Ehkä Suomessa vain tiedostetaan se fakta, että mikäli päätyy rannikollemme, on paluu alkuperäisille elinalueille liki mahdottomuus ja edessä todennäköinen kituminen jossain päin Itämerta. Jostain englannista tms. ohjaaminen oikeille elinalueille on käytännössäkin huomattavasti helpompaa tai selviäminen olin voimin todennäköisempää.
Koska kyseessä on villieläin, joka on päätynyt Suomeen omin voimin ja siten luonnollisesti, olisi sen lopettaminen mielestäni jumalan leikkimistä.
Eri asia on se, jos villieläin kituisi ihmisen toiminnan seurauksena. Kuten vaikkapa piikkilanka-aitaan sotkeutumisesta vammautunut jänis, auton töytäisemäksi joutunut peura tai ikkunaa päin lentänyt lintu. Tai eläintarhasta karannut luonnosta vieraantunut eläin. Näissä tapauksissa kitumisen syy ei ole luonnon kiertokulussa (vaan ihmisessä) ja eläimen lopettaminen on oikea ratkaisu. Mutta jos esimerkiksi peura kituu siksi, että se on joutunut petoeläimen kynsiin mutta päässyt karkuun, eläimen kohtalo pitäisi jättää lähtökohtaiseksi luonnon "päätettäväksi".
Koti- ja lemmikkieläimien kohdalla lopettaminen kitumisen välttämiseksi on oikein, koska niiden elämä ei muutenkaan pääosin riipu luonnon kiertokulusta vaan ihmisestä (ne eivät edes olisi lajeina nykymuodossaan olemassa ilman ihmisen toimintaa).
Jos villieläimen auttaminen kohti sille suotuisampia olosuhteita ei onnistu, jättäisin asian luonnon hoidettavaksi. Mursu joko selviää pois kiipelistä tai ei: jos ei, niin sitten siitä on tuhannen kilon edestä hyötyä raadonsyöjille ja hajottajille. Toki hyvin ymmärrän, että näillä perusteilla eläimen auttaminenkin voidaan nähdä luonnon kiertokulkuun puuttumisena ja siten vääränä. Mutta tämä nyt on muutenkin puhtaasti moraalista pohdintaa, jossa hyväksyttäneen monenlaisia mielipiteitä.
