Koskettavimmat muistosi hyvinä/huonoina hetkinä

[aceman81]

3.11. 2001 Ässät-HIFK ei löydy videota, enää. Joonas Vihko törmäsi Tommi Satosaaren ja joukkotappelu oli valmis. Tulevat seurakaveri-Pasit Peltonen ja Nielikäinen tutustuivat toisiinsa.

Niko Mikkola vs. Curtis Sheptak

 

[San Jose Shark #50]

Tuo Mikkolan ja Sheptakin otatus on klassikko - kuin myös Sheptak vs. Mäkinen ja Mikkola vs. Janecky,. Niko pelas tuolloin TPS:n paidassa ja koitti ajella Janeckyn - heikolla menestyksellä.

Sit tulee mieleen myös playoff-sarja TPS:a vastaan joskus 90-luvun puolimaissa kun Fanduls ja Mikkola ottavat mittaa TPS:n Sundbladista ja Antti Aallosta. Fanduls muistaakseni pisti Aallon aika nopeasti pakettiin painiotteilla.

 

[Zeta03]

Kausi 2005-2006. Silloin tuli omalla seuranta-ajalla ensimmäistä kertaa kunnon menestystä ja muutenkin koko kausi oli erittäin mielenkiintoinen sekä tapahtumarikas. Harmittavasti jäi sen pienen napsun täydellisyydestä mutta onneksi sitten seuraavalla kerralla finaaleissa natsasi kohdilleen.

 

[ValkMan]

Positiivisimmat asiat liittyvät kevääseen 2013. Viides finaaliottelu Tampereella, joka päättyi noin klo 22.45 Savinaisen voittomaaliin. Ja pari päivää myöhemmin, kun tajusi sen, että ollaan oikeesti mestareita. Pahin muisto on epäilemättä peli Jyppiä vastaan, jossa Otevrel loukkaantui. Kun näin, miten jäi makaamaan sinne päätyyn sen yhteentörmäyksen jälkeen, niin tiesin heti, että nyt kävi todella pahasti. Onhan tämä Ässien toiminta ollut lähes joka vuosi aika värikästä seurattavaa niin hyvässä kuin pahassa. Tämä kausi on hyvänä esimerkki siitä, miten asiat vaan voivat joskus mennä täysin pieleen.

 

[Jurvanen]

Se joku kausi, jolloin vain voitolla pääsisi pudotuspeleihin ja tilanne Bluesia (?) vastaan kotona tasan kolmannen erän lopulla. Ässät pelaa ilman maalivahtia ja Shirreffs (?) ottaa purkukiekon oikein kunnolla varmistellen, mutta se pomppaa jotenkin kummallisesti jalkojen välistä ja liruu maaliin. Katsomossa joku nuorehko naisoletettu itkee pelin jälkeen ja pyyhkii kyyneleitä lippuunsa. Joku ihmeen muistikuva on, että Juhani Tamminen liittyi tähän kauteen tavalla tai toisella.
Oli juttua, että Shirreffs lähti hallilta heti kun vain oli mahdollista ja ajoi vielä poistuessaan jonkun jalan päältä, mutta olen suht varma, että on pelkkää legendaa.
Tuntuu, että tuossa on kaikki yksityiskohdat väärin, mutta se tunne, kun kiekko hitaasti lipui maaliin sellaisen suorituksen jälkeen, joka 99 kertaa sadasta ei olisi päättynyt noin - se jotenkin kiteyttää Ässien seuraamisen. Aina se joukkue löytää uusia tapoja tuottaa pettymystä.

Olegs Sorokinsin pyörähdykset, joita jäi suorittamaan alkulämmöissä kun muut olivat jo kopissa. Spin-o-rama joka neljänteen peliin vakio.
Langkow'n pakko pelata sillä mailalla maalin takana, vaikkei siitä ikinä tullut mitään. Ei ikinä samaa virhettä kahdesti, vaan aina uusi moka pohjattomasta varastosta.

