Pandemia on ollut valtava tragedia Liigalle, ja voi olla että se vielä kaataa suosikkiseurani SaiPan kokonaan. Mutta täytyy kyllä sanoa, että henkilökohtaisella tasolla tämä on ollut oikeastaan hyväkin juttu. Olen viimein onnistunut tappamaan haluni katsoa lätkämatseja telkkarista tai livenä. Olen halunnut lopettaa pelien katsomisen jo pitkään, koska en tunne niiden stimuloivan minua tarpeeksi, mutta vasta nyt tuntuu siltä, että oikeasti onnistun tässä.
Olen nyt kolmekymppinen, ja jaksoin seurata innokkaasti Liigaa aina sinne jonnekin yliopistoaikojeni ensimmäisiin vuosiin saakka, vaikka SaiPa olikin aika huono silloin. Mutta sen jälkeen homma on ollut enemmän ja vähemmän pakkopullaa, ja liekki on sammunut jo ajat sitten. Olen silti kituuttanut eteenpäin, kun ei ole tohtinut vanhasta tavasta luopuakaan. Otteluita on tullut katsottua lähinnä tottumuksesta, ei siksi, että olisin niistä oikeasti kovinkaan kiinnostunut. Katsottujen otteluiden määrä on vähentynyt itselläni tasaisesti vuosi vuodelta, mutta vasta tänä vuonna olen olosuhteiden myötä päässyt tasolle, jossa en enää katso ollenkaan pelejä. Ainoa urheilu, jota enää tulee telkkarista katsottua on Valioliiga/UCL, koska jalkapallo tuntuu paljon kiehtovammalta lajilta kuin jääkiekko, jossa vain kaahataan tuhatta ja sataa. Tuntuu siis siltä, että vasta näiden koronavuoden erikoisolosuhteiden myötä pääsin tilanteeseen, jossa pystyn irtaantumaan otteluiden katsomisesta, vaikka pohjimmiltani olisin halunnut tehdä tämän jo ajat sitten.
Ja täytyy sanoa, ettei tee edes yhtään mieli enää alkaa katsoa otteluita, kun on viimeinkin pääsemässä tuosta aikasyöpöstä eroon. Vaikka SaiPa jäisi henkiin, signaisi motherfucking Pekka Virran, ja pelaisi huikean kauden ensi vuonna, niin miksi minun kannattaisi käyttää useita tunteja kuukaudesta sen seuraamiseen, kun on niin paljon kaikkea muutakin mitä voi rajallisella vapaa-ajallaan tehdä? Loppupeleissä suurin osa lätkämatseista on kuitenkin täysin unohdettavia kokemuksia.
No, sinänsä se on aivan yhdentekevää mitä minä vapaa-ajallani teen, mutta aloin vain miettiä, että mahtaakohan kaltaisiani ihmisiä olla enemmänkin. Eli sellaisia, jotka ovat olleet jo pidempään turtuneita jääkiekkoon, mutta vasta nyt alkaneet päästä irti, kun olosuhteet ovat tehneet irtautumisen helpoksi. Toivottavasti ei, mutta en yllättyisi, vaikka olisikin. Kun tajua pärjäävänsä oikein hyvin ilman jotain asiaa, sen pariin ei enää palaa niin helposti.