Mua tavallaan jotenkin hämmästyttää, miten huonomuistisia ja yksinkertaisia ihmiset todellisuudessa ovat. Vuonna 2020 keväällä ja kesällä onnistuttiin tukahduttamaan tartunnat hyvinkin alas. Rajat olivat pitkään kiinni ja ihmiset olivat uuden edessä hyvinkin varovaisia. Kunnes ei enää oltu ja osa ei ehkä edes ottanut tosissaan suosituksia, vaan elelivät niin kuin mitään koronaa ei olisi koskaan ollutkaan. Suomessa kesä on yleensä ihmisen parasta aikaa, joten tiettyyn pisteeseen asti tämäkin ymmärtää. Sitten koitti paluu arkeen ja ihmiset halusivat olla vastuullisia ennen paluuta päiväkoteihin, töihin ja kouluihin. Lomien loppuminen yllätti viranomaiset ja testaajat. Ja myös kansalaiset: ei ymmärretty, että korona voi oikeasti tarttua helposti ja monella ei ollut hajuakaan, mistä tartunta oli tullut, koska oli käyty turuilla ja toreilla, mikä sekin oli ihan ymmärrettävää, koska tartuntoja oli vähän. Ja mitä enemmän oireettomia tartuntoja loppukesän testeissä löytyi, sitä enemmän ihmiset halusivat toimia vastuullisesti omalta osaltaan. Aikaa kului ja tilanne rauhoittui. Oli erilaisia rajoituksia ja suosituksia, mitä valtaosa noudatti tunnollisesti. Odotettiin rokotuksia.
Ja kappas, vuonna 2021 mennään edelleen samalla kaavalla. Paitsi, että nyt oli jo rokotukset. Rokotuksista kerrottiin, että yksikin rokotus antaa hyvän suojan tartuntaa ja vakavaa tautia vastaan. Sitten tuli Delta-virus, joka olikin aiempaa tarttuvampi, eikä suojakaan ollut ihan niin hyvä kuin perusvirusta vastaan. Ihmiset kuitenkin valtaosin luottivat tieteeseen ja rokotuksiin, mutta tällä kertaa vähän turhan sinisilmäisesti. Hyvä puoli oli se, että uskallettiin elää, huono puoli se, että ihmisistä tuli varomattomia ja ehkä myös välinpitämättömiä. Puuttuu ymmärrys siitä, että tiede tulee vähän jälkijunassa ja ennen kuin on aukotonta, tutkittua dataa, paljon ehtii tapahtua. Osa kieltäytyy kokonaan rokotuksista vedoten milloin mihinkin typerään syyhyn, osa ei saa rokotusta, vaikka haluaisikin, koska alueellisia eroja löytyy.
Samaan aikaan mediassa etsitään syyllisiä, kenen syytä tämä kaikki on. Osa ihmisistä on edelleen aidosti peloissaan ja se on todella huono asia, koska ylitsevuotava pelkääminen on pahasta. Mutta totaalisen pelkäämisen ja poteroissa olemisen sekä välinpitämättömän kieltämisen ja vastuuttomuuden väliin jää aika laaja skaala. Varovainen ja tiedostava kannattaa olla ja hyväksyä tosiasiat. Virus tarttuu helposti ja meidän kaikkien tulee olla nöyriä sen edessä ja huomioida tietyt tosiasiat. Mutta kotiin ei tarvitse jäädä kenenkään pelkäämään. Asioilla on yleensä tapana järjestyä, mutta harvemmin mikään asia elämässä yhtäkkiä loksahtaa vain paikoilleen ilman, että itse ei tee mitään.
Ymmärrän oikein hyvin, että jengillä alkaa tulla mitta täyteen. Itsellänikin alkaa. Mutta silti jaksan itse vielä olla vastuullinen ja elää jokseenkin varovasti. Tartuntaa en sinänsä pelkää omasta tai läheisteni puolesta, sillä elämä on yllätyksiä täynnä. Voin omalla toiminnallani pyrkiä minimoimaan sairastumisen mahdollisuuden, mutta silti tiedostan, että virus voi tarttua. Itseäni helpottaa tieto siitä, että pyrin toimimaan oikein. Ja jos oikein toimimalla kokonaistilanne helpottuu edes vähän, olen valmis sen tekemään. Itse olen koronaa enemmän huolissani kaikesta siitä muusta, mitä tästä on seurannut ja seuraa vielä tulevaisuudessakin. "Syvän päädyn" oirehtimisella on aivan varmasti seurauksia myös tulevaisuudessa. Ihmiset eivät tuosta noin vain yhtäkkiä muutu takaisin "omiksi itseikseen", vaan kyllä nämä pelot tulevat näkymään mt-ongelmina tavalla tai toisella. Monissa perheissä lapset ja nuoret maksavat tämänkin osalta suurimman hinnan. Pelkoon jää koukkuun ja koronan jälkeen löytyy joku uusi asia, mitä pelätään. Ihmiset hakeutuvat samalla tavalla ajattelevien ihmisten keskuuteen ja kierre on valmis.
Tämä tilanne on tietynlaista sotaa aikaa vastaan. Itse olen asennoitunut koko ajan siihen, että koko vuosi 2021 menee tässä taistossa, joten itselläni pää kestää vielä. Mutta rehellisyyden nimissä on myös myönnettävä, että itsekin oletin, että tilanne olisi nyt jo olennaisesti parempi. Joten kai tässä täytyy alkaa asennoitua henkisesti siihen, että aikaa menee suunniteltua enemmän. Enkä tee sitä siksi, että erityisesti pelkäisin, vaan siksi, että saan itse siitä turvaa ja minun henkinen sietokykyni kestää. Olen monessa mielessä ns. pahimman skenaarion ihminen, mutta suhtaudun kuitenkin realistisen positiivisesti asioihin. Uskon vakaasti, että asioilla on tapana järjestyä. Niin tässäkin. Maailmassa on lukuisia ansioituneita tiedemiehiä ja -naisia, jotka tekevät tärkeää duunia, jotta viruksista saataisiin lisää tietoa ja ihmiset saisivat suojaa niitä vastaan. Valitettavasti joudumme vain odottamaan ja siinä nykyihminen on melko huono.
Toivotan kaikille voimia ja tsemppiä tässä yhteisessä taistossa. Eläkää elämäänne mahdollisimman normaalisti, mutta olkaa tiedostavia ja vastuullisia. Jos yhtään lohduttaa, niin samaa paskaa se on muillakin. Kaikki odottavat jo sitä parempaa huomista. Ja kyllä se sieltä vielä tulee, koko ajan olemme sitä lähempänä.
