KooKoon pelitapa on kunniahimoinen ja pelaajien haparoinnit näyttäytyvät katsojille joskus karmeina virheinä, koska koko viisikon on reagoitava oikein päätökseen lähdetäänkö nopeasti vai kiekkokontrollilla hyökkäyksiin. Hienoa oli nähdä, että KooKoon oma juniori Tuomas Gärdström oli omalta osaltaan tekemässä suurella valmentajan luotolla päätöksiä hyökkäyksiinlähtöjen rytmittämisestä. Hyvällä tiellä KooKoo on Ikan komennossa, kun voittoja tulee, vaikka töitä on vielä paljon edessä. Lauantaina nousukuntoinen Sport pistää KooKoon puntariin lähes vastaavalla Räsäsen pelitavalla.
Tässä siffa kiteyttää sen, miksi minusta KooKoon hyökkäyspeli näyttää usein lähes "katastrofikiekolta".
KooKoolta puuttuu toistaiseksi sopivia peliä tekeviä senttereitä noiden nopeiden laiturien tueksi. Onneksi Hokkanen saatiin takaisin.
Esimerkiksi Jokipojat kykenivät lähes puolitoistaerää torpata tehokkaalla ohajus/keskialuepuolustuksella KooKoon tehokkaat hyökkäykset. Jokipojat olivat selvästi valinneet taktiikan, jossa valittiin mieluummin sumppu kuin pelattiin hyökkääjiä ulos eli että he jäisivät KooKoo hyökkäyksen taa. Ja mielestäni Jokipojat onnistuivat tässä.
En tiedä miten JYP - Akatemia pelasi kuin KooKoo onnistui tekemään niin paljon maaleja, mutta veikkaan että he jatkoivat tyylilleen uskollisena ruohkeaa karvausta todella aktiivista ja aggressiivista pelitapaansa.
No, onneksi pääsen katsomaan Revanssiviikonlopun pelit, jolloin voin päivittää näkemyksiäni.
Mutta tuo mitä täällä kritisoitiin eli se että väitin esim. Jokipoikien päässeen "ylivoimahyökkäyksiin" niin tarkoitin esim. 3vs2 tilannetta keskialueella selvästi ylivoimahyökkäyksenä vaikkei se selkeä 3rintama ollutkaan. Yritin kai kertoa, että Jokipojat pääsivät lähtemään omiin hyökkäyksiinsä huomattavasti useammin nopeilla, koska KooKoon hyökkääjien karvaus oli myöhässä eli valittiin paineistus, joka ei ollut tehokasta.
Mielestäni taklauspelin puuttumisesta tai havainnoista ettei taklata voidaan nähdä se, että paineistus ei ole oikea-aikaista. Ei voida taklata rangaistusten pelossa, koska ollaan jo niin myöhässä kiekollisen suhteen tai kiekko on siirtynyt jo sen verran kauan sitten pois pelaajalta jota paineistetaaan.
Tämä näkyy myös siinä että hyökkääjät joutuvat hyökkäysalueen kiekonmenetyksen jälkeen "polkemaan apinanraivolla" puolustukseen ja parhaimmillaan joku ehtii takakarvata. Tällaista olen yrittänyt havainnoida ja minusta tämä kannattaisi ottaa huomioon.
Jotain edellä mainittua tarkoitan hyökkäysalueella viisikon hajoamisella. Käytän varmaan vääriä termejä, mutta josko nuo selittelyt vähän auttaisivat.
Ja väitän että KooKoon pelitapa ei voittanut Jokipoikien pelitapaa. KooKoonkin voitto oli siinä ja siinä. Mutta Rämö voitti 6-0 Oren. Jokipojilla oli mielestäni enemmän erittäin hyviä ja muutenkin parempia maalipaikkoja kuin KooKoolla. Mutta Rämö oli maaginen.
Ja se, mitä KooKoo esitti ensimmäisen 10min ja vähän päälle on jotain todella hienoa ja sillä mentäisiin pitkälle, mutta kun se vastustaja oppii sumputtamaan niin on pojilla tekemistä. Siffan kommentti jonka lainasin kertoo siis paljon siitä, miltä peli minusta näyttää.
Ja riittääkö KooKoon materiaali Lehkosen vaativaa ja intohimoista pelitapaa niin voidaan sitten keskustella paljonkin. Mielestäni tällä hetkellä ei riitä. Puuttuu sentterejä ja puuttuu ehkä joku pakki. Ja nuo puuteet näkyvät. Ehkä sitten jos loukkaantumistilanne helpottaa... Tai sitten ei tai se ei helpota koskaan.
Mutta KooKoon peliä ja pelitapaa on hienoa katsoa. Siinä on aina loistavan lennon ja onnistumisen ainekset, mutta myös katastrofisyöksyn mahdollisuus. Tai tuo viimeinen ei toteudu niin kauan kun takana seisoo eräs Mikko Rämö.
