Jatkan vielä asiaa tuosta tartuttavuudesta, siis lähinnä siitä kuinka nämä tartunnat kotona ovat edelleen aika dominoivassa roolissa. Jos ajattelee omalta kohdalta tätä tartuntaa, niin kun itse sain koronan ja vein sen kotiin ja 3 sairastui, niin oma R-lukuni oli 3, jos tartutin vain oman perheen ja 4 ja ylöspäin jos tartutin työtoverin jolla todettiin minun jälkeen oireeton korona ja lisäksi muita joita ei ole saatu kiinni.
Jos ajatellaan, että työpaikalla tapahtui 3 tartuntaa, joista 1 oli tartuttaja, niin tartuttajan R-luku oli minimissään 2, jos nämä olivat ainoat tartunnat (mitä epäilen ettei ole).
Käytännössä tahdon siis sanoa, että joissain tilanteissa virus leviää käytännössä pomminvarmasti ja näistä nyt kaikki tietää että harvassa kodissa voi olla täysin erillään toisista ja useat työpaikat levittää virusta huolella samoista syistä kuin kotona, etäisyyttä ei voi olla pitämättä.
Eli kuinka tärkeäksi muodostuu se, että virus ei pääse työpaikoille ja perheisiin. Tartunnat vaikka koulussa tai harrastuksissa on puheissa sillä tavalla vähän vääristynyt, että ajatellaan sitä että ”ei tartuttanut 25 altistetusta kuin yhden” kertoo siitä että se tartunta on joo vain niin että siinä tilanteessa R-luku on 1, mutta kun mietitään mitä sitten tapahtuu näissä kodeissa ja muissa yhteisöissä, että tämä tartutettu vetää R-luvun 3, jatkotartunnat samaa luokkaa niin näin se homma leviää.
Ei siis mitään uutta asiaa, mutta kuitenkin se asennemuutos siitä että pienet pisarat kotien ulkopuolella ja isot virrat työpaikoilla pitää saada katki, jotenkin ymmärrys siitä että oikeasti jokaisella tartunnalla jota ei saada on merkitystä, niitä on vaan tosi vaikea tajuta kun konkreettista tulosta ei ole.
Noista juhlapyhistä, että lasken vaaralliseksi toukokuun puolen välin tienoilla olevan Eid-juhlan, jota perinteisesti vietetään isoilla porukoilla kokoontuen.
yle.fi
/img-s3.ilcdn.fi/2bd59b42120baf4c2199e1d627e6c7d8b121a6d1854210695be097d3528fd79e.jpg)
