Kosketuksissa luonnon eläinten kanssa

[moby]

Maalla skidinä asuneena on tullut törmättyä kaikenlaisiin metsäneläviin, eikä kaupungissakaan voi näiltä satunnaisilta kohtaamisilta välttyä.

Parhaiten mieleen jäänyt tapaus tapahtui n. 20 vuotta sitten, kun olin kävelemässä naapurista kotiin. Oli sysipimeä elo/syyskuun ilta ja allekirjoittanut oli hieman maistellut kaverin kanssa kotitekoisia alkoholijuomia. Oli täysin pilvetöntä ja katselin kävellessäni tähtiä, kunnes helvetillinen sihinä keskeytti kävelyn ja pelästyin aivan mielettömästi. Olin kävellyt melkein siilin päälle ja tuo luontokappale taisi olla se kiroileva siili, joten se kajautti ilmoille melko paheksuvat sihautukset.

Toinen hauska tapaus sattui ollessani lenkillä silloisen rakkikoiramme kanssa. Yhtäkkiä koira suuntasi metsään kuono pystyssä. Menin piskin perään ja sain seurata melko hauskaa näytelmää koiran ja helvetillisen suuren uroshirven välillä. Koira meni kulmakunnan kinginä uhoamaan väärälle persoonalle. Uroshirvi "mörähti" pari kertaa ja koira sai jalat alleen. Koskaan en ole nähnyt koiraa niin häntä koipien välissä...

Onhan täällä kaupungissakin tullut cityeläimet tutuksi. Rusakot käyvät pihalla harva se päivä ja kerran otin ketun kanssa minuutin tuijotuskilpailun. Olin parvekkeella tupakalla joskus kello neljän aikoihin aamulla. Lainkuuliainen kettu hölkytteli reippaasti jalkakäytävää pitkin. Kysyin sitten repolaiselta, että mihin matka. Kettu pysähtyi ja jäi tuijottamaan ja ilmeisesti mietiskelemään, että mitäs siellä huutelet, mee jo nukkumaan.

Mökillä jänis tietää jo, että kun porukkaa ilmaantuu asumaan mökkiä, niin aamulla saa salaatin jämät kalliolta ikkunan alta, jolloin pystyn tarkkailemaan ko. luontokappaleen rutiineja.

 

[sampio]

Tänä syksynä orava piru löysi paikan...

Varmasti mielenkiintoinen tuttavuus. En tiedä tehoaako tässä tapauksessa, mutta usein elokuvissa pyydetään pappi tai manaaja apuun.

 

[AnaMasa]

Varmasti mielenkiintoinen tuttavuus. En tiedä tehoaako tässä tapauksessa, mutta usein elokuvissa pyydetään pappi tai manaaja apuun.

Metsästysfoorumilla joku kyseli, että mitä tehdä välikaton vallanneelle oravalle. Ensin ehdotettiin, myrkkyä, rotanloukkua, stereoiden huudattamista ja muuta tehotonta, mutta sitten tuli helmi.

Poraa kattoon kämmenen mentävä reikä. Työnnä käsi reiästä välikatolle ja nosta keskisormi pystyyn. Oravaa alkaa ennen pitkää moinen touhu vituttamaan kuin pientä oravaa, jolloin se lähtee rekisterinumerosi perusteella selvittämään henkilöllisyyttäsi. Sillä välin voit verkottaa välikaton.

 

[Prookie]

Juopuneita tilhiä on silloin tällöin osunut meidänkin olohuoneen ikkunaan, lienevätkö sitten kuokkimaan yrittäneet vai mitä.

Kannattaa laittaa olutpullot ym. alkoholituotteet pois näkyviltä, niin tuosta ongelmasta pääsee eroon.

Vaikka itse olen luonnossa melko paljon liikkunut, niin mihinkään kovin erikoiseen kosketukseen en ole päässyt. Kerran sienimetsällä oli karhu hiljattain käynyt mehiläispesiä maasta mylläämässä. Ei onneksi itse karhua näkynyt, vaikka tapahtumasta ei voinut olla kovin pitkää aikaa sillä pesien rippeiden ympärillä oli vielä kova pörinä.