Rynnäs ensimmäisissä peleissään luukkuvahtina ja saa kiekon päähänsä. Kunnon veskari on kiekon tiellä vaihtoaitiossakin.
Kevät nollakuusi, Jussi Ahon harkinnan pettäminen ja hyvin hämmentävän tunnelman hopeajuhla. Itkevä laskuhumalainen Rautee, naishuoltajalta kysytään, että: "miltä on tuntunut vatkata äijien palleja?" ja "Juuso Rynnäs!" "Se on kyllä Jussi" "Ihan sama. Et sä pelannut peliäkään". Marko Toivosen ääni, joka oli möreämpi kuin mikään ikinä. Irokeesit.

Jari Korpisalo noin yleisesti.
Ihan ensimmäinen matsi, jossa seisomakatsomossa oli vielä puulauteet. Se tunne, kun satakiloiset ukot pomppii ympärillä ja kaikki tärisee. Lippuja kaikkialla.

Mestis-karsinnat vaasalaisia vastaan. Koko päivän oli ihan uskomattoman levoton ja paha olo. Mistään oikein tullut mitään ja oikein vieläkään ei kunnolla osaa myöntää, että jääkiekko voi ajattelevaan ihmiseen vaikuttaa noin lujaa.
Ekasta erästä tuli katsottua pari minuuttia ja sitten stressinukahdettua suoraan lattialle. Herää juuri sopivasti siihen, kun Tamminen kitisee kaiken epäreiluutta pelin jälkeisessä haastattelussa. Varovainen opitimismi siitä, että Ässät on vielä liigajoukkue.

 

[Juomari Turmio]

Se joku kausi, jolloin vain voitolla pääsisi pudotuspeleihin ja tilanne Bluesia (?) vastaan kotona tasan kolmannen erän lopulla. Ässät pelaa ilman maalivahtia ja Shirreffs (?) ottaa purkukiekon oikein kunnolla varmistellen, mutta se pomppaa jotenkin kummallisesti jalkojen välistä ja liruu maaliin. Katsomossa joku nuorehko naisoletettu itkee pelin jälkeen ja pyyhkii kyyneleitä lippuunsa. Joku ihmeen muistikuva on, että Juhani Tamminen liittyi tähän kauteen tavalla tai toisella.
Oli juttua, että Shirreffs lähti hallilta heti kun vain oli mahdollista ja ajoi vielä poistuessaan jonkun jalan päältä, mutta olen suht varma, että on pelkkää legendaa.
Tuntuu, että tuossa on kaikki yksityiskohdat väärin, mutta se tunne, kun kiekko hitaasti lipui maaliin sellaisen suorituksen jälkeen, joka 99 kertaa sadasta ei olisi päättynyt noin - se jotenkin kiteyttää Ässien seuraamisen. Aina se joukkue löytää uusia tapoja tuottaa pettymystä.

Muistaisin että kyseessä oli juurikin Oleg Sorokins. Mitään väliähän tuolla maalilla ei lopulta ollut, vaan edes voitto ei olisi lopulta riittänyt pleijaripaikkaan.

 

[Crapbag]

Muistaisin että kyseessä oli juurikin Oleg Sorokins. Mitään väliähän tuolla maalilla ei lopulta ollut, vaan edes voitto ei olisi lopulta riittänyt pleijaripaikkaan.

Sorokins se oli juu. Lukkohan hävisi "yllättäen" kotona JYPht:lle ja nykäskylän pojat pysyi Ässien edellä, viimeisen kierroksen jännitysmomenttihan oli tämä. JYPin kaukalopalloilija taisi tehdä hatullisen silloin Raumalla

 

[angnus]

Korpisalon lämäri Kettererin (Jokerit, jos joku nuorempi ei muista) selän taakse Play offien jatkoilla! Se on syöpynyt verkkokalvoilleni, eikä varmaan koskaan sieltä poistu.

