Jaaha.
Vai saivat ne sitten vihdoin ja viimein (15-17 vuoden salamurhayritysten jälkeen enemmän tai vähemmän aktiivisesti mitä monialaisin ja uskomattomin keinoin.) Kim Jong-naminkin hengiltä...
Kyseiselle, Macaossakin jossakin vaiheessa melko makeaakin kasinoelämää viettäneelle ja aivan viime vuosina jopa yllättävänkin näkymättömissä pitäytyneelle Jong-namille oli kerran pedattu oikeastaan diktaattorin paikka valmiiksi kuten kerran oli Uday Husseinillekin. Ikävä kyllä Kim Jong-il teki samat kuin Saddamkin eli tuomitsi sitten hänet siihen kelpaamattomaksi ja taisi sitten vielä vähän muutakin ikävää tehdä kaupan päälle.
Viimeinen pisara oli tietysti liika länsimielisyys myöhemmin ja loikkaus. Tiedä sitten, että olisiko Pohjois-Korean Salaisen Palvelun lisäksi voinut vaikka Kiinan vastaavanlainen päästää kaverin päiviltä tai oikein huonolla onnella vaikka itse FSB:kin vaikka venäläisille melko myötämielinen kaveri oli tiettävästi kuten kaiketi samalla myös länsivalloille aina Yhdysvaltoja myötenkin. Eniten tietysti omalle itselleen, perheelleen ja rahalle.
No, jäi sitten tavallaan kaikki nyt oikeastikin Kim Jong-unin harteille siinä maassa. Jong-unin oma oletettu jälkikasvu on hieman liian pientä vielä ja muut potentiaaliset johtajat ovat todella vähissä mikäli vielä Jong-unille sattuisi jotakin.
Paras johtaja siinä maassa varmaan olisi ollut Yhteisen Korean aikanaan ollut Wladyslaw Szpilmanin tapaan vähän huomaamattomasti aikanaan maata miehittäneitä japanilaisia vastaan yhtä omalla tavallaan taistellut Kim Hyong-jik. Kyseessä oli siis Korean Floristina tunnettu Kim Il-sungin oma isäukko jonka mainetta on toki Pohjois-Korean virallisessa propagandassa korotettu aika äärimmilleen vaikka tosiasiassa mies oli tiettävästi kukkakauppias, puutarhuri, opettaja, apteekkari, yrttifarmaseutti, lähetyssaarnaaja ja lähinnä aseiden salakuljettaja korealaississeille.
Ja aika vaatimaton mies joka tahtoi lähinnä yhtenäistä, vapaata Koreaa ilman japanilaisia tai mitään muitakaan miehittäjiä. Eikä tietenkään todellakaan mitään hirmuvaltiasta oman maankaan kansalaisten keskuudesta.
Pohjois-Korean nykytilanne on kyllä melko murheellinen ja voimarajat alkavat olla jo aika äärimmillään. Romahdusvaarakin voi olla todellinen vaikka mene ja tiedä jos kassavarat aukeavat rajalliseksi aikaa todella todellisessa hätätilanteessa ainakin rajoitetusti jollekin muullekin osallekin kansasta kuin vain eliitille tai eliittiä lähellä oleville yhteisöille.