Jos sen haluat perssilmälläsi noin lukea niin sinulla on siihen oikeus. Voitko sanoa että suhtautumisesi rajoituksiin on muuttunut tässä ajan kanssa? Tai siis että jossain kohtaa kesti rajoituksia paremmin, vaikka kuolemia tuli vähemmän kuin nyt tai sairaaloissa oli vähemmän väkeä? Kolumnissa on kyse niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin siitä, että ihmiset ovat todenneet tietyn määrän kuolemia olevan täysin hyväksyttävä asia normaalissa elämässä, eikä tarvitse miettiä kuolemia ja sairaalaan joutuvia kunhan saadaan yhteiskunta toimimaan normaalisti. Tämä on tälläkin palstalla valtaosan mielipide asiaan ja toivotaan paluuta siihen vanhaan maailmaan, lasketaan sitä kuinka moni käyttää maskia liikennevälineissä, kaupoissa, ravintoloissa tai kadulla.
Mutta ei siinä ei varmaan kannata puuttua siihen kun ihmiset löytävät jonkun jutun jota on hauska pilkata ja haukkua kyseisen jutun kirjoittajaa siitä, että on eri mieltä jostain asiasta.
Joo, en tiedä miten noita enää pitäisi koittaa lukea. Tässä on kaksi vuotta jo harjoiteltu, mutta yritetään.
Kyllä, suhtautumiseni rajoituksiin on muuttunut tässä ajan kanssa. Aivan kuten pandemiakin on muuttunut. Kyllä, oli myös aika, jolloin rajoituksia kesti paremmin. Koko ajan ollaan puhuttu terveydenhuollon kantokyvyn säilyttämisestä ja mitä se vaatii esim. rajoitusten muodossa, mutta samalla koitettu tasapainoilla sen faktan kanssa, että yhteiskuntaa ei voi pitää loputtomiin kiinni. Jos tuosta mainitsemastasi "niinkin yksinkertaisesta" asiasta oli kyse, niin se peittyi syyttelyn, nollan ratkaisuehdotuksen ja hurskastelun alle pistäen koko yhteiskunnan taloudellisen toimeliaisuuden sen piikkiin, että olemme itsekkäitä. En tiedä millä anuksella sinä tuon jutun luit, kun et sitä havainnut. Vanhaan maailmaan varmasti moni meistä haluaa, tai edes jonkinlaiseen versioon siitä. Ei se tee meistä mielestäni hirviöitä, joita ei esimerkiksi kiinnostaisi se, miten heikompia tässä maassa kohdellaan.
Pahoittelut, jos tulkitsen sinua väärin, mutta eikö ole ihan luonnollista, että jossain vaiheessa ajattelu menee siihen, että kahden vuoden tauottoman, liki kaupunginosa- tai ainakin kaupunkikohtaisen tartunta/sairaalaosasto/teho-osasto/kuolemat-infotulvan jälkeen ne jollain tasolla menettävät merkityksensä, varsinkin kun ollaan huomattu, että taivas ei pudonnutkaan niskaan ja elääkin pitäisi?
Mutta kerta penäät, niin tulkoon se nyt sanotuksi. Tietty määrä kuolemia tässä yhteiskunnassa on täysin hyväksyttävä asia. Jossain tulee se raja, milloin pitää päättää, että jatkammeko yhteiskunnan toiminnan rajoittamista vain sen takia, että joku voi kuolla esim. koronaan, vai alammeko palauttaa elämäämme takaisin kohti normaalia, mitä se kenenkin mielestä tarkoittaa. Ja ilmeisesti koronan suhteen tuo raja on nyt tullut eteen.
Eikä sinun myöskään kannata uhriutua tuon kolumnistin puolesta. Kirjoittaa provokatiivisen tekstin valtakunnan ykköslehdessä, niin meteliä kyllä syntyy.
ps. huomenna katsomaan sairaalaan mutsia ensimmäisen kerran 2 kuukauteen. Kuulumisten vaihteluun, ennen kuin poika karkaa isoihin valoihin Helsinkiin, on varattu kokonaista 15 minuuttia. Sillä varmasti yritetään suojella rakasta yli kasikymppistä äitimuoria koronalta. Jos hän kaikesta huolimatta sen nappaisi ja siihen menisi, niin minkäpä sille mahtaisi. Surisin niin perkeleesti ja hakisin ehkä lohtua siitä, että pääsi pois kaikkine vaivoineen.
yle.fi
/img-s3.ilcdn.fi/a59212818a6241ca693d854e5c88bb4a390ddcddb07a3ac23987ed6e24b6d21f.jpg)
www.iltalehti.fi