 

[Badgers]

Jos noita nyrkkihippoja muistelee, muistissa on Sheptakin valssit Mikkolan sekä Mäkisen kanssa, lisäksi Nielikäinen vs. Helenius x 4 sekä tietty Nickerson vs. Nielikäinen. Lisäksi se kauden 2005-2006 eka Ässät - HIFK matsi Porissa, oli jo aika sähköinen tunnelma ennen ottelua ja ottelun alussa, sähköisyys loppui kuitenkin Lostedtin sekä Nickersonin myllyyn. Hienoista matseista mieleen tulee ainakin 1984 koko välieräsarja Kärppiä vastaan ja ratkaisupelin jatkoaikamaali, jonka teki Ismo Villa. Samaisessa sarjassa ekassa pelissä teki maalin myös Tapio Flinck. Ässien nousu Raumalla 2-0 tilanteesta 2-2 tilanteeseen, kaksi maalia viimeisellä minuutilla ja tasoitus sekuntia ennen loppua. Korpisalon lämärimaali jatkoajalla Kettererin selän taakse ja tietty se kevät 2013 kokonaisuudessaan. Divariin putoaminen oli paha paikka, mutta ei luovutettu silloinkaan ja divarikausi oli myös melkoisen mielenkiintoinen. Mestikseen putoaminen oli todella lähellä, silloin jännitti ja pelottikin todella paljon. Viime vuosien hienoimmat pelit Ässät - Ilves 0-1 (ja), oli yksi jännimmistä peleistä vuosiin ja viime kauden Lukko sarja pleijareissa.

 

[San Jose Shark #50]

Divarikausi ja sen päätteeksi tapahtunut nousu oli kyllä nasulia. Onko kertaakaan sen divari kauden jälkeen tehty 10 maalia yhdessä ottelussa? Putoamiseen päättynyt kausi Flinckin valmennuksessa oli kyllä lähes yhtä pahaa konttaamista kuin miltä kuluva kausi näyttää. Ja kohtalon ivaa Flinckiä kohtaan oli se, että hän oli pudottamassa Jokipojat takas divariin heti seuraavalla kaudella saatuaan Ässistä oikeutetusti kenkää....

 

[Olkku]

Putoamiseen päättynyt kausi Flinckin valmennuksessa oli kyllä lähes yhtä pahaa konttaamista kuin miltä kuluva kausi näyttää. Ja kohtalon ivaa Flinckiä kohtaan oli se, että hän oli pudottamassa Jokipojat takas divariin heti seuraavalla kaudella saatuaan Ässistä oikeutetusti kenkää....

Ei muuten saanut. Ässät olisi jatkanut Tapsan sopimusta, mutta liigavalmentajan paikka Joensuussa kiehtoi enemmän ja tämä on fakta. Jatkakaa.

 

[mjarkko]

Koskettavin muisto on Otevrelin paluu Isomäkeen. Ottelu oli Ässät- SaiPa. Pelikaverit Peltonen ja SaiPaan siirtynyt Ari Saarinen työnsivät rullatuolia.

 

[Surprise Me]

Mieleenpainuvia hetkiä on paljon. Erikoisinta kevään 2013 finaalien lippujen saamisen helppous. Karmaa tai ei, olin koulussa ainoa Ässissä pelaava junnu, silloin kun Ässät putosi divariin.

Jostain syystä se oli allekirjoittaneen vika, ja voi sitä vittuilun määrää! Paskaämpäri oli helppo kaataa nuoren miehen niskaan - pelaahan hän Ässissä ja päällä on aina Ässien verkkarit. Jostain syystä nämä samat runkkarit jäivät ilman lippuja keväällä 2013, vaikka he kovasti yrittävät niitä löytää. Itse en tehnyt asialle mitään, koska lippu aina "ilmestyi" kuin tyhjästä.

 

[karhu]

3.11. 2001 Ässät-HIFK ei löydy videota, enää. Joonas Vihko törmäsi Tommi Satosaaren ja joukkotappelu oli valmis. Tulevat seurakaveri-Pasit Peltonen ja Nielikäinen tutustuivat toisiinsa.

Niko Mikkola vs. Curtis Sheptak

Nämä oli niitä aikoja kun voitiin vielä puhua isosta pahasta mäestä.
Lauantaipeleissä oli adrealiiniä kunnolla. Tietenkin nykyään Ässät ja Hifk varmaan suljettaisiin tällaisen menon jälkeen sarjasta.

 

[teemu73]

Näitä tosiaan riittää.

