Allekirjoittanut koki varsin harvinaisen kohtaamisen eilen iltapäivästä vanhempien luona Kanta-Hämeen sydänmailla. Harvinaisella kohtaamisella en tarkoita vanhempieni tapaamista, koska heitä en kaikesta huolimatta laske luonnon eläimiksi. Noh, asiaan. Lähdimme emännän kanssa ihan hetken mielijohteesta pienelle iltapäiväkävelylle läheiselle harjulle, joka on jonkinlainen luonnonsuojelualue. Ehdimme kävellä vain vähän matkaa metsän siimekseen, kun aivan vierestä kuului tikan ääntä. Pysähdyimme ja ajattelimme, että seurataan nyt hetken käpytikan toimintaa - ne kun ovat varsin veikeitä otuksia. Näin tikan noin viiden metrin päässä kaatuneen puun rungolla. Samalla tajusin, että kyseessä ei todellakaan ollut käpytikka, vaan erittäin harvinainen valkoselkätikka. Lintu oli näkyvissä varmaankin minuutin ajan, eikä välittänyt meistä pätkääkään. Sitten lintu lensi pois ja sitä seurasi toinen tikka. Eli hyvinkin suurella todennäköisyydellä kyseessä oli valkoselkätikkapari, vaikka toista lintua en nähnytkään kuin vilaukselta.
Soitin asiasta eräälle vanhalle kaverilleni, joka on aktiivinen lintuharrastaja ja on myös rengastanut valkoselkätikkoja. Hän kertoi, että muutaman kilometrin päässä oli tänä kesänä pesinyt valkoselkätikkapari, mutta tuo näkemämme pariskunta saattoi jopa olla sellainenkin, josta hänellä ei ollut tietoa. Kuulimme vielä syvemmällä metsässä muutamaan otteeseen ääntä, jota pidin mahdollisena tikanpojan äänenä. Tämä kaverinikin piti sitä hyvin mahdollisena. Jos näin oli, löysimme ihan vahingossa valkoselkätikan reviirin. Täytyy tässä kesäloman aikana käydä näyttämässä paikka kaverille. Jos reviiri varmistuu, saavat nuo oikeat lintuharrastajt käydä ensi vuonna etsimässä mahdollista pesää ja rengastaa poikaset.
Oli kyllä hieno kokemus. En ole aikaisemmin valkoselkätikkaa nähnyt.