Joka on asia, mikä ei ainakaan itseäni kiinnostaa pätkänkään vertaa. Ellei nyt ihan joku sellainen ihminen ole, jonka kanssa olen paljon kosketuksissa ja on käynyt juuri vääntämässä ripulipaskat posliinille, niin sitten kiinnostaa, jotta onko ne kädet pesty.
Mutta jos joku täysin random tyyppi jossain huoltoasemalla jättää kätensä pesemättä, niin evvk.
Mua kyllä kiinnostaa siinä mielessä, että jos mieshenkilö käy pissimässä, oletuksena on, että hän myös koskettaa genitaaleihinsa. Ajatus siitä, että sama henkilö ensin valitsee ja lopulta ottaa vaikka kaupassa perunoita niillä käsillään, jotka juuri ovat olleet kosketuksissa genitaaleihin, on oksettava. Tai paskalla on käyty ja vain ohut wc-paperi on erottanut käden ja skeidan. Yök, yök ja yök. En ole todellakaan mikään bakteerikammoinen sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta rajansa kaikella. Minusta käsien pesemättömyys vessakäynnin jälkeen kertoo negatiivisia asioita ihmisestä, ei voi mitään. Oman mielenterveyteni kannalta en kuitenkaan vie näitä ajatusketjuja arjessa useinkaan kovin pitkälle.
Toinen asia, mikä itseäni närästää on se, että yleinen ympäristönsä havaitseminen olisi aina jollain tavalla kyttäämistä. Ei se ainakaan minun osaltani ole. Kun ihmisellä on silmät auki, kuten useimmilla on, on helppo tehdä näköhavaintoja erilaisista asioista. En minä parkkeeraa mihinkään bussipysäkille tai ostoskeskuksen sisääntuloon ihan vain tarkoituksenani tehdä muistiinpanoja muista. Toisinaan sitä tulee syystä tai toisesta kuitenkin seistyä dösärillä tai kaupan sisääntulon luona tekemässä ensisijaisesti jotain muuta, mutta itse olen sen verran multitalentti, että voin ajatella, puhua puhelimessa, havainnoida ympäristöä ja miettiä kauppalistaa samaan aikaan.
Jos kyttäämisestä puhutaan, olen lähes valmis harrastamaan sitä taloyhtiömme roskakatoksessa, sillä roskien lajittelu oikeisiin jäteastioihin tuntuu täällä olevan monelle aivan liian haastavaa. Ja itseäni vituttaa toisten jälkiä jatkuvasti siivota tai laittaa sekajätteet biojätteistä sekajäteastiaan. Teen sen, koska muuten nämä urvelot sabotoivat muiden lajittelut ja rotat löytävät itsensä pian roskakatoksestamme ja pihoiltamme. Pitkin poikin heitetyissä pahvilaatikoissa on kuitenkin se hyvä puoli, että niissä on usein vastaanottajan nimitarra paikoillaan. Olenkin ajatellut, että laitan heippalappuja postilaatikoihin tyyliin: ”
Moi Harri! Taas oli pahvit pitkin poikin kokonaisina, vaikka viimeinen pahvinkeräysastia oli tyhjä. Laitathan jatkossa roskat ohjeistuksen mukaan! Kiitos paljon etukäteen vaivannäöstäsi.” Saattaa ylittää kyyläyksen määritelmän, mutta so not, tässä tapauksessa kyyläyksellä on oikeasti väliä. Jos kyttääminen on synonyymi yhteisistä asioista välittämiselle, olen ylpeästi kyttääjä. Saatte toki paheksua ihan vapaasti, sekin kuuluu asiaan ja kestän sen kyllä.
tekniikanmaailma.fi