Ensimmäinen näkemäni matsi Isomäessä on kaudelta 81-82 ja eka matsi seisomakatsomossa oli ratkaiseva finaali 83-84 joka oli katkera tappio sillä hetkellä. Poimitaan muutamia muita:

12.2.1989 Ässät - Kärpät 1 - 2 (1 - 1, 0 - 1, 0 - 0) 4616
Tämä oli ihan kamalaa. En voinut ollenkaan ymmärtää, että Ässät voi joutua karsintoihin. Se oli vaan joidenkin rupusakkien hommaa. Tässä ottelussa se ratkesi, että Joensuu on edessä ja ohraisestihan siinäkin sitten kävi.

Vuosi myöhemmin olikin sitten ilo ylimmillään. Divarikaudelta mainittakoon sellainen Ässien ja K-Kissojen peli, joka päättyi yleiseen hulinaan Petri Variksen kopautettua Kari Rosenbergiä maillallaan. Tuo on ainoa kerta kun olen ollut muiden mukana räkimässä vierasjoukkueen bussin ikkunoihin.

1992 keväällä tapahtui paljon. Parin viikon sisään oli sähkökatkopeli Ilvestä vastaan, Lukon pudottaminen puolivälierässä, ottelussa jossa mulla oli ekan kerran omat kaljat hallissa mukana, ja sitten vielä seuraavalla viikolla Korpisalon jatkoaikamaali Jokereiden verkkoon. Hienoa aikaa kaikkiaan. Mulla oli kausikortti seisomakatsomoon ja vierasmatsejakin tuli käytyä. Elämässä ei juuri muuta ollut kuin jääkiekko.

1994 putoaminen Tapparaa vastaan puolivälierässä oli kauhea katastrofi. Seuraavan kevään pronssimatsi Raumalla olikin sitten taas aivan mahtava kokemus.

11.2.1996 Ässät - Jyp HT 7 - 2 (4 - 0, 2 - 1, 1 - 1) 3757
Tämä on se kohtalokas Otevrelin matsi. Paikalla oltiin sielläkin ja vakavaksi veti.

5.3.2004 Ässät - Blues 1 - 3 (1 - 0, 0 - 0, 0 - 3) 5527
Tämä on se jo mainittu matsi, jossa oli saumat pitkästä aikaa päästä play offeihin, mutta voittokaan ei olisi auttanut kun Lukko ja Jyp pelasivat molemmille sopivan 3-3 tasapelin.

2005-06 kausi on jo kokonaisuutenaan mielenkiintoinen. Peleissä sattui ja tapahtui ja joukkue menestyi.

6.10.2007 Ässät - KalPa 3 - 2 (1 - 0, 1 - 0, 1 - 2) 5845
Peli oli suht paska, mutta tähän liittyy sellainen henkilökohtainen muisto, että mulla oli viimesen kerran omat viinat jäähallissa mukana. Olin tottunut siihen että siellä pystyi kiskomaan vapaasti, mutta tässä matsissa juomat takavarikoitiin. Ajattelin että antaa olla sitten ja pitkä perinne osaltani katkesi tähän.

Se päivä kun tiedotettiin, että Suhonen valmentaa Ässiä oli kuin pahinta painajaista. Se painajainen huipentui 2009 järkyttävään karsintasarjaan, josta olin katsomassa paikan päällä ekan pelin.

29.1.2011 Ässät - Lukko 3 - 2 (0 - 2, 1 - 0, 1 - 0, 1 - 0) ja 5784
Java in memoriam. Oli hienoa että pääsin paikalle silloin.

24.4.2013 Elinkautisen istuminen päättyi. Ässät voitti mestaruuden. Asia, jota olin yli 30 vuotta odottanut. Tämä on viimeinen kerta toistaiseksi kun olen ollut seisomakatsomossa katsomassa pelejä. Oli fyysisestikin sen verran rankka setti vanhalle äijälle, että tämän jälkeen olen viihtynyt vaan kermapersepaikoilla. Matseja ei muutenkaan tule nykyään enää katsottua kuin muutama kaudessa. Suhtautuminen jääkiekkoon on jonkun verran muuttunut kiihkeimmistä vuosista.

