Niin, olisi varmaan järkevää laskea kaksi eri tartuttavuuslukua: yksi pelkästään kotiimaan tartunnoista sekä toinen missä olisi todistettu tuontitavara. Tuon kun sitten uutisoisi asiallisesti ja objektiivisesti ihmiset ehkä osaisivat ottaa henkisesti rauhallisemmin. Tuo myös osoittaisi millainen vaikutus riskimaihin matkustavilla olisi maan kokonaistilanteeseen.
Toinen hyvä tapa selvittää ja tuoda esiin ihmisten oman toiminnan merkitystä olisi vaatia esimerkiksi Skopjesta palaavilta selvitys siitä, missä he ovat majoittuneet ja mitä tehneet matkansa aikana, ja kohdistaa pakkotestit sen perusteella riskiryhmiin.
Joku TYKS:in iso pomo sanoi, että Balkanilla syntyneet olivat 26 tartunnan saaneen joukossa vahvasti yliedustettuina. Oletan, että suuri osa heistä asuu Suomessa ja on käynyt tapaamassa sukulaisiaan, asunut heidän nurkissaan ja viettänyt paljon aikaa heidän kanssaan, mikä on ihan ymmärrettävää. Ymmärrettävää on myös se, että noin saa koronan paljon helpommin kuin asumalla hotellissa ja pyörimällä kaupungilla lähinnä omassa seurueessa. Esimerkiksi asialliset hotellikuitit riittäisivät todisteeksi majoituspaikasta, ja jos sellaisia ei ole esittää, niin edessä olisi pakkotesti kentällä ja karanteeni. Hotelleissa asuneille riittäisi ohjeistus omaehtoiseen karanteeniin, josta ei maksettaisi korvausta (jarru mahdollisille koronalomakikkailijoille).
Näin voitaisiin löytää tartunnalle todennäköisimmin altistuneet henkilöt/seurueet ja välttää joukkopakkotestaukset, joita Kiuru uhkasi/lupasi järjestää käytännössä kaikille ulkomailta tulijoille. Käyttäytymiseen tai toimintaan perustuva seulonta ei myöskään olisi etnistä profilointia, joten sen luulisi olevan kosher. Sivutuotteena saataisiin osviittaa siitä, kuinka paljon tautipesäkkeessä oleskelu tavallisena turistina ja lentomatkailu oikeasti altistavat tartunnoille, ja se taas auttaisi käyttämään rajallista testauskapasiteettia entistä tehokkaammin.