Mummolleni sattui melko hauska tapaus kun Lapissa mökillä pyöri kettu viekkaine poikasineen pihapiirissa. Poikaset olivat kesyjä ja tulivat aivan vierestä hakemaan niille tarkoitettuja herkkupaloja. Ilmeisesti yksi pennuista oli tyytymätön tarjottuihin ruuan tähteisiin, kun eräänä iltana se tuli hakemaan mummon aamutossut parempaan talteen mökin rappusilta. Mummo huomasi ikkunasta mitä oli tapahtumassa ja huusi verannalta ketun perään, mutta elukka ei kieltoja totellut vaan vei molemmat tossut parempaan talteen. Seuraavana vuonna tosin toinen tossuista löytyi pihapiiristä.

 

[tahtookirjoittaa]

Kannattaa laittaa olutpullot ym. alkoholituotteet pois näkyviltä, niin tuosta ongelmasta pääsee eroon.

Tilhien tapauksessa etenkin Sorbus-pullot pois näkyvistä.

 

[peruspata]

Keskiviikon 16.12.2009 Radio Suomen luontoillassa oli hauska kertomus. Yksi asiantuntijaraadin jäsen kertoi oman kokemuksensa metsähiiristä ja niiden keräilyvaistosta.

Kertojalla oli kellarikerroksessaan roikkumassa sukelluspuku, ja yhtenä päivänä hän alkoi katsoa, että miten se näyttää siltä kuin ruumis olisi sisällä roikkumassa myös. Tarkemmin katsottuna puku oli sitten täynnä auringonkukansiemeniä. Kävi ilmi, että metsähiiri oli tyhjentänyt naapurin isännän säkin siemeniä tähän sukelluspukuun.

Lutusia metsänelämiä... :D

 

[Isktr]

Ollaan tässä korpitorpan pihalla pidetty lintulautaa ja talipötköjä about 15 vuotta, eikä bongaussaldo ole mitenkään ihmeellinen. Vähänkään harvinaisemmat tai erikoisemmat visertäjät on kiertäneet tämän tontin kaukaa.
Tikat on tästä miellyttävä poikkeus, tämän vuoden puolella pikkutikka ja harmaapäätikka ovat poikenneet muutaman kerran. Käpytikkoja vaivaksi asti ja palokärjen ainakin kuulee päivittäin.
Tänään sitten rävähti, valkoselkätikkanaaras pyöri pihassa parikymmentä minuuttia. Shaatana kun ei ole kunnon digijärkkäriä, suttuisista pokkarikuvistani lajitunnistuksen kyllä tekee satavarmasti, olisi vaan ollut mukava saada pari albumikelpoista otosta.

 

[varjo]

Kappas, tämä ketju osuukin hyvin kohdalle kun tänään lenkillä pääsi taas tutustumaan elukoihin ihan kunnolla juoksulenkillä.
Ensin ulkoilureitin varrella viereisen puun latvassa päätään moshasi palokärki ja piti ihan pysähtyä kun niin friikiltä pikimusta lintu punaisella irokeesilla (tai whatever töyhtö onkaan) näytti valkoista taustaa vasten. Ja kyllä se meteliäkin piti kun poravasara lähti käyntiin ilmeisesti molemminpuolisen hämmennyksen jälkeen.

Paluumatkalla polkua pitkin säikäytin taas yhden bambin (tai mikä valkohäntäkauris se nykyään onkaan) matkoihinsa, niitä tuntuu olevan Espoon keskuspuiston metsissä ihan laumoittain kun noin suunnistuslenkkien puitteissa kesäisin tulee ehkä kerran kuussa törmättyä sellaiseen, tätä päivää edeltävästä spottauksestakaan ei taida olla kuin viikko. Tai sitten kyse on vain harvinaisen sitkeästä yksilöstä, joka on päättänyt vakoilla tekemisiäni.

Mutta palokärki oli kyllä upea ilmestys, ei ihan heti tule mieleen että olisin nähnyt sellaisen noin läheltä (ehkä se 4-5m matkaa) vaikka metelin kyllä aina välillä kuulee ympäri metsiä.