 

[Blackie]

Koskettavin muisto on Otevrelin paluu Isomäkeen. Ottelu oli Ässät- SaiPa. Pelikaverit Peltonen ja SaiPaan siirtynyt Ari Saarinen työnsivät rullatuolia.

Ari Saarinenhan taisi olla Otevrelin paras kaveri Ässä-vuosina, muuten. Olin myös tuota todistamassa, samoin kuin JYP-peliä, jossa Otevrel vammautui. Oli kyllä teinillekin kova paikka, kun Otevrelin paluuta seurasi.

 

[aceman81]

1994 putoaminen Tapparaa vastaan puolivälierässä oli kauhea katastrofi. Seuraavan kevään pronssimatsi Raumalla olikin sitten taas aivan mahtava kokemus.

5.3.2004 Ässät - Blues 1 - 3 (1 - 0, 0 - 0, 0 - 3) 5527
Tämä on se jo mainittu matsi, jossa oli saumat pitkästä aikaa päästä play offeihin, mutta voittokaan ei olisi auttanut kun Lukko ja Jyp pelasivat molemmille sopivan 3-3 tasapelin.

Keväällä 2004 lusikkaa oli jo keretty viskomaan nurkkaan, kunnes 17.2 3-2 jatkoaikavoitto Kärpistä (Sorokins 2+1, oisko ollut viivalämäri ylivoimalla joka ratkas pelin meidän alle 3000 ihmisen riemuksi) puhalsi tuulta purjeisiin ja seuraavissa peleissä kaatui SaiPa, Jokerit, Pelicans ja JYP Hippoksella Gladin jatkoaikamaalilla. Tuota edels villi takaa-ajo 3. erässä ja peli tasoihin Virkkusen kahdella maalilla. Oli pakkovoiton paikka ja sen kairasivat. Toka vika peli ja tappio Tapparalle vei avaimet omista käsistä.

Tuota Blues-ottelua ja 10 vuotta aiemmin pelattua 5. puolivälierää yhdistää se, että Latvian lahja Porin jääkiekolle eli Slava Fandul tais iskeä kummassakin avausmaalin. Kaikki kolme kotipeliä tuli nähtyä, vissiin ekoja kertoja istumapaikoilla koska liput hommas muut tahot. Viime minuuttien takaisku pelissä #1, Nemon kypärätemppu maalijuhlassa #3 ja katkeran karvas tappio pullosateineen pelissä #5. Ei ollut kivaa poistua Isomäestä ennen pelin loppua kun kausi sanos niks, naks.

Tami-hype riitti avauspelin voittoon keväällä '97. Salonen ja kaksi maalia. Seuraava päivä, sunnuntai, halli pullisteli väkeä, lataus oli kova - mutta niin vaan Takon taakse taottiin 6. Jostain muistan lukeneeni, että olis ollut kevyttä flunssaa ilmassa, tiedä sitten. Tappio harmitti, mutta Ässät haasto vielä pelissä #4 ja kaikkinensa kiihkeä ja hyvä ottelusarja,

18.10. 2001. Peli, jossa Sheptak otti yhteen Mäkisen kanssa. Tappara kaatui viimeisen minuutin yv-maalilla slovakijätti Jaseckon räjäyttäessä hallin. Janne Ojanen sai kuulla kunniansa ja naama helotti punaisena pelaajien seisoessa rivissä ennen kättelyjä.

Samainen Jasecko tasoitti Kerhoa vastaan niin ikään viime minuuttien maalilla, taisipa olla 6vs3 ylivoima, kun vierailijat jäähyili ja veska otettiin vielä pois. Sanotaan että lämäs vaikka viivalta matalan vedon, ehkä.

 

[Espen]

Divarikausi ja sen päätteeksi tapahtunut nousu oli kyllä nasulia. Onko kertaakaan sen divari kauden jälkeen tehty 10 maalia yhdessä ottelussa?

