Niin ja nyt en siis edelleenkään halua väheksyä niitä, jotka tähän ovat kuolleet tai menettäneet läheisiään. Covid on oikeasti monille todella vaarallinen tauti.
Mutta nyt kun tässä on kaksi vuotta kerätty siihen toiseen punnukseen painoa opiskelijoiden oppimisvaikeuksista ja sosiaalista ongelmista, nuorten mielenterveysongelmista, ravintola- ja tapahtuma-alan yrittäjien sekä esiintyvien taiteilijoiden ahdingosta, lukuisten työpaikkansa menettäneiden tai lomautettujan taloudellisista vaikeuksista, niin ei tämä meininki kerta kaikkiaan vaan mene minun jakeluun enää, että nämä muut asiat ovat monelle semmoisia, että ikään kuin niillä ei olisi mitään merkitystä. Korona, korona, korona ja vielä kerran korona.
Sitten on vielä nämä meikäläisenkaltaiset ja uskoakseni se suuri enemmistö, joille korona ei nyt varsinaisesti ole mitään suuria ongelmia elämään tuonut, paitsi mitä nyt kaikenlaisia reissuja ja oman elämään tärkeää merkitystä tuovia juttuja on joutunut nyt kaksi vuotta jo lykkäämään. Turhautuminen ja kyllästyminen on kuitenkin käsinkosketeltavaa, kun oikeustaju ei enää taivu ymmärtämään näitä toimia, mutta omat ongelmani toki ovat pieniä edellä mainittuihin verrattuina.
Oikeudellisesti se tuntuu ihan helvetin väärältä, että tätä touhua voidaan vielä kahden vuoden jälkeenkin jatkaa nykyisen kaltaisellaan. Ja minusta on ihan saatanan posketonta, että tätä ei kyseenalaisteta tämän enempää.