Enpä ihan hirveästi ole tämän poikkeustilan huomannut muuttaneen elämääni. Aikalailla pyörisin muutoinkin yksityiskaasuautoillen töihin, sieltä parin päivän välein kauppaan Tammiston Cittariin ja illalla koirajuttuja tai ulkoilua. Ei mulla normiarjessa hirveästi ole aikaa nähdä frendejä face-to-face eli sekään ei hirveästi ole muuttunut. Toki tämä kertoo ehkä enemmän surullista kuvaa elämästäni kuin itse poikkeustilasta. :D Tällä viikolla aletaan siirtyä enemmän etätöihin, mutta varmaankin työpaikallakin joutuu käymään useamman kerran viikossa, jos ei nyt sitten lisärajoituksia tule.
Vaimo nauroi/vittuili, kun ostin vajaa kuukausi sitten käsidesiä ihan reilusti varastoon, eipä naura enää. Tuota on tullut vietyä myös siskolle ja parille kaverille.
Huojensi kovasti, kun vanhempien kone laskeutui iltapäivällä Helsinkiin. Olivat olleet vuoden alusta Portugalin Algarvessa ja vielä olisi ollut kuukauden siivu jäljellä. Aika kovaäänisesti tuli keskusteltua tässä loppuviikosta meiän ukon kanssa ja lopulta sitten suostui varaamaan lennot tuolta pois, kun vielä niitä oli. Eilen illalla lähtivät bussilla Lissaboniin, sieltä lento aamulla Frankfurtiin ja parin tunnin odottelun jälkeen hyppy Helsinkiin, josta junalla Kouvostoliittoon. Kyllähän nuo tuolla asunnollaan olisivat sinänsä pärjänneet, ihan ok tilannehan Portugalissa on toistaiseksi ja tuolla näin off-seasonilla hiljaista kuin missä, mutta silti mukavampi, että ovat Suomessa.
Kovasti olen koettanut toitottaa, että nyt se kaksi viikkoa vain pitää pysyä poissa ihmisten ilmoilta, mutta katsotaan. Molemmat karvan alle 70-vuotiaita ja veikkaan, että siirtyvät kohta Etelä-Karjalaan mökille, jossa saa kyllä olla rauhassa.