Tässä divarikaudelta Ässät-Kärpät -ottelusta maalikoostetta:

Ässät vs Kärpät divari 1989 90

Lisäksi harvinainen 27.11.1983 Ässät-TPS -maalikooste:

Ässät TPS 27-11 -1983

 

[Uusis85]

Aina olen fanittanut Ässiä vaikka Pohjanmaalla juuret. Isä toi meidät pojat ensimmäiseen SM-liigaotteluun Poriin talvella 1996 (?). Ulkona tai hallin käytävällä oli naisia lippaiden kanssa huutelemassa "Keräys Jaroslav Otevrelin hyväksi!". Tuo peli oli Kalpaa vastaan ja muistaakseni Ässät voitti 4-2 ja Korpisalo teki ainakin yhden maalin. Mutta juuri tuo rahan kerääminen on se joka jäi mieleen. Ja se, että jengi vei sinne rahaa ja joku oli kyyneleet silmissä. Käytiin sen jälkeen paljon Hakametsässä ja jonkun kerran Porissakin, mutta tuo eka kerta jäi todella mieleen.

 

[San Jose Shark #50]

Mulla on hatara muistikuva jostain siltä ajalta kun seisomakatsomojen lauteet oli vielä koko toisen sivun hallista ja keskellä oli joku kameralava. Peli oli Ässät-Ilves ja kesken pelin Korppi ja Jukka Tammi alkoi riisumaan toisiltaan pelipaitaa vaikka peli itessään pyöri enempikin Ässien maalilla. DYG ei kyseistä tapahtumaa tunne joten tuskin siitä mitään isompaa myllyä kehkeytyi. Elävämmin muistan Kärppä-pelin jossa joku Kärpiö niittas Japan laitaa vasten sillä seurauksella että Japalta murtui käsi. Taisi jäädä Japan viimeiseksi peliksi ainakin sillä kaudella.
Vuosituhannen vaihteessa muistan jonkin preseason(?) ottelun Jokereita vastaan ja kuinka Ässien hankinnat Steiner ja Kratoska eivät oikein vakuuttaneet (vaikka lopulta Steiner voittikin sisäisen pistepörssin). Jokereista sen sijaan jäi mieleen Sean Gagnon joka oli jatkuvasti hakemassa tappelua jonkun vastustajan kanssa jos jotakuta jokeripelaajaa vähänkin ajettiin ylikovaa ja toisaalta oli duumareiden silmätikkuna. Samaan tapaan kuin Japa Levonen oli jatkuvasti Seppo M:n erityistarkkailussa.

 

[Jeppe_68]

Tässä divarikaudelta Ässät-Kärpät -ottelusta maalikoostetta:

Ässät vs Kärpät divari 1989 90

Lisäksi harvinainen 27.11.1983 Ässät-TPS -maalikooste:

Ässät TPS 27-11 -1983

Kiitos näistä, tuo TPS kooste herkistää, siinä vanha peltiselkä heittää pari hienoa passia. Molemmista koosteista saa taas palan sitä fiilistä, mikä tällä kaudella on ollut kadoksissa joukkueen hengettömien esitysten takia.

Meikäläisen koskettavimmat muistot on sieltä 70-luvun lopulta ja tietysti 2013. Toki mielessä on myös liigakarsinta Joensuuta vastaan kun Japa paukutteli parit maalit ja aika raskas bussireissu tuohon peliin 38 asteen kuumeessa.

2006 Tappara-sarjan aikana olin tulossa Aasiasta ja aamutuimaan Amsterdamin kentällä tsekkaamaan tekstitv. Pata painanut tappuraa kuokkaan ja tehnyt vielä leikkaustoimenpiteitä taapuran pakin reiden lähentäjään. Oli vaikeaa uskoa todeksi, että niin kovaa joukkuetta vastaan oltiin niskan päällä. Sit heti lauantaina tampereelle ja jatkoaikavoitto. Oliko Kaipainen, joka ratkaisi? Siitä komennukselle periferiaan ja loput pelit paskan nettiyhteyden ja radio porin nettilähetysten varassa. Kultaa ei kumminkaan tullut.

Paljon on annettu, vielä enemmän saatu. Aika alkaa ajamaan pikkuhiljaa ohi, näin vanha jätkä ei enää pääse kiinni nykykiekon systeemeihin. Ennen oli helppoa, maaleja enemmän kuin vastustaja, kovaa taklauspeliä ja kunnon tappelu joskus aina. Se täytyy sanoa, että tossa TPS-pelin klipissä näkee sen, mikä meikäläisen on sytyttänyt ton joukkueen perään. Jätkät ei koskaan jättänyt vihellyksen jälkeen näyttämättä sitä, kuka on isäntä talossa. Oi aikoja, oi tapoja.

