Tämä on kyllä kaikin tavoin hyvä uutinen.
Tilanne on vakiintunut, kun omikron on nujertanut muut variantit ja uusi muuntuminen tapahtuu säännönmukaisesti omikronin sukupuusta. Tämä on suorastaan erittäin hyvä juttu: ylläreiden todennäköisyys on pienentynyt, oireet tunnetaan ja omikroneihin tehoaa edelleen hyvin jopa alkuperäistä virusta vastaan kehitetyt rokotteet.
Meillä on nyt pysyvä mutta tuttu seuralainen, jota vastaan kannattaa vuosittain ottaa rokote. Erityisesti omikronia vastaan kehitettävä ja vuosittain muokattava rokote tulee kyllä estämään yhteiskunnalliset haitat äärimmäisen tehokkaasti. Tartuttavuudessa erinomaista on se, että ihmisen immuunijärjestelmä jo yksinäänkin sopeutuu torjumaan virusta niin tehokkaasti, että muutamien vuosien päästä tartuntaa ei juuri edes huomaa, vaikka tartunnan estäminen ei olekaan mahdollista.
Mielenkiintoista on nähdä, kuinka kauan zerottajat jaksavat panikoida. Vaikka kyllä se hölmöily myös vituttaa, etenkin kun suotuisampaa kehitystä viruksen suhteen ei olisi realistisesti voinut toivoakaan sen jälkeen kun havaitsimme sen poistamisen olevan mahdotonta.
Taisi olla jo alkuperäisen viruksen aikana kun puhuttiin, että tauti tulee muuttumaan merkittävästi lieväoreisemmaksi, mutta myös merkittävästi tarttuvammaksi. Eikä evoluutioon mennyt vuosisatoja tai edes vuosikymmeniä (kuten silloin monet hyvinkin asiantuntevatkin tahot ennustelivat), vaan pari vuotta.
Selvisin omasta omikronistani hyvin lievin ja lyhyin oirein. Paljastui koronaksi, kun puhtaasta mielenkiinnosta tein kotitestin. Seuraava omikron - kunhan ennätän sen saamaan ja välttää sitä ei voi - siis rokotusten ja tämän edellisen tartunnan myötä oletettavasti vieläkin lievempi. Toki vähän tuuristakin kiinni.
On se ainakin osittain hyvä uutinen. Hyvää siinä on se, että omikronin muunnokset tuntuvat olevan näitä ylähengitysteihin iskeviä pikku-pirulaisia, mutta nuo alahengitysteihin vaikuttavat pääpaholaiset ovat mitä ilmeisimmin historiaa. Tuo tarkoittaa taudin pahempaa tarttumista ja lievempää vakavuutta.
Ikävä uutinen on se, että tauti muuttuu edelleen helvetillistä vauhtia. Ja se kykenee kehittämään variantteja tai sellaisten muunnoksia, jotka kykenevät kiertämään juuri sairastetun toisen virusversion aikaansaamaa suojaa. Se tarkoittaa sitä, että aaltoja tulee vielä pitkään, ja eihän sekään kivaa ole. Todennäköisesti kuitenkin tuossa käy aikaa myöten niin, että taudin vakavuus sairastettujen infektioiden kautta laskee, mutta tapahtuuko näin kuinka pian, sitä on vaikea sanoa.
Olen täällä kertonut omassa lähipiirissäni olleesta tapauksesta, joka sairasti alkuperäisen omikronin tammikuussa ja BA2-muunnoksen maaliskuussa. Molemmilla kerroilla varsin voimakkaat oireet. Tuo on kuitenkin tilastollisesti hyvin harvinaista, ja tyypillisesti tuon taudin ei pitäisi noin nopeasti kaiketikaan iskeä, vaikka valtavariantti vaihtuisikin. Tässä tapauksessa mahdollinen syy uudelle infektiolle oli raskaus, joka ymmärtääkseni heikentää vastustuskykyä.
Omikronissa oireiden kirjo on tosiaan vaihdellut omassa kuplassani paljon. Suuri osa on selvinnyt tuollaisilla hyvin lievillä oireilla. Muutama on sairastanut suunnilleen kausi-influenssan tasoisena, ja pahin on ehkä ollut viisi päivää 39 asteen kuumeessa vuodepotilaana ollut tapaus - kolmesti rokotettu, perusterve nelikymppinen. Nyt on ensimmäinen pitkittyneistä oireista kärsivä henkilökin ilmaantunut tietooni. Puolitoista kuukautta infektiosta, ja väsymystä ja aivosumua oireena. Tosin ilmeisesti varsin lievää sellaista. Töissä kykenee käymään, mutta töiden jälkeen on kuulemma pakko vetää parin tunnin päiväunet, kun väsymys on niin voimakas. Mutta eiköhän tuokin ole vielä varsin normaalia, ja oireet hyvin todennäköisesti helpottavat hiljalleen. Ikävä vaiva tuokin toki on, mutta lievästä päästä kuitenkin. Teslaa tuolla henkilöllä ei ole, niin oireet eivät johdu siitä.
Etelä-Afrikan aalto osoittaa tällä hetkellä hiipumisen merkkejä. Vielä on turhan aikaista sanoa mitään varmaa, mutta jos tähän ei suurta muutosta tule, niin puheet BA4- ja BA5-muunnosten hyvästä kyvystä kiertää aiempien infektioiden tuomaa suojaa
- tai kyvystä tarttua yhtä hyvin kuin tuhkarokko - voidaan unohtaa...
