Pauli Rautiainen tiivistää eilen A-studiossa käydyn kovin absurdin keskustelun...
Täytyy muuten sanoa, että AVI:n ylilääkäri pärjäsi eilisessä keskustelussa hyvin. Siis lääkäri pystyi iskemään hyvin jokaiseen STM:n virkamiehen palloon nopeasti ja tarkasti. Ei sillä, etteikö STM:n virkahenkilö pärjännyt paremmin kuin moni poliitikko. Mutta jos jotain tästä keskustelusta toivoisin Rautiaiselta on tarkempi kritiikki, miten paljon tartuntatautilaki sallii tulkintaa, sillä siitähän tässä näyttää olevan kysymys. (Kohta joku sanoo, että ainahan laissa on kysymys tulkinnasta, ja on siinä oikeassa).
Entä pitäisikö asiaa tarkastella tartuntatautilain lisäksi koko hallinnon osalta? Kuten eilen AVI:n edustaja sanoi, aluehallintovirastot tekevät päätöksiä yhdessä. Toisin sanoen Etelä-Suomen aluehallintovirasto ei voi tehdä nopeita päätöksiä koskien esimerkiksi Helsingissä olevia yleisörajoituksia ennen kuin asioista on keskusteltu ja sovittu Rovaniemen kanssa. Tämä kuulostaa täysin järjettömältä, sillä eikö aluehallinnot ole nimenomaan sitä varten, että niissä käsitellään yhtä aluetta koskevia asioita ilman koko maata koskevaa tarkastelua. Pelkkää mutuahan tämä on, mutta jotenkin uskon, että ennen oli paremmin, kun Suomessa oli läänit ja maaherrat.
Kiurusta muuten sen verran, että poliitikothan haluavat voittoja eli tulla muistetuksi jostain saavutuksesta. Jos Kiuru olisi pelannut korttinsa oikein, hän olisi kiltisti myötäillyt milloin mitäkin mielipidettä ja tulla muistetuksi ministerinä, joka sai aikaan hyväksytyn sote-uudistuksen. Satakuntalaiset voivat kertoa enemmän, onko Kiurun kannatus niin kestävä, ettei edes tämä sitä horjuta.
Aletaan olla aika tekemättömän paikan edessä ja maalitolpat ovat siirtyneet jo koko kenttäalueen ulkopuolelle. Eikö tähänkään asiaan voi antaa jotain selkeää ja yksinkertaista, valtakunnallista linjausta? Tässä se taas nähdään kun annetaan se "poikkeustapauksien harkintavara" näille paikallisille Reinvalleille.
Sen siitä saa, kun lääketieteelliseen päässeillä pitää olla pitkä matematiikka. Valelääkäri Esa Laihohan sai kehuja, koska oli ihminen, joka todella kuunteli potilaitaan. Ehkä tässäkin tapauksessa asiat olisi paremmin, jos lääkäri kuuntelisi enemmän ja laskisi vähemmän.
Isoisävainaani piti kunnanlääkäriä (siksi sitä kai silloin kutsuttiin) kaikkitietävänä ja jumalasta seuraavana (ylöspäin), vaikka oli alkoholisoitunut ja väkivaltaan taipuvainen mies. Ehkä Suomessa on edelleen vallallaan ajatus, jossa lääkäri on kaiken yläpuolella, mikä näkyy myös hallintorakenteessa, tartuntatautilaissa ja toimenpiteissä.