 

[aceman81]

Mulla on hatara muistikuva jostain siltä ajalta kun seisomakatsomojen lauteet oli vielä koko toisen sivun hallista ja keskellä oli joku kameralava. Peli oli Ässät-Ilves ja kesken pelin Korppi ja Jukka Tammi alkoi riisumaan toisiltaan pelipaitaa vaikka peli itessään pyöri enempikin Ässien maalilla. DYG ei kyseistä tapahtumaa tunne joten tuskin siitä mitään isompaa myllyä kehkeytyi.

Nopeella vilkasulla Korpisalolla Tammi-aikakaudella vain muutama jäähy, istunut samaan aikaan niin Mattilan kuin Hautamaan kanssa, lisäks yks 2+10 omaa kivaa.

Noina vuosina 1990-95 suht tehokas Ilvestä vastaan Isomäessä, vähemmän yllättäen.

Avautui samalla, että Korpisalo iski ensimmäisen maalin mitä Isomäessä olen nähnyt, Tammen taakse. Teki maalin kaikissa neljässä ottelussa tuolla sisäänajokaudellani, mukaan lukien pronssipelissä HIFKiä vastaan.

Sen 91-97 oli melkonen Isomäen isäntä omalla tyylillään. Useampi ratkasu/jatkoaikamaali painunut mieliin. Jokunen syöttökin, toki.

 

[aceman81]

Ässät - Hpk 18.4.2006 - 2 finaali - 1 erä

Finaalipelit kuuluu itsestäänselvyyksiin, eikä keväällä 2006 huonoja pelejä Isomäessä ollutkaan, mutta onhan tää äänimaisema aika helmeä. Läpi koko ottelun. Oikein Nelonen mikittänyt ja lopusta huolehtinut hornankattila.

 

[Porilaine miäs]

Lyhyen penkkiurheilu-urastani huolimatta, kirjoitan tänne, on muuten eka viesti jatkoaikaan :D Kamalampia muistoja ovat tämän kauden syksy, ja Jyri Marttisen loukkaantuminen Jukureita vastaan, keväältä 2017, joka päätti miehen ässäuran kamalinta oli, että mies siirtyi Lukkoon. Vastaavasti "Jyssyn" paluu syksyllä on niitä ihanimpia muistoja, muita ovat ainakin
Kuparisen maali(t) playof sarjassa Lukkoa vastaan. Ja Aleksi Saarelan jatkoaikamaali Tapparaa vastaan. Myös Otelverin paluuottelu viime keväältä, on jäänyt elävästi mieleen, kun Vellu kertoo "hänen rinnassaan sykkii edelleen suuri patasydän" ja Jaro nyökyttää vielä perään. Kyllä vedet valuivat silmistä, siihen päälle vielä 6-2 voitto, mukaan lukien Appelin 2-0 maali nollakulmasta + tuo ottelu käänsi padan takaisin voittojen tielle heikon alkuvuoden jälkeen.
Kaikki Lukon kaatamiset ovat aina mukavat, häviöt taas niitä käänteisiä tunteita :(

 

[Phaneuf#3]

Niko Mikkola-AJ Niemi case on yksi lemppareitani vaikka tilanne nyt ei ollut mitenkään erikoinen. Pari poikkaria Mikkolan selkään joka kääntyi ja nukutti Niemen. Mikkola oli muutenkin yksi kaikkien aikojen lempipelaajistani Ässäpaidassa. Taklasi järkyttävän kovaa. Toinen on Nielikäisen av maali jyppiä vastaan. Laidasta karkuun ja lämäri 200km/h ristikon kautta yläkulmaan Wallinheimon taakse. Taisi olla Pasin paras kausi pisteissä (8+8). Paljon on hienoja ja ikäviä muistoja vuosien varrelta kertynyt. Ulkkareista lähinnä Otevrel, Vujtek ja Williams positiivisella tavalla.