaankaunis, Varjonkukka, Taivas tippuu, Loveen langennut ja Lemminkäisen laulu ovat omaan korvaan ihan kelpo tavaraa.

Useamman kuuntelun jälkeen tuntuu, että uuden levyn kappaleet ovat aika lyhytikäisiä, ehkä liikaa ns. valmiiksi pureskeltuja, pois lukien muutama poikkeus. Tuli myös levyä kuunnellessa mieleen, että montako näistä biiseistä meinataan mahduttaa kiertueen settilistaan? Toivottavasti ei montaa, tuntuu ettei tällä levyllä montaa live-biisiä ole, johtuen tuosta rauhallisesta meiningistä. Toisaalta ei jaksaisi keikalle mennä kuuntelemaan näitä puhkikuluneita Rakastaa/ei rakasta, kielletyn puun hedelmää, Minä olen jne.

Tällä levyllä on muutama hyvä veto (Raskaat veet, Ei kukaan), mutta hasardeja on liikaa, jotta se tekisi tästä levystä hyvän (Sarvet itää, Pahanilmanlinnut, Ainoa) Etenkin tuo kappale Pahanilmanlinnut on huonointa KT:ta pitkään aikaan, todella ärsyttävän kuuloista tuo sanojen pidentely. Sanatkin ovat aika mitäänsanomattomat. Kokonaisuudessaan lyriikat levyllä ovat taattua Hynystä, alakuloa ja elämän varjopuolia. Ihan hyvin nuo edelleenkin toimivat.

 

[alwahla]

2 vuotta edellisestä viestistä? Eipä näytä Kottarit enää ketään kiinnostavan. No, uusi levy nyt kumminkin Äxän ilmaiskuuntelussa.

Kyllähän KT kiinnostaa aina, mutta en ole jaksanut paneutua asiaan.
Näinä parina vuotena on onneksi päässyt täydentämään musakirjastoa muutamalla KT:n levyllä (mukana ei kuitenkaan ole ollut se cover-scheisse).
Jossain hamassa tulevaisuudessa saatan jopa eksyä heidän keikalleen.