 

[Uleåborgir]

Paluumatkalla polkua pitkin säikäytin taas yhden bambin (tai mikä valkohäntäkauris se nykyään onkaan) matkoihinsa,

Bambi on metsäkauris. Noita on tullut nähtyä aika paljonkin Pohjois-Ruotsiin suuntautuneilla kalareissuilla. Ne ovat levinneet Pohjanlahden kaarta pitkin Manner-Suomeen. Niitä on tuotu myös Uudellemaalle.

Pari vuotta sitten oltiin kaverin kanssa kalassa eräällä kiiminkiläisellä korpijärvellä. Yht'äkkiä alkoi lammen vastarannan metsästä kuulua lintujen varoitteluääniä ja joutsenten kailotusta. Ja möyrinää sekä puiden raksahtelua. Sillä suunnalla tiedettiin olevan karhun pesä ja karhuhan se siellä nosti kämmentä ja löi. Olimme aluksi ihan hissun kissun, mutta sitten aloimme puhua kovaäänisesti jolloin mesikämmen otti hatkat. Samoin teimme mekin. Autolle oli matkaa puolisen kilsaa, ja matka taittui varsin nopeasti. Karhun marjapaskoja onkin tullut nähtyä useamman kerran. Vaimon kotipaikkakunnalla on majavayhteiskunta, jota on tullut seurattua useasti. Saukkoja olen nähnyt myös pari kertaa.

Kettuja olen nähnyt muutaman kerran. Yksi cityrepolainen oli hyvänä jänökesänä metsällä Oulun Kastellin liikekeskittymässä. Suden näin pienenä poikana Oulun ja Kemin välillä tienposkessa - yksinäisen susihukan. Vanhempieni kotona isukki harrastaa voimaperäistä lintujen ruokintaa. Myös kurre on totta kai osilla. Kaikkein ikävintä on ollut kuitenkin nähdä, kun orava roikottaa suussaan höyhenetöntä linnunpoikasta. Ruma näky. Lintuja tulee bongattua etenkin keväisin, syksyllä se on liian haikeaa. Talvisin on mukava ajaa jollekin hiljaiselle kylätielle ja kuunnella pöllöjen huhuilua. Huuhkaja on ehdoton suosikkini.

EDIT: paras meinasi unohtua. Elettiin kevättalvea 2000. Olin tuolloin rakennusfirmassa töissä. Aamulla ajelin Saabillani töihin ja Castrénin kentän kohdalla tien ylitti kärppä. Pienellä k:lla. Ruokatunnilla olin sitten ruokasavuilla sosiaaliparakin edessä, kun toisella puolella tietä käveli afroamerikkalainen Kärppien tuulipuku päällä. Illalla oli Kärppien viimeinen runkosarjaottelu divarissa KooKoota vastaan, jonka Kärpät voitti. Outo päivä.

 

[ms.qvist]

Illan hämärtyessä yöksi oli miellyttävää viivähtää hetki parvekkeella. Siinä ollessani alkoi kuulua kauhea lokkien kirkuminen ja rääkyminen. Muutama lensi kaarti ylitseni kirkuen palaten takaisin talon toiselle puolen.

Ajattelin, että mikähän siellä liene kun noin hermostuksissaan kirkuvat keskellä yötä.

Katselin näytelmää tovin ja sitten lokit alkoivat lennellä hermustuneemmin katon yli ja syöksähdellä matalammalle. Hetken kuluttua juuri ja juuri katon yli liisi majesteetillisesti pöllö. Ilta oli jo sen verran hämärtynyt etten tunnistanut pöllöä, mutta kookas se oli, paljon suurempi kuin sitä häirinneet lokit. Sinne pöllö liiteli läheiseen metsikköön karistaen lokit kannoiltaan. Oli se vaan komea näky!

vlad.

 

[Ted Raikas]

Oli se vaan komea näky!

Uskon. Mahtava eläin. Luonnossa en ole koskaan pöllöjä nähnyt, mutta eläintarhoissa kyllä. Erityisesti huuhkaja on todella vaikuttava ilmestys ja en voi kuin kuvitella, millaista olisi nähdä tuo eläin ihan livenä metsässä. Tosin voi olla, että yöllä ei juuri erottaisi.

Majesteetillisia lintuja, ei samalla lailla kuin kotkat, mutta omalla mystisellä tavallaan.

 

[Sistis]

Ilta oli jo sen verran hämärtynyt etten tunnistanut pöllöä, mutta kookas se oli, paljon suurempi kuin sitä häirinneet lokit. Sinne pöllö liiteli läheiseen metsikköön karistaen lokit kannoiltaan. Oli se vaan komea näky!

Jos tämä tapahtui eteläisessä Suomessa, kyseessä oli kokonsa puolesta erittäin todennäköisesti viirupöllö tai huuhkaja. Komeita näkyjä molemmat. Itse olen myös nähnyt molemmat luonnossa, joskin tapauksista on lähemmäs 20 vuotta aikaa. Viirupöllön olen nähnyt ihan kirkkaassa päivänvalossakin. Huuhkajan vain yön pimeydessä.

Värityksen perusteella voinet tunnistaa, kumpi laji oli kyseessä. Tuossa on hyvä kuvakokoelma lajeista:

Huuhkaja:
http://www.lintukuva.fi/lajikuvat/bubbub/

Viirupöllö:
http://www.lintukuva.fi/lajikuvat/strura/

 

[Daespoo]

Mistäköhän tuo huuhkajan englanninkielinen nimi eagle owl tulee? Vain sen takia että huuhkaja on (käsittääkseni) isokokoisin pöllö?

 

[Sistis]

Mistäköhän tuo huuhkajan englanninkielinen nimi eagle owl tulee? Vain sen takia että huuhkaja on (käsittääkseni) isokokoisin pöllö?

Isokokoisin eurooppalaisista. Wikipedian englanninkielinen sivukaan (http://en.wikipedia.org/wiki/Eurasian_Eagle-owl) ei kerro nimen alkuperää. Sen sijaan siellä kerrotaan, että on olemassa vielä eräs suurempi pöllölaji (Blakiston's Fish Owl, ei suomennosta), joka linkin perusteella asustelee Japanissa.

Itse veikkaisin, että juurikin tuo suuri koko sekä väritys voisivat olla nimen alkuperänä. Itse olen osittain miettinyt tuota suomenkielisen nimen alkuperää. Huuhkaja kun sattuu olemaan ainoa pöllölajimme, jonka nimessä ei mainita sanaa "pöllö". Ilmeisesti kansanperinteemme vaikuttaa osaltaan tähän. Huuhkajaa kun on pidetti onnettomuuksien ennustajana etc. ja se on kokenut voimakasta vainoa. Tuolla nimellä huuhkaja on siis kaiketi eroteltu "tavallisista pöllöistä". Luonnollisesti voisi päätellä, että ainakin huuhkajan ääntelyllä on ollut osansa nimen ulkoasussa.

 

[ms.qvist]

Jos tämä tapahtui eteläisessä Suomessa, kyseessä oli kokonsa puolesta erittäin todennäköisesti viirupöllö tai huuhkaja. Komeita näkyjä molemmat. Itse olen myös nähnyt molemmat luonnossa, joskin tapauksista on lähemmäs 20 vuotta aikaa. Viirupöllön olen nähnyt ihan kirkkaassa päivänvalossakin. Huuhkajan vain yön pimeydessä.

Ilta oli tuolloin jo niin tumma etten nähnyt pöllön väritystä, tummana hiljaisena hahmona se liiteli majesteetillisesti läheiseen metsikköön. Katsoin linkkiesi kaikki kuvat läpi, niiden perusteellä kallistuisin enemmän Viirupöllön puoleen mutta täysin varma en asiasta ole. Kaikesta huolimatta, komea näky!

vlad.

 

[SGD]

Ilmeisesti kansanperinteemme vaikuttaa osaltaan tähän. Huuhkajaa kun on pidetti onnettomuuksien ennustajana etc. ja se on kokenut voimakasta vainoa. Tuolla nimellä huuhkaja on siis kaiketi eroteltu "tavallisista pöllöistä". Luonnollisesti voisi päätellä, että ainakin huuhkajan ääntelyllä on ollut osansa nimen ulkoasussa.

Silloin tämän futishuuhkajan tullessa kentälle joku kirjoitti, että jossain päin Suomea lintua kutsuttiin hyypiöksi, mikä viittaisi tuohon mainitsemaasi pahanilmanlintuuteen.

 

[Pottakameli]

Ilta oli tuolloin jo niin tumma etten nähnyt pöllön väritystä, tummana hiljaisena hahmona se liiteli majesteetillisesti läheiseen metsikköön. Katsoin linkkiesi kaikki kuvat läpi, niiden perusteellä kallistuisin enemmän Viirupöllön puoleen mutta täysin varma en asiasta ole. Kaikesta huolimatta, komea näky!

vlad.

Vanhempien talon lähimetsissä on alkanut nyt vuoden sisään näkymään pöllöjä. En ole päässyt kunnolla näkemään, mutta olen lähinnä paskonut housuuni kun ne nousevat lentoon suht läheltä. Samassa metsikössä on ollut suht vahva Pyykanta muutaman vuoden ajan, joten ehkä tuo pöllöjen ilmestyminen liittyy osittain siihen. Itse olen epäillyt myös Viirupöllöä näin lintua näkemättä.

 

[Sistis]

Itse olen epäillyt myös Viirupöllöä näin lintua näkemättä.

Jos kyseessä on viirupöllö, niin kannattaa pesimäaikaan varoa, jos liikuskelee tuolla metsässä. Viirupöllö on pelottavan vaarallinen puolustaessaan pesäänsä. Se on iso ja voimakas ja myös erittäin aggressiivinen.

 

[cottonmouth]

Itse bongasin, vaikken mikään varsinainen bongari olekaan, Espoon Tapiolassa ilmeisen harvinaisuuden eli punakaulahanhen. Aluksi tuo näytti vain hienonväriseltä hanhelta kanadanhanhi laumassa, mutta ilmeisesti ei aivan jokapäiväisestä näystä ollutkaan kysymys. Hassua miten periaatteessa aivan triviaali tilanne saa innostumaan aiheesta eli eiköhän pidä ottaa kaukoputki kesäksi lainaan ja se tanassa lähteä rannoille tipuja tarkkailemaan.

 

[MustatKortit]

Käärmeitä ? Mitä teette ?

Tähän alkuun erikoinen "luontoviikonloppu" Turun saaristossa pari kesää sitten. Saman viikonlopun aikana bongattu:

1. Hirvi lähes veneen vieressä(!!) uimassa saaresta toiseen.
2. Minkki hiipimässä kohti silakanperkuun jälkeisiä jämiä rantakivikossa (oli muuten siinä ihan avoimella paikalla varmaan noin tunnin verran)
3. Merikotka noin 30-50 metrin korkeudessa jahtaamassa lokkia (miksi?)
4. Yksi kyyhavainto perjantaina, rantakäärme bongattiin sunnuntaina ennen kotiinlähtöä.

Kohtaan neljä liittyen, miten arvon jatkoaikalaiset suhtaudutte käärmeisiin mökillä? Itselläni (ja oikeastaan koko perheellä) on aika paha tuo käärmekammo ja tästä johtuen kaikki käärmeet - kyllä, myös rantakäärmeet - kolkataan hengiltä, jos vain kiinni saadaan.

 

[Uleåborgir]

Mistäköhän tuo huuhkajan englanninkielinen nimi eagle owl tulee? Vain sen takia että huuhkaja on (käsittääkseni) isokokoisin pöllö?

IItse olen osittain miettinyt tuota suomenkielisen nimen alkuperää. Huuhkaja kun sattuu olemaan ainoa pöllölajimme, jonka nimessä ei mainita sanaa "pöllö". Ilmeisesti kansanperinteemme vaikuttaa osaltaan tähän. Huuhkajaa kun on pidetti onnettomuuksien ennustajana etc. ja se on kokenut voimakasta vainoa. Tuolla nimellä huuhkaja on siis kaiketi eroteltu "tavallisista pöllöistä". Luonnollisesti voisi päätellä, että ainakin huuhkajan ääntelyllä on ollut osansa nimen ulkoasussa.

Jukka Hintikan Suomen lintujen nimet - merkitys ja alkuperä -kirjan mukaan englanninkielinen eagle owl -nimitys johtuu linnun suuresta koosta. "Huuhkaja" on onomatopoeettinen linnun ääntelyä jäljittelevä nimi. Jo Mikael Agricola käytti huuhkajasta nimeä hwhkaija. Hyypiön lisäksi huuhkajaa on kutsuttu suomen kielen variaatioissa hyypiäksi. Sami Hyypiä kelpaa siten lingvistisesti futismaajoukkueemme maskotiksi.

Huuhkaja on satanistisen iso petolintu. Siipien kärkiväli on n. 150 cm ja pituuttakin on parhaimmillaan 75 cm. Naaraat ovat yleensä koiraita suurempia. Tipu voi painaa jopa 4 kiloa.

 

[Jupe]

Länsi-Helsingin ulkoilualueilla, yhdelllä pururadan pätkällä bongasin muutama vuosi sitten pienen pöllön. Istui tiestä noin 5-8 metrin päässä olevan havupuun alimmalla oksalla ja mun tulkinnan mukaan kyttäsi hiiriä/myyriä. Saattoipa citykanejakin/rusakon poikasia havitella. Todennäköisesti oli varpuspöllö, koko oli arviolta jotain 20-30cm.
Mielenkiintoista tässä oli ettei se ollut moksiskaan meikäläisestä ja mun hurtasta. Toinenkin ulkoilija pysähtyi viereen ihmettelemään. Kaupunkilaistuu nämäkin ja hyväksyy häiriötekijöitä enemmän kuin ennen.

Toinen mielenkiintoinen tapaus mikä tuli mieleen tuosta vladin kertomuksesta oli Talin Urheilupuistossa about puoli vuotta sitten. Kaikki lähiseudun linnut rääkyi ja kierteli taivaalla niin naakat kuin varikset ja piti kovaa "hälytysääntä". Ajattelin että jotain mielenkiintoista on lähellä. Suoraan taivaalla ympyrää kiertävien pienempien lintujen alla ison puun alimmalla oksalla oli julmetun kokoinen petolintu, en nyt väitä että se oli kotka. Mutta pirun iso se oli ja se lento kun se lähti siitä tovin istuttuaan liitelemään oli upeaa katseltavaa. Iso haukka ainakin omien kokemusten perusteella. Koko oli kevyesti yli puoli metriä. Pk-seudulla olen ennenkin nähnyt "perus" hiirihaukkoja peltojen yllä ja tämä oli isompi.

Itsellä vielä aika tuoreessa muistissa yhdessa Saksalaisessa eläintarhassa nähty petolintujen lentonäytös missä pääsi todistamaan toista kymmentä petolintua ulkona lentämässä ihan muutaman metrin päässä. Huikeaa, en vastaavaa ollut aiemmin kokenut. Mukana oli mm Huuhkaja sekä Valkopäämerikotka jotka lennätettiin yleisön päiden yli kouluttajalta toiselle, mieletön fiilis.


_

 

[Uleåborgir]

Länsi-Helsingin ulkoilualueilla, yhdelllä pururadan pätkällä bongasin muutama vuosi sitten pienen pöllön. Istui tiestä noin 5-8 metrin päässä olevan havupuun alimmalla oksalla ja mun tulkinnan mukaan kyttäsi hiiriä/myyriä. Saattoipa citykanejakin/rusakon poikasia havitella. Todennäköisesti oli varpuspöllö, koko oli arviolta jotain 20-30cm.
Mielenkiintoista tässä oli ettei se ollut moksiskaan meikäläisestä ja mun hurtasta. Toinenkin ulkoilija pysähtyi viereen ihmettelemään. Kaupunkilaistuu nämäkin ja hyväksyy häiriötekijöitä enemmän kuin ennen.

Varpuspöllö on nimensä veroinen, sen koko on 15-19 cm, höyhenpeite tekee siitä kuitenkin "kokoistaan suuremman" näköisen. Niin city- kuin maalaisvarpuspöllöjä yhdistää se, että ne ovat naamioitumisen mestareita - ne luottavat suojaväriinsä lähes sokeasti. Sinulla on ollut onnea, kun olet onnistunut hoksaamaan tämän pienen tappokoneen havupuun oksalta. Oikeastaan ainoa vaihtoehto varpuspöllön sijaan olisi muuten helmipöllö, joka sopisi paremmin arvioosi linnun koosta. Helmipöllön erottaa varmaan parhaiten varpuspöllöstä helmipöllön valkoisenkirjavan naaman perusteella. Varpuspöllöllä on harmaa pärstä.

Olen nähnyt elämäni aikana paljon pöllöjä. Sitä en tiedä olenko nähnyt niitä keskimäärin enemmän kuin muut, mutta koska olen kevyen sarjan lintubongari, on lintujen tunnistaminen ja erottaminen "haukoista" olennaisesti parantunut. Siinä missä ennen asiantuntemuksen karttumista olivat kaikki petolinnut "haukkoja", on niistä suuri osa nykyään pöllöjä. Pöllöstä tulee äärimaallikolle mieleen paksu ja raskaan näköinen tirppa, mutta mm. suopöllö muistuttaa lennossa kovasti isoa haukkaa. Pöllön näkeminen maalla tai kaupungissa ei ole mitenkään tavatonta.

 

[Jupe]

Oikeastaan ainoa vaihtoehto varpuspöllön sijaan olisi muuten helmipöllö, joka sopisi paremmin arvioosi linnun koosta. Helmipöllön erottaa varmaan parhaiten varpuspöllöstä helmipöllön valkoisenkirjavan naaman perusteella. Varpuspöllöllä on harmaa pärstä.

Nyt kun mainitsit ja kävin katsomassa Wikipedia sivut niin Helmipöllö lienee ollut kyseessä. Väritys täsmää mielestäni paremmin ja koko.

Ja siitä toisesta isommasta petolinnusta. Etäisyyttä oli parikymmentämetriä ja päivän valossa erotti suuren linnun kohtalaisen hyvin. Päästä kuitenkin erottui selvästi päiväpetolinnun nokka. Lintu oli kauttaaltaan ruskeahko. Olisikohan voinut olla nuori maakotka. Mitä isoihin pöllöihin tulee niin nokasta itse ne ensimmäisenä varmasti erottaisin haukkoihin verrattuna ja lentäessäkin ovat erilaisia.

Tässä bonuksena maakotkasta ottamani kuva saksalaisessa lentonäytöksessä.



_

 

[Uleåborgir]

Ja siitä toisesta isommasta petolinnusta. Etäisyyttä oli parikymmentämetriä ja päivän valossa erotti suuren linnun kohtalaisen hyvin. Päästä kuitenkin erottui selvästi päiväpetolinnun nokka. Lintu oli kauttaaltaan ruskeahko. Olisikohan voinut olla nuori maakotka. Mitä isoihin pöllöihin tulee niin nokasta itse ne ensimmäisenä varmasti erottaisin haukkoihin verrattuna ja lentäessäkin ovat erilaisia.

Aiemman kuvauksen perusteella, ja jos lintu on todellakin ollut selkeästi hiirihaukkaa isompi ruskea lintu, on kyseessä todellakin voinut olla maakotka. Maakotka ei pesi niin etelässä, mutta mm. haaskaruokinta on houkutellut viime aikoina maakotkia poikkeamaan vaelluksillaan myös Etelä-Suomeen eteläisemmistä maista. Toisaalta pohjoissuomalaisia vanhoja kotkia poikkeaa myös etelässä istahtamaan valmiiksi katetun pöydän ääreen. Maakotkan pituus on 80-95 cm, siipiväli 185-230 cm. Toinen reilusti yli puolimetrinen ruskea petolintu on sitten merikotka. Yksi mahdollisuus on myös haarahaukka, mutta se on kahta edellämainittua huomattavasti pienempi ja hontelompi.