Itseäni kiinnostaa se, ollaanko koronan takia valmiita suojelemaan keskimääräistä elinvuotta enemmän kuin normaalisti, ja millä taloudellisella hinnalla, joten tein alla olevan laskelman. Laskelma sisältää luonnollisesti paljon oletuksia, mutta toivottavasti joku siitä jotain hyötyy. Osmo Soinivaara kirjoitti, että normaalia säästettyä elinvuotta kohden ollaan normaalisti valmiita maksamaan 60 000-100 000 euroa. Valitaan arvoksi keskiarvo eli 80 000. Oletetaan, että keskimäärin jokaista koronakuolemaa ehkäisemällä rajoitusten avulla säästetään 5 elinvuotta. Tämä 5 vuotta on ehkä se tulkinnanvaraisin arvio tai oletus, mutta tätä voi jokainen säätää paremmin jos kokee tarpeelliseksi. Tällöin jokaisesta säästetystä koronakuolemasta ollaan normaalisti valmiita maksamaan 400 000 euroa.
Oletetaan, että pelkkien kansallisten rajoitusten takia BKT huononee 1 % verran. BKT oli vuonna 2019 (Stat) noin 240,1 miljardia euroa (240 100 000 000), jolloin negatiivinen vaikutus prosentin pudotuksella on noin 2 401 000 000 euroa. Koronakuolemia pitäisi siis säästää näillä oletuksilla ja rajoituksilla 2 401 000 000/400 000= 6003 henkeä, jotta rajoitukset olisi normaalin kustannusajattelun mukaisesti perusteltuja. Eri oletuksilla päästään luonnollisesti eri tuloksiin, mutta epäilen pystytäänkö noin montaa henkeä loppujen lopuksi säästämään rajoitusten avulla. Suomen teoreetiinen maksimikuolleisuus (5,5 miljoonaa väkiluku) on noin 1% kuolleisuudella (arvio tämäkin) tautiin sairastuneista 5 500 000*0,01= 55 000 henkeä.
Siten 10 % BKT:n pudotuksella kansallisten rajoitusten takia yllä olevilla oletuksilla ei rajoituksia kannattaisi toteuttaa ollenkaan, vaikka kaikki kuolleet pystyttäisiin niiden avulla pelastamaan. Eli laskelman johtopäätöksenä voidaan ainakin todeta se, että loputtomiin ei voida BKT:n antaa kärsiä kansallisten rajoitusten johdosta. Epäsuorat pidemmän aikavälin negatiiviset vaikutukset laskelmista on myös sivuutettu rajoitusten seurauksena, niitä ei tule myöskään aliarvioida.