Tämä kyllä muuttaa tilannetta jonnin verran. Nyt voidaan jo siis sanoa että PK sai sen ydinaseen, ja näin ollen sitä ei voi enää ottaa pois. Ja vaikka fyysisesti maasta hävitettäisiin kaikki asiaan liittyvä, tietotaito jää sinne silti, eli kyky tehdä niitä myöhemmin lisää. Tämä juna siis meni jo.
Tässä on kuitenkin syytä huomioida kokonaisuus. Pohjois-Korealla on ydinase, maalla on myös mannertenvälinenohjus käytössään - olennainen kysymys on kuitenkin se, että onko Pohjois-Korealla kykyä valmistaa kaikkia tarvitsemiaan komponentteja itse vai joutuuko se tuomaan kokonaisuuden kannalta merkittäviä komponentteja ulkomailta.
Vastaus on, että joutuu. Mannertenvälisten ohjusten moottoriteknologia maassa ei ole riittävällä tasolla, tällä hetkellä maa ei ole omavarainen sen suhteen vaan käytännössä kaikki merkittävät moottorikomponentit (käytännössä koko moottorin) maa on joutunut tuomaan ulkoa - Venäjältä. Tämän vuoden puolella suoritettujen mannertenvälisten ohjusten laukaisut ovat onnistuneet käytössä olleen moottoriteknologian tähden, ilman käytössä olevaa teknologiaa, maa ei olisi kyennyt ottamaan viimeisen vuoden kuluessa tällaista harppausta eteenpäin.
Todennäköisesti moni muistaa sen, että vielä kesällä ennustettiin maalta vaadittavan pari-kolme vuotta, jotta heillä on riittävä teknologia omasta takaa. Vuoden toisella puoliskolla tehdyt onnistuneet testit paljastivat karun totuuden, samalla on varmistunut se, että maa on saanut apua ulkomailta - ilman kehittyneitä moottoreita, maalla ei olisi riittävän tehokasta ohjusta, joka kantaisi huomattavaan osaan Yhdysvaltoja.
Samalla on ehkäpä hyvä pohtia, että onko maan onnistunut saada ilman ulkopuolista apua pienennettyä ohjukseen sijoitettava taistelukärki riittävän pieneksi. Senkään ei pitänyt olla alkuvuodesta mahdollista vielä pariin kolmeen vuoteen, mutta niinpä vaan näyttää käyneen, että maa on onnistunut tässäkin.
Varmaa on se, että PK on kyennyt valmistamaan ydinlatauksen omin voimin, sen jälkeen onkin kokojoukko kysymyksiä sen suhteen, että kuinka paljon ja millaista apua maa on saanut ulkomailta. Varmaa on myös se, että PK ei kykene itse valmistamaan kaikkia tarvitsemiaan komponentteja, eli nähdäkseni peli ei aivan täysin ole menetetty, jos maan aseohjelma kyettäisi pysäyttämään juuri nyt. Ja jos esim. maa otetaan kansainvälisellä operaatiolla hallintaan, sen jälkeen maassa suoritetaan mittava demilitarisointi ja maa pidetään valvonnassa vuosia (jopa yli 15 vuotta), päädytään todennäköisesti tilanteeseen, jossa maalla ei sen jälkeen enää ole kykyä/halua aloittaa uudelleen militarisointiohjelmaa. Koko operaatio vaatii pitkäjänteisyyttä, maan demokratisoimista ja sitä, että kv. yhteisö sitoutuu operaatioon.
Jos maa pommitetaan "kivikaudelle", jonka jälkeen "toivotaan parasta", tulos on todennäköisesti se, että hallitun vallanvaihdon sijaan saamme kaaoksen, jonka seurauksena joku ehtii "haaskalle" esim. Kiina tai Venäjä, jolla kummallakin on intressejä alueella. Kiinalla jo PK:n muodostaman puskurivyöhykkeen